Vekselinpunaisilla vanteilla on sitten muita ongelmia. 

niiin,   ja miksi kaikesta pitää tehtä niiin hankalaa?   kun ois mahkuja tehä se yksinkertaisesti on/off menetelmällä niin pitää siitäkin hifistellä joku muu..         
...

Yksi syy on säästö johtosarjoissa. Ehkä yksittäisen passiivisen kytkimen tapauksessa vähän yliampuvaa, mutta kun se väylä kuitenkin kulkee siellä jossain lähellä niin on näppärää liittää se kytkinkin siihen sen sijaan että sille vedettäisiin omat johdot sinne älylaatikolle asti. Lisäksi väylä mahdollistaa kaksisuuntaisen tiedonkulun ja diagnostiikka osaa mahdollisesti kertoa mikä heebeli on rikki ja miten. Meillä ei vaan ollut niin viisasta diadgostiikkalaitetta jolla olisi tuohon osastoon päässyt käsiksi...

Hyvä esimerkki on vaikka auton ovi. Siinä voi olla

- ulkopuolisten ovenkahvojen kytkimet ja niiden liityntä keskuslukitukseen
- keskuslukituksen lukkojen moottorit/solenoidit ja niiden anturit
- lukkojen sulanapito
- ikkunannostimen moottori ja nappulat myös muiden ikkunoiden hallintaan
- keskuslukituksen hallinnan nappulat
- peilin säätömoottorit ja parkkiasentoon kääntävä moottori, niiden kytkimet ja peilin lämmitys
- peileissä on nykään myös muualla mitatun tiedon erilaisia varoitusvaloja ja toisinaan kameroita
- ovikytkimien takana olevia valaisimia
- mahdollisesti kaiuttimia
- ym
Jos nuo kaikki tehdään erillisillä perinteisillä johdotuksilla niin sinne oveen pitää saranapuolelta viedä melkoinen johdinnippu. 10 karvaa ei riitä edes alkuun.
LIN-väylällä riittää 3 johtoa ja CAN-L väylällä 4. Audio kai viedään kaiuttimille yhä omana analogisena parinaan, kai... mikään ei kai estä nopean väylänkään (MOST) käyttöä siirtoon. Vaan ajoneuvoissa on käytössä myös valokuituja (em. MOST-väylä).


Siinäkin Volvon kytkimessä oli tarkemmin tutkittuna kehänä pienet LEDit joiden tarkoitus oli kai  kertoa käyttäjälle jotain kaasun jäljellä olevasta määrästä. Lisäksi siinä oli kahta väriä jotka kertoivat systeemin tilasta, myös määrätyllä tavalla vilkkumalla. Eli se mokoman nappula toimi samalla myös jonkinlaisena mittarina ja merkkivaloyhdistelmänä. Nyt kaikki oli kyllä tyystin pimeää...

niiin,   ja miksi kaikesta pitää tehtä niiin hankalaa?   kun ois mahkuja tehä se yksinkertaisesti on/off menetelmällä niin pitää siitäkin hifistellä joku muu..          punavanteessa noita riittää..       saa hyin käyntiin ja toimii hetken ja sitten yhtäkkiä ei joku bitti menekään oikein ja mikään ei toimi.   lataa ja käy kuiteskin mutta ei sa liikkelle..   kunnes yhtäkkiä taas toimii..    mutta on joku parikyt minsaa toimimaton..     syytä ei löyty/ kerro..     

Sieltäkö se sähkökammo kumpuaa Vinssi sentään toimii?

ihan samaa oli myös tl- a 100 nyykkärissä.   oli kiva seistä keskellä avalttia linko maassa ja kone ei liikkunu mihinkään ja tiellä näkyi kauempana rekka tulossa..   siihen vaihettiin monta hiton pikkumokkuloita milloin mihinkin kulmaan vaihelaatikkoa ja liittimiä testattiin mutta ei mitää hyötyä.       yhellä tutullaon verku joka ei nosta eikä salli liikettä nostolaitteella  kun on sähkysemmonen..   ja tosa yks toinen valittaa ettei valu aina salli liikettä..    en sit tiijä kuin monta nuita maanantaiuksiloita onkaan..

Lainaus käyttäjältä: Oksa - 28.01.26 - klo:09:39

niiin,   ja miksi kaikesta pitää tehtä niiin hankalaa?   kun ois mahkuja tehä se yksinkertaisesti on/off menetelmällä niin pitää siitäkin hifistellä joku muu..         
...

Yksi syy on säästö johtosarjoissa. Ehkä yksittäisen passiivisen kytkimen tapauksessa vähän yliampuvaa, mutta kun se väylä kuitenkin kulkee siellä jossain lähellä niin on näppärää liittää se kytkinkin siihen sen sijaan että sille vedettäisiin omat johdot sinne älylaatikolle asti. Lisäksi väylä mahdollistaa kaksisuuntaisen tiedonkulun ja diagnostiikka osaa mahdollisesti kertoa mikä heebeli on rikki ja miten. Meillä ei vaan ollut niin viisasta diadgostiikkalaitetta jolla olisi tuohon osastoon päässyt käsiksi...

Hyvä esimerkki on vaikka auton ovi. Siinä voi olla

- ulkopuolisten ovenkahvojen kytkimet ja niiden liityntä keskuslukitukseen
- keskuslukituksen lukkojen moottorit/solenoidit ja niiden anturit
- lukkojen sulanapito
- ikkunannostimen moottori ja nappulat myös muiden ikkunoiden hallintaan
- keskuslukituksen hallinnan nappulat
- peilin säätömoottorit ja parkkiasentoon kääntävä moottori, niiden kytkimet ja peilin lämmitys
- peileissä on nykään myös muualla mitatun tiedon erilaisia varoitusvaloja ja toisinaan kameroita
- ovikytkimien takana olevia valaisimia
- mahdollisesti kaiuttimia
- ym
Jos nuo kaikki tehdään erillisillä perinteisillä johdotuksilla niin sinne oveen pitää saranapuolelta viedä melkoinen johdinnippu. 10 karvaa ei riitä edes alkuun.
LIN-väylällä riittää 3 johtoa ja CAN-L väylällä 4. Audio kai viedään kaiuttimille yhä omana analogisena parinaan, kai... mikään ei kai estä nopean väylänkään (MOST) käyttöä siirtoon. Vaan ajoneuvoissa on käytössä myös valokuituja (em. MOST-väylä).


Siinäkin Volvon kytkimessä oli tarkemmin tutkittuna kehänä pienet LEDit joiden tarkoitus oli kai  kertoa käyttäjälle jotain kaasun jäljellä olevasta määrästä. Lisäksi siinä oli kahta väriä jotka kertoivat systeemin tilasta, myös määrätyllä tavalla vilkkumalla. Eli se mokoman nappula toimi samalla myös jonkinlaisena mittarina ja merkkivaloyhdistelmänä. Nyt kaikki oli kyllä tyystin pimeää...

paras systeemihän on semmonen jossa katkaisimella on sisässään tieto mitä sen pitää tehdä ja itse saa sitten tökkiä katkaisimet mieleisilleen paikoille  ja siihen ainoaan oikeaan järjestykseen.  tai vaihtoehtoisesti ohjelmoida.

ihan samaa oli myös tl- a 100 nyykkärissä.   oli kiva seistä keskellä avalttia linko maassa ja kone ei liikkunu mihinkään ja tiellä näkyi kauempana rekka tulossa..   siihen vaihettiin monta hiton pikkumokkuloita milloin mihinkin kulmaan vaihelaatikkoa ja liittimiä testattiin mutta ei mitää hyötyä.       yhellä tutullaon verku joka ei nosta eikä salli liikettä nostolaitteella  kun on sähkysemmonen..   ja tosa yks toinen valittaa ettei valu aina salli liikettä..    en sit tiijä kuin monta nuita maanantaiuksiloita onkaan..

Mä kuule Oksa luulen että sun pitäis hankkia uusi punavanteinen. Pärjäisit sen kanssa paljon paremmin, olisi hihnapyörä ja tarvittaessa veivillä käyntiin. Jos voima loppuu kesken niin 6 pyttynen ja pidon takaa kempsun akseli

Kylläpä on traktoritki kieroja Savossa.

paras systeemihän on semmonen jossa katkaisimella on sisässään tieto mitä sen pitää tehdä ja itse saa sitten tökkiä katkaisimet mieleisilleen paikoille  ja siihen ainoaan oikeaan järjestykseen.  tai vaihtoehtoisesti ohjelmoida.

Tuo onnistuu periaatteessa väylätekniikalla melkein itsestään. Jos katkaisimella on kiinteä oma identiteetti (osoite) niin sen voi liittää fyysisesti väylään mihin tahansa kohtaan ilman toiminnan muuttumista. Keskusälyä ohjelmoimalla voi tietysti vaihtaa käyttötarkoituksenkin.

Toisaalta sille kytkimelle voidaan ohjelmoida haluttu osoite - tai kertoa keskusälylle että sillä on nyt tämmöisessä osoitteessa tämmöinen uusi laite.

Tämä vaan aika tehokkaasti eliminoi tee-se-itse-ropaajat kun perkaamoltakin haettu vimpain pitää läppärillä opettaa siihen toiseen koneeseen.
Autopuolellahan tätä on ollut jo pitkään, akun vaihtokin tarkkoine tyyppeineen pitää kertoa järjestelmälle jotta se osaa toimia järkevästi. Ei välttämättä hyvä kuin merkkihuolloille. Johtaa helposti tämän tyyppisiin tilanteisiin:

https://www.iltalehti.fi/autouutiset/a/7b7dcc75-522a-4563-a475-8d3c2a3e3ee4

hupsuinta tuossa on kun noissa antureissa on niiiin pienet , virratkos net?, on että ihan olematonkin kuluma aiheuttaa ihme oireita.    kun vaihelaatikon anturilla on joku 0,003 jotain yksikkö heittoa niin ei toimi ja uusi tilalle joka kestää siinä sitten esim. sen kolme kuukautta.   ja sama vaiva taas..      tuo oli selitys agritekiltä nyyn onkelmassa kun ei saanut käskyä liikkua töissä..    fiudessa jossa sähkyä vain valoille ja muutamalle perustoimelle niin kaikki toimii kun on vaijeri tahi tanko kiinni oikeassa paikassa ja aina käy työnteko.   samaan aikaan kun punavanne seisoo toimimattomana kylmässä pihassa.

