Futuurikauppa vaatii valkuaispitoisen syysvehnän. Olen nyt kesän tätä asiaa räknännyt ja ensi kerralla teen niin, että jätän futuurisopimuksen avoimeksi pitempään
Sopimuskauppaa on varminta tehdä varastoviljalla, silloin laadun voi sovittaa minimiksi eikä jää jämiä eikä jää puuttumaan. Yhden jos toisen juurikaskuningaskunnan, tähkämaankanalan ja siihen aikaan suursikalan tilakeskukseen ilmaantui ajanmukainen kaurakirkko, jolla seuraavan sukupolven Kotivalo voi ainaonnistua kasinopelissä.
Nuo sopimukset silloinkin toimivat hyvin, kun pystyy upottamaan luonnollisen vuosivaihtelun esimerkiksi omaan teollisuuslaitokseen, ja ravinneresursseja on niin paljon ylijäämää, että Quarnakin tuottaa kasitonnarin, 18% valkuaisella. Samoin jos on laaja ystäväpiiri, joita voi alistaa sato- ja laatuvaihteluiden tasaajiksi, niin pystyy futuurikasinossa rauhassa arvelemaan itselleen parasta pelisuunnitelmaa, ilmankin varastovarmistelua.
Toisaalta, nuo kasinosopimukset eivät vaadi vehnältä lajikkeena kovin paljon, valkuaisen varmistaminen ei ole mikään erinomaisen vaikea homma, kuivana vuotena se tulee itsestään, kosteampana vuotena pitää vaan rullailla siellä levittimen tai ruiskun kanssa muutamaan kertaan herkkänä hetkenä. Itämisherkkiä lajikkeita kannattaa välttää, ja hyvä olisi olla luontainen sakoluku korkea. Valkuainen on vain yksi parametri, ja se kulkee yleensä alas kun satotaso ja taudinkesto ja sateisuus menee ylös. Elokuun alun hikisen sumuisilla säillä laikuittain laossa oleva ihmevehnäkään ei ole muuta kuin rehuvehnää. Niitäkin vuosia on nähty.
Laaduthan Matif-markkinaan ovat
Valkuaispitoisuus min 11,0 %
Sakoluku min 220
Hehtolitrapaino min 76 kg
Kosteus <15,0 % (paitsi Suomessa 11,5% ennen kuin kelpaa)
Rikkoutuneet jyvät max 4,0 %
Roskat ja epäpuhtaudet max 2,0 %.
Mutta kun sopimuksia kannustetaan tekemään jo talvella, ennen kuin tiedetään, mihin Trump sinä keväänä hyökkää, selviääkö syysvilja kevään yli, siinä saattaa köyhä tehdä omaan voimavaraansa nähden liian sitovan sopimuksen.
-SS-