Parisen viikkoa kylvöistä, piikkiä alkaa lykkäämään pikkuhiljaa eli hidasta on orastuminen, yllätys yllätys. En tiedä mikä kämmi kävi apulannan kanssa (kiertokokeesta huolimatta), kun tuolle uudelle Troy-vehnälle menikin typpeä vaan reilu 90 kg/ha, kun tavoite oli 110 kg/ha. Huomasin tuon liian myöhään, vasta kun vaihtui vehnälajike ja pelto. Mutta näinhän pientilallisen aina käy, kylvöt kerkiää kaikki tekemään ennen kuin ongelmat paljastuvat. Nyt mietin pitäisikö tuo lajike koeponnistaa oikein todenteolla ja antaa sen kasvaa tuolla typpimäärällä puintiin asti, vaikka kasvukausi olisikin all-in-tyyppiä...? Tulisi ainakin selväksi miten tuo lajike pärjää nuukaviljelykulttuurissa, sitä kun taitaa olla tiedossa vuosiksi eteenpäin.
Valkuainen jää alhaiseksi. 130 kg/ha tuottaa semmoisen 12,5 % valkuaisen 5 tonnin sadosta. Kannattaa pintalevittää sateen alle, mahdollisesti jo aika pian. Viskalla taitaa mennä parikymmentä metriä ja 10 km/h, niin aika nopsaan saa sen sata hehtaaria käydyksi, salpeetaria vaikka 150 kg/ha.
-SS-
No, nyt jälkikäteen ajateltuna, olisiko tänä vuonna sitten kannattanut panostaa? Olin jo valmistellut, että pensomisen lopulla tai aivan korrenkasvun alussa levitetään lisätyppeä 40 kg/ha, mutta juuri tähän hetkeen osui kuiva jakso, ja vehnät näyttivät kärsivän kuivuutta. Jäi sitten ajamatta.
Esinäytteessä Troyn valkuainen 11,6% ja sakoluku 274 yks. Sato oli päälle viiden tonnin, luultavimmin lähempänä viittä kuin viittä ja puolta. Puinti oli 6.9. Hlp jopa esinäytteessä yli 83 kg. Toksiinimääritystä ei tehty, ilmeisesti nämä eivät sitten vehnällä mitään merkitsekään?
Naapurilla oli nyt toista vuotta Emblaa, mikä taulukoiden valossa on se
the best-vehnä. Vertailin näitä lajikkeita kesän aikana nyt sitten vähän tarkemmin. Itsellä Troy kasvoi syyskynnetyllä, melko herkästi poutivalla, lohkolla. Naapurin Embla oli suojaisessa metsänkainalossa, joka oli osin syksyllä ja osin keväällä lautastettu, ja lohkon maaperään on viimeisen neljänkymmenen vuoden aikana kyllästetty aimo lasti broilerin törkyä. Pensomisen loppuun ja korrenkasvun alkuun osui tosiaan varsin kuiva jakso ja Troyn kasvu alkoi näyttää kituliaalta. Embla sen sijaan kasvoi kasvamistaan. On huomattava, että tämän Emblan kasvutapa on kaiken kaikkiaan melko epävehnämäinen kasvutapa, kasvaa kuin kukkapuskas, isoa ja rehevää lehteä, voisi luulla vaikka kauraksi. Samaan tyyliin kasvaa myös esimerkiksi Iceman. Troy puolestaan kasvaa kuin normaali kevätvehnä kapoista ja olematonta lehteä sinne tänne tuottaen. Erittäin hyväksi vehnäksi tunnustettu Calispero kasvaa samalla lailla. Tähkälletulovaiheessa Emblaan ilmestyi pitkiä tähkiä, Troyn tähkät muistuttivat nysää syysvehnän tähkää, ei lainkaan kevätvehnän tähkää.
Naapuri pui Emblansa viikkoa ennen, ei se vielä valmista ollut, mutta hakkeellapa kelpaa kuivailla. Satotasoksi tiedän aika tarkkaan 4200 kg/ha, mitä en nyt pidä huimana saavutuksena, kun itse pääsin ikuvanhalla ruotsalaisjalosteellakin, jota Troy-pellon reunaan oli pakko kylvää jatkeeksi, liki 4500 kg:n hehtaarisatoon. Ehkä tämä oli tylsä tutkimusvuosi ja tutkimus pitäisi toistaa sellaisenaan v. 2021 kaltaisissa oloissa. Troy on yhden vuoden kokemuksen perusteella kevätvehnien Ceylon, lyhyt ja hintelän huono kasvusto, mutta päihittääkin taulukko-Skagenit ja antaa jopa myllylaatuista satoa!
Miinuksena on, että keskieurooppalaiset satotykit eivät yhden hellepäivän kesässä käytännössä valmistu täysin ennen syyssateita lain, joten aikaista ja laadukasta kevätvehnää voi suositella.
