Ohrasta viiden tonnin sato ei kummia vaadi mutta tuntuu että rypsistä parin tonnin sato on ihmeen tiukassa. Joskus sai jopa huomattavasti enemmäkin mutta viime vuosina sadot olleet enemmän tai vähemmän pettymyksiä, vaikka kasvusto olisi enemmän antanut odottaakin. Herne ei ole _vielä_ taantunut rypsin tavoin, vaikka kummallakin viljelykierto on on ollut vähintään suositeltu. Taloudellisesti ajatellen herne on ihan ykkönen, mutta puinnin ja kuivauksen ongelmat tekee monelle eka kylvöistä kaksinkertaiset, ekat ja viimeiset. Sillä niitä on varmuudella luvassa joko ennemmin tai myöhemmin.
Ehkä tuossa herneenhehkutuksessa oli itselle enemmän vahvistusta kuin vastustusta omalle tuntemukselle herneen toimivuudesta täällä kuivilla mullattomilla savimailla. Ehkä hikevät hieta- ja hiekkamaat toimivat, mutta eivät raskaat savimaat, mutta kyllä silloin pitää jo PK-lannoitusta antaa. Täydellisiä kuihtumisia on näkynyt samoin kuin sivusta katsoen hyviä onnistumisia. Lähellä olevat markkinat ja antelias valkuaiskasvituki tietenkin auttavat hernetaloudessa. Täysperävaunulastisopimukset eivät ole riski sellaiselle, jotka voivat irrottaa huvikseen 100 ha TOS-hernekylvöille, lasertasaista, hikevää, sopivanmultaista hietaa - mutta ei liian multaista - kivetöntä, avointa peltoa, tuli satoa sitten tai ei. Paineilmapaukuttimet, päivystävät metsästysseurat tunnollisena torjumassa syksyllä, kaikki onnistuu, kun on oikeanlainen kyläkunta auttamassa. Tämä satokeskustelu kärsii selvästi "voittajan harhasta" (survivorship bias). Ne, joilla herne on kerran onnistunut nappiin, muistavat sen mainita, kun taas ne tuhannet hehtaarit, joilla sato jäi alle kahteen tonniin tai peltoon, pysyvät hiljaa. Siitä syntyy tuo alhainen keskisato.
Kevätrypsistä voi aika varmuudella jo sanoa, tervetuloa kevätöljykasvien tuhoojien talvehtivasta ja kaukokulkeutuvasta kannasta nauttivaan joukkoon. Rypsisadot laskevat koko Suomessa nyt sen takia, että jopa täysin tuhoojista vapaat alueet hitaasti ja varmasti saavat vitsaukseksi sen tutun kirppojen repaleistaman kasvuston, tuulien mukana nopeasti kasvuston valtaavat rapsikuoriaispilvet ja vaimean kukinnan. Mehiläiset ja kimalaiset eivät ole hävinneet mihinkään, rapsi niitä edes tarvitse. Koeruutujen satojen erkaneminen talousviljelyn sadoista on näkyvä ilmiö: viiden neliön ruudun nuput imuroi rapsikuoriaisista puhtaaksi akkuimurilla ja vaikka sitten suojaa harsolla. Teepä se 20 ha:n pellolla.
Sateiden osuessa ainakin kerran pellolle, viiden-kuuden tonnin ohrasato kohtuullisella lannoituksella ei olekaan mikään ihme juttu. Jos siihen tarvitaan "kikkoja ja konsteja", on kyllä jotakin
pahasti vialla lajikkeessa. Useimmiten sopivalla lajikkeella ja esimerkiksi öljykasvien vaatimalla pH-tasolla ja lannoituksella eivät ohran suuret sadot ole mikään ihmetys, ilman mitään muita ruiskutuksia kuin edullisin yhdistelmärikka-aine. Ja ohra sentään on kuivuudelle ja sateisuudelle arin viljalaji. Muilla viljoilla on laaturonkeliutta markkinoilla riittämiin.
Västankvarnissa oli 2000-luvun puolivälin muutamana erinomaisen kuivana vuotena tuloksia, että kun käytettiin oikein
kikkoja ja konsteja, eli sekä korrenvahvistusta että tautiainetta, joutui luopumaan myös tonnin sadosta tai jotain. Siihen aikaan populaatiorukiinkin sai helposti tähkättömäksi, jos erehtyi purkkien kanssa leikkimään.
Tosiasiallisena viherlannoituspeltona valkuaiskasvituella, ilman mitään siementen ulkopuolisia panoksia, TOS-herneensiemenellä kylvettynä, syyskylvöisten kasvien alle Roundupilla ja murskalla riittävän aikaisin lopetettuna, näen tulevaisuutta, koska syyskasvit ovat kasvultaan lähes parhaita herneen päälle kylvettynä. Tällöin syyskasvikiertoa voi ylläpitää tavallaan joka toinen vuosi, kiireettömästi ja alkutalven kurakylvöjä välttäen.
-SS-