Ensimmäinen oli urakkaporukan yhteinen 200 RP Master, käytettynä ostettu, ei rasvattavia laakereita, laakereita vaihtoon, samoin rullia ja ketjut. Silppuri kuitenkin ehkä parempi kuin 220 Suomen 14-teräinen. Seuraava olikin 220 Suomi, hyvää parempi noukin, ei mene tukkoon, huonoa ketjuvoitelu, joka toimii vain luukkua nostettaessa, vähän paaleja tullessa ketjut ei saa riittävästi voitelua. Tekee tiukkoja paaleja, mutta päädyt ovat alttiimpia tosi kuivalla heinällä pilaantumaan, koska silppuamaton heinä ei mene riittävän tiukaksi. Rengastus on myös plussaa. Jäin ko. porukasta pois, hankin oman paalaimen (JD 578, -02 uutena ). Sama kone edelleen yhdellä entisistä porukkalaisista, ajettu vähän yli 10000, pääketjut 2 kertaa, laakereita jokunen kappale, 2 rullaa. Jonkun verran verkotusongelmia. 235 malli on ainakin 17-teräisenä silppuriltaan parempi. Tarkemmin koneeseen en ole tutustunut. Mutta paalien tiiviydessä Jontikan paalit vähintään yhtä tiukkoja, ellei painavampia, vanhempi sulloja JD:ssa tosi hyvä. Noukin ei Jontikassa ole aivan Welgerin veroinen (kaventajat tukkeutuu joskus ), mutta kevytrakenteisuus plussaa. McHalessa päällisin puolin noukkimeltaan sama kuin Welger. Laakerit suojattu samalla tavoin kuin JD:ssa , mutta vielä paremmin. Rasvaus ja voitelu tämänhetkisistä paalaimista pisimmällä. Rakenne muutenkin tehty järeäksi, rullat ja laakerit. Huoltoa ja varaosia en epäile yhtään. Olihan nyk. myyjä ennen NHK:lla. Kummallakin ajaa, mutta itse kallistuisin McHaleen...
Viimeksi muokattu: 24.12.07 - klo:10:11 kirjoittanut Loordi Fordson