9.9.2025 kultivoituun kauramaahan kylvetty on ihan 100. Yksi päiste on huonompi, mutta se on vanhaa rakennusten tonttia ja tiivistynyt ollut aina. Ei sellaisia lasketa mukaan. Ehti olla kultivoituna niin pitkään, että jääntivilja lykkäsi jo oraalle ts. oli tarpeeksi kuivaa tehdessä. Eikä tässä todennäköisesti ole nähty mitään liian kovia sateita.

Kokonaisuutena syysvilja-ala vaikuttaisi olevan kohtuullinen, sanoisin jopa melko vaatimaton siihen nähden, että tämän vuotiset syysviljat oli hyviä ja jyvää tuli. Olisi voinut olettaa, että niitä laitetaan uudestaan enemmänkin. Tappiomieliala ja melankolisuus jyllää. Ei ole motivaatiota.

Onko noissa jurteissa eri lajikkeita, kun näkyy sellaista, että pelto korjattu, auma valmis, mutta koneita ei näy enää missään. Sitten kuitenkin ojan takana on naapurilla iso lohko korjaamatta. Eikö ne kannattaisi tehdä kaikki samalla kertaa. Joku selitys kai tällekin on.

On eri lajikkeita, mutta ei vaikuta korjuuaikaan. Korjuuaikaan vaikuttaa ajovuorot, kasvuston kunto, noston helppous huonolla kelillä, isännän mieliala jne. Voi olla, että on eri nostajakin. Itse nostelen omalla koneellä.

9.9.2025 kultivoituun kauramaahan kylvetty on ihan 100. Yksi päiste on huonompi, mutta se on vanhaa rakennusten tonttia ja tiivistynyt ollut aina. Ei sellaisia lasketa mukaan. Ehti olla kultivoituna niin pitkään, että jääntivilja lykkäsi jo oraalle ts. oli tarpeeksi kuivaa tehdessä. Eikä tässä todennäköisesti ole nähty mitään liian kovia sateita.

Kokonaisuutena syysvilja-ala vaikuttaisi olevan kohtuullinen, sanoisin jopa melko vaatimaton siihen nähden, että tämän vuotiset syysviljat oli hyviä ja jyvää tuli. Olisi voinut olettaa, että niitä laitetaan uudestaan enemmänkin. Tappiomieliala ja melankolisuus jyllää. Ei ole motivaatiota.

Meillä syysvilja-ala taisi jäädä kolmanneksen aiottua pienemmäksi. Pääsyy oli tuo parin viikon sadejakso, johon paras kylvönaika turmeltui. Puinnit piti saada hyvään hanttiin ennen sadetta, eikä siitä oikein ehtinyt kylvötöihin. Suoraan sänkeen olisi tietysti voinut jotain örmäistä, mutta hieman aiemmista kokemuksista oppineena päätin jättää sen tekemättä. Aikaiset, syyskuun alun kylvöt meillä ovat myös kärsineet rikka- ja tuholaisongelmista.

Ylipäätään kevätviljojen viljely on meidän alueella aiheuttanut enemmän tappioita ja mieliharmia kuin syysviljan viljely. Erityisesti syysvehnä on pärjännyt viime vuosina varsin hyvin, talvituhovuodetkin huomioiden. Tätä taustaa vasten Kylmiksen mainitsema asenneongelma tuntuu aika pöljältä - kun mikään ei kumminkaan koskaan onnistu, niin jatketaan samalla linjalla. Tiedetään ainakin, millä tavalla tulee turpaan.

 

Kokonaisuutena syysvilja-ala vaikuttaisi olevan kohtuullinen, sanoisin jopa melko vaatimaton siihen nähden, että tämän vuotiset syysviljat oli hyviä ja jyvää tuli. Olisi voinut olettaa, että niitä laitetaan uudestaan enemmänkin. Tappiomieliala ja melankolisuus jyllää. Ei ole motivaatiota.

Ulkomaisia viljelijäkokemuksia kun kuuntelee, näillä tuntuu olevan huomattavasti enemmän käsitystä, millainen on vehnämarkkina vuonna 2026-2027. Varsinkin britit, jotka joutuvat olemaan Yhteisön viljelijöitä lähempänä maailmanmarkkinoita, ovat jo pitkään todenneet, että sikäläisillä sadoillakaan ei enää pääse nettotulokseen. Siellä ei ole kovin yleistä kuivattaminen tai tornivarastointi, eli siinä on kustannustaso jo alhaisempi; puidaan suoraan isoon peltihalliin lattialle ja sieltä sitten lastataan kaupparahtiin kurottajalla. Tämä kuivumisen odottelu kostautuu vehnän ränsistymisenä ja joskus tummempana värinä, "black mold" ei ole toksiineja tuottavaa, mutta markkinoista antaa kuvan, että tänä syksynä briteissä on alettu hylätä vehnäkuormia värin takia, mitä ei ole tehty vuosiin.

Yksi brittiviljelijä totesikin, että syysvehnä on heillä se perustuote, jonka kierron katkaisuun on näitä öljykasveja, sokerijuurikasta ja herneitä käytetty, usein nämä kiertokasvit epäonnistuvat, eivätkä siellä tuota välttämättä tuloa enempää kuin vehnäkään, koska suopeat tuotantotuet puuttuvat. Esimerkiksi sokerijuurikkaasta saa kiinnitetyksi vain 65 % , loppu menee joko halvalla tai voi sitoa maailmanmarkkinasokeriin, joka hinnaltaan on  laskukierteessä.

Nyt on kuulemma vuosikausiin ensimmäinen syksy, jolloin syysvehnästäkin on jo kylvöaikaan tiedossa, että ehkä pääsee vähempään tappioon, kun ei kylvä...

Suomessakin tärkein vientivilja on nykyään kaura eikä vehnä. Kaura voikin olla kilpailukykyinen, jos toksiinit ja laadut saa kohdalleen. Lajikkeet ovat kuin yö ja päivä, tosiaan: Tänä kesänä oli Jacky ja Matty viljelyssä. Mattyn hl-painossa ei ollut vikaa, mutta kasvu oli noin puolet Jackyn tehosta. Roundup-kierroksella oli Matty-sängessä uusi kaurakasvusto röyhyllä, Jackyn sänki oli rikkoja lukuun ottamatta puhdas.

Oliko Matty sitten Moddus Evolle liian herkkä, voi olla, koska pahin kohta oli kaksinkertaisen ruiskutussiivun kohdalla.

-SS-

Luulisi kaura markkinan olevan kohtuu tukossa jo...
Miksei toki koko muukin markkina. Muutama katovuosi tekisi terää..

Joo, moni kylvää kuitenkin viljaa täysillä... Voi tulla huonoa vuotta viljoille laajemminkin, mutta jos ei tuu, sitten on hinnat ihan suossa.

On noita kasveja moneen lähtöön, suurin rajoittava tekijä lienee viljelijän korvien välissä.  Sitten maanparannuskasvit ym. Mutta, yksikin tuttu sanoi, että ei pysty vln peltoa miettimään. Syynä vuokramaata paljon eli pitää saada myyntituloa... itselläni on aika monipuolisesti puimurikasveja ja myös hömppä/ vln.

yksikin tuttu sanoi, että ei pysty vln peltoa miettimään. Syynä vuokramaata paljon eli pitää saada myyntituloa...

Mitähän älyä tässäkin on? Jos vuokramaalla olevasta apilapitoisesta rehunurmesta saa saman tuen kuin viljasta, niin vähänkin heikommalla pellolla (tuki - niittokustannus) on enemmäin kuin (tuki + viljatili - viljan tuotantokustannus).

Lainaus käyttäjältä: maamees - 06.10.25 - klo:17:46

yksikin tuttu sanoi, että ei pysty vln peltoa miettimään. Syynä vuokramaata paljon eli pitää saada myyntituloa...

Mitähän älyä tässäkin on? Jos vuokramaalla olevasta apilapitoisesta rehunurmesta saa saman tuen kuin viljasta, niin vähänkin heikommalla pellolla (tuki - niittokustannus) on enemmäin kuin (tuki + viljatili - viljan tuotantokustannus).

Samaa mietin. Nyky kulutasolla ja viljan hinnalla jo pelkkien muuttuvien eli helpoiten laskettavien kulujen jälkeen pitää saada oikeasti iso sato. Sit vielä kun laskee omalle ajalle edes jonkinlaisen palkan ja vähentää sen vuokran niin ihmettelen kovasti et mikä järki tässä hommassa on..

Jossain olen myös kuullut et vuokranantaja ei hyvällä katso hömppäilyä ja/tai luomuviljelyä. Pelloilla pitää tuottaa ruokaa kuulemma. Ilmeisesti lisäaineilla tehostettuna.. 

Tottakai eri lajikkeita on. Ihan heti alkuunsa ns. normaaleja ja convisoa. Convison osuus Suomessa jo yli puolet. Se on vähän niinku Clearfield-öljykasvi jollei tiedä mitä se tarkottaa.

Lajikeominaisuuksia on mm. satoisuus, sokeripitoisuus, taimipoltteenkesto, juuren muoto (hyvä listittävyys) ja herkkyys kukkavarsien muodostukselle. Aikaisia tai myöhäisiä ei ole, koska juurikas ei tuleennu koskaan. Se vaan nostetaan joskus pois kasvamasta. Nyt odotuksena on, että 10pv kylmä poutajakso nosti sokeripitoisuuksia, jotka olivat nostojen alussa alhaiset jurttien imettyä itseensä syyskuun puolivälin sateissa vettä ja sitä kautta painoa lisää.

Yllättävän paljon on jo kynnettyjä ja kevytmuokattuja maita. Ilmeisesti taas oletetaan että ensi kesä on tämän kesän toisointo, eli vettä sataa kovasti alkukesästä. Itse en olettele mitään, vaan katson että tämän vuoden  kesäkuu oli poikkeus  ja  lyön vetoa sen puolesta että ensi kesäkuun alku on taas kuiva, niin kuin useimmiten tällä seudulla on. Voin tietysti olla väärässäkin.  Mutta mulla sängelle jää taas  varmasti vähintään 80-90%, sisältäen kyllä syysvehnän oraat.

Korvaus on niin naurettava et en paljon jätä.

Saviseutu oppii virheistään? No mulle tässä ei ollut mitään uutta Auringon alla. Tämä uusi tukikausi sai kokeilemaan taas kovempien savien kevätkevytmuokkausta useamman syysmuokkausvuoden jälkeen. Ensimmäisen kerran -24 keväällä onnistui, viime keväänä ei sitten enää, eli tavallaan palattiin siihen, mikä jo oli joskus todettukin. Ja nyt kun osoittautui, ettei kasvipeitekorvauskaan ole enää mitään ja kun nuo hiesuisemmat savet jo tuli syksyllä kylvettyä, oli ihan luonnollista ajaa nuo loput nyt syksyllä mustaksi - kyntöauralla suurempi osa ja lisäksi kultivaattorilla. Vain yksi hehtaari jäi sängelle oikein hiesuista maata, ja se on jo sitten yksi lysti, kähjääkö tuon jollain keväällä vai vetääkö suoraan. Eipä ole tainnut olla näin vähän sänkeä talven yli varmaan 20 vuoteen, mutten siltikään vielä ole kauhean huolissani.

Joku on muuttunut, vuosikausia suorakylvössä olleet ny mustana. Mitä hel..,...ä

Joku on muuttunut, vuosikausia suorakylvössä olleet ny mustana. Mitä hel..,...ä

Olihan ne märkiä ja todennäköisesti tuli huonosti jyviä. Oli kertakaikkiaan tappava yhdistelmä ensin puoli kesää märkää ja märkään tehty keväällä ja sitten heittää kovat helteet päälle. Maat kuivahti sementiksi. Oli siinä viljalla selviämistä. Toisaalta tuli ihmeen hyvin vaativiin olosuhteisiin nähden. Syysmuokatut selvisi paremmin niinkuin on näki jo keväällä.

Kultivoin itekin 30% pinta-alasta, mutta syysviljan lisäksi, loput jää kylmästi sängelle. Kaikki kultivoituna tietää armotonta äestämistä keväällä ja mikä pahinta, kuivumisen riski on melkoinen ja se on tullut todennettua moneen kertaan.  En kesä vielä näin. Katsotaan sitten, pitääkö tehdä muutoksia. Tänä vuonna lähinnä ohra oli se pommi ratkaisu. Ensi keväänä ohra menee syysmuokatulle maalle ja kaura pääsee sängelle. Siellä se toimii hyvin huonoissakin olosuhteissa.

Västankvarnin pitkäaikainen muokkauskoe antaa jonkinlaisen aavistuksen, mitä tässä syysmuokkauksen renessanssissa haetaan. Viiden vuoden sänkipeltokausi jatkuvasti alenevine satoineen oli sellaista, jota ei edes sademäärien kehityksestä voinut aavistaa. Toki näillä pelloilla on kuivia kesiä aikaisemminkin nähty, silti on satoa saatu kyntömaista 3-4 tonnia. Pitää olla melko jääräpää, jos kaikilla mahdollisilla sänkeen kevätkylvöajoilla satotasot ovat olleet 0 ..1500 kg/ha. Pitää siinä toki myös viljelytekniikkaa ainakin vähän miettiä, jos samaa peltoa  sentään on seurattu viisikymmentä vuotta.

-SS-