Noista tukimääristä ja pinta-aloista näkee suoraan että etelässä korkeintaan 10% suuremmat eläinmäärät, silti myyntituloja valtavasti enemmän, ero tulee suoraan alueellisen älykkyys- ja koulumenestyseron aiheuttamasta ammattitaidosta, suuremmat porsasmäärät, paremmat lihakkuudet, ja etenkin sopimukset. Tuottaja hintaan vaikuttaa olennaisesti yksikön koko, jopa kymmenia prosentteja, mutta tässä tapauksessa kokoeroa ei juuri ole, joten ym syyt tuloeroon. Myös rahoitustilanne vaikuttaa hintaan, jos tila riippumaton, niin kilpailutusedellytykset ja tuotannon säätelyn mahdollisuudet suhdanteiden mukaan paremmat.
Laatutavoitteiden ollessa korkeammalla ja samalla ankarampi kustannusympäristö, niin konekustannus on yli 300 euroa/ha=15ke korkeampi kuin pohjoissuomessa, myöskin työvoimakustannus samat 300/ha, tai 100 euroa/ey=15ke. Laatutavoite-ero, näkyy myös rehukustannuksissa merkittävänä erona, 50ke eli 350e/ey tai 1ke/ha korkeampi, eläinmäärien ollessa tukimäärien mukaan lähes samat.
07 eläintuki etelässä oli vielä yli 9%, 30ke, liikevaihdosta, mutta on jo nyt tullut merkittävästi alas ja loppuu kokonaan 2013. 2013 tilanne eläintukien osalta onkin vääristymässä äärimmilleen, kun pohjoisimmille tiloille jää vielä jopa 100euroa/ey, koskettaa siis vuoden 2007 eläinmääriä alle 200 eyn osalta. Ja tuo tuki on arvioni mukaan, nopeasti keskittyvällä alalla, yhteisarvoltaan vielä jopa 1-2 miljoonaa euroa 2013, ja vieläpä edullisemmissa olosuhteissa. Tukivääristymä saattaakin sotkea kilpailut pahasti etenkin 2013 jälkeen jollei 141 tukea saada tulevassa lfa uudistuksessa tungettua peltoon nykyistä laajemmin. Muuten tilanne näyttää johtavan siihen että pienet tilat saavat pohjoisessa jopa 1,8% liikevaihdosta suuremmat tuet, jolleivat laajenna. Ja kuten aiemmin laskelmalla osoitin, 3000 sian sikalssa AB alueiden tukitaso on vuodessa enään 3000 euroa korkeampi. Vaarallista kehitystä jos etelän korkeampaa älykkyystasoa aletaan kompensoimaan pohjoista tukemalla, kun kustannukset ja panokset etenkin seinien sisällä ovat kuitenkin samat kaikille tuottajille koko suomessa.
Vaikka etelän tilat onkin pääomitettu omavaraisemmiksi, niin pellon hinta ja vuokrataso aiheuttaa kustannuspainetta ja vääristää kilpailutilannetta pohjoisen eduksi. Sillä vaikka pohjoisessa pötsisektori saakin merkittäviä tukia ja on kilpailemassa ja jopa sanelemassa vuokratasoa, niin eläintiheydet ovat alhaisemmat ja näkyy hinnoissa. Etenkin etelässä tiloilla on painetta laajentaa pita-aloja, sillä eläinmäärän ylittäessä 2ey/hallinassa oleava ha, riskit ja riippuvuudet kasvavat suhdanneherkällä alalla sietämättömiksi.
Nyt ykköstavoitteena on tuleva lfa uudistus, jotta MTTn yllä todentaman tuotanto-olosuhde-eron vaikutus kassavirtaan, myöskin kumulatiivisesti ja tuotto-odotuksineen, ja edelleen pääomiin ja kehitysedellytyksiin etenkin pistehinnoitetulla ja volyymi- sekä pääomapainotteisella alalla, saadaan kompensoitua täysimääräiseti, ja jopa tulevia menetyksiä hyvittäen.
Näitä vääristymiä tulemme rummuttamaan medioissa jotta lfa uudistus saadaan Oikeudenmukaiseksi. Tarvittaessa vaikka sosialistit apuun rummuttamaan kuinka yksimahais- ja pötsisektoreiden tukikehityksen ja tuotantokehityksen sekä hintojen erisuuntaisuudet kyseenalaistavat koko kansallisen pötsitukilajitelman oikeutuksen, aina vientitukiaisista alkaen. Ja YLEeen julkaistavaksi lisää materiaalia tilojen ahdingosta ja tuomaan mediaseksikkyyttä aiheelle. Näitä keinoja ja myöskin eriytymistä pötsiedunvalvonnasta tarvitaan, koska vaikutusmahdollisuudet kieroutuneessa etujärjestössä ovat olemattomat ja vähenevät edelleen yksimahaisten keskittyessä muita nopeammin. Sektorikohtaisessa järjestelmässä AB alueiden vaikutusvalta vääristymien Oikeudenmukaistamiseski kasvaa, kun tilojen lukumäärä on korkeampi.