Lainaus käyttäjältä: icefarmer - 29.01.26 - klo:22:36

Tämä vaan aika tehokkaasti eliminoi tee-se-itse-ropaajat kun perkaamoltakin haettu vimpain pitää läppärillä opettaa siihen toiseen koneeseen.
Autopuolellahan tätä on ollut jo pitkään, akun vaihtokin tarkkoine tyyppeineen pitää kertoa järjestelmälle jotta se osaa toimia järkevästi. Ei välttämättä hyvä kuin merkkihuolloille. Johtaa helposti tämän tyyppisiin tilanteisiin:

Pojan autossa paloi latauksen merkkivalo vaikka laite latasi ihan normaalisti. Kyselin ensin autosähkökorjaamolta neuvoa ja siellä epäilivät lataussäädintä. Sanoi että jotkin autot on todella tarkkoja siitä että korvaavassa laturissa on täsmälleen samanlainen lataussäädin kuin alkuperäinen, uusi tarvikelaturi voi toimia muuten täysin mutta latauksen merkkivalo jää palamaan eikä anna mitään vikakoodia. 
Tässä nyt ei lopulta  vika ollut kuitenkaan laturissa vaan toinen mottorinohjaimen sulakkeista oli palanut, sen kun vaihtoi katosi latauksen merkkivalo. Se vaan on mysteeri miksi ei oireillut käytössä mitenkään muuten, ainoastaan moottorin vikakoodien luku ei onnistunut.

Enemmän on ollut ongelmia noiden mekaanisten käyttöjen kanssa. Vaijerit katkeilee ja vivustot kuluu. 655 sähkönostolaite, voa, lukko ja pikavaihde pelaavat 35 vuoden jäleenkin eikä ole tarvinnut säädellä. 605 mekaanista nostolaitetta joskus säädettiin kun ei noussut ylös asti.

Mutta siinä ei ainakaan uutena ollu punaiset vanteet

hupsuinta tuossa on kun noissa antureissa on niiiin pienet , virratkos net?, on että ihan olematonkin kuluma aiheuttaa ihme oireita.    kun vaihelaatikon anturilla on joku 0,003 jotain yksikkö heittoa niin ei toimi ja uusi tilalle joka kestää siinä sitten esim. sen kolme kuukautta.   ja sama vaiva taas..      tuo oli selitys agritekiltä nyyn onkelmassa kun ei saanut käskyä liikkua töissä..    fiudessa jossa sähkyä vain valoille ja muutamalle perustoimelle niin kaikki toimii kun on vaijeri tahi tanko kiinni oikeassa paikassa ja aina käy työnteko.   samaan aikaan kun punavanne seisoo toimimattomana kylmässä pihassa.

Virrat ja jännitteet ovat kyllä pieniä - kuten digielektroniikassa yleensäkin. Se tuottaa yleensä ongelmia  liittimissä, pienikin hapettuma tms kiusaa. En ole koskaan kuullut että jokin olisi noin tarkalla - tietysti jossainhan se raja aina menee jolloin jotain tapahtuu, mutta terveessä systeemissä ei kai (?) minkään pitäisi olla noin tarkalla. Esim perus 5 V CAN-väylän jänniterajat ovat  lepotilassa molemmat narut noin  2,5 V ja aktiivitilassa toinen 1,5 ja toinen 3,5 V (differentiaaliväylä). Jännitteet saavat poiketa melko paljon ennen virheiden syntymistä. Olennaista on narujen jännitteiden ero, ei niiden yhteismuotoinen jännite. Tyypillinen  differentiaalijännitteen ero ei-aktiivina <0,5 V ja aktiivina >1,5 V . Noiden väliin jää siis noin voltti 'kiellettyä aluetta' jolla väylä ei luultavasti toimi. Eli ei kovinkaan tarkka loppujen lopuksi. CAN alastandardeja on useita ja samoin jännitealueitakin mutta periaate on kaikissa sama.

Aikoinaan perinteisen lankapuhelintekniikan (POTS) aikana valittu tilaajasilmukan jännite (48-60 VDC + soittojännite AC) oli siitä hyvä että se meni läpi vähän huonommistakin liitoksista. Silmukan virtahan oli kuitenkin pieni, luuri ylhäällä tyypillisesti 20-30 mA.