6.4 ja 7.4 maanpinnan alin lämpötila oli-12.3 ja -11,5 astetta. Nyt näkee yleisesti syysvehnillä alavilla mailla oraissa haaleutta. Ero korkeammalla oleviin peltoihin on näkyvä. Hengissä oraat ovat kyllä, juuret kiinni maassa ja uutta vihreää puskee. Onko kokemusta jos tämä vaikuttaa alentavasti satoon vai versooko kasvi vain enemmän? Tämä nyt tullut 37 millin sade ainakin auttoi varmasti paljon.
Ainakaan ei vielä uskalla ruiskuttaa varsinkaan kasvunsäädettä?

Kaikkien alojen yleisasiantuntija, mutta erityisesti syyskasvien viljelyn erityisasiantuntija -SS- tulee varmaan kohtapuolin  antamaan asiasta 3-4 A4 liuskallisen  verran asiaa sisältävän selvityksen.

Sitä odotellessa. Mutta -SS- se oli ensimmäisenä täällä sen kovimman pakkasyön jälkeen raportoimassa, kuinka syysvehnät selvisivät pakkaskurituksesta hyvin.

Mikähän lajike oli kyseessä. Kun  puhutaan kasvunsääteestä, ei liene Ceylon ?  Toiset lajikkeet selviävät, toiset eivät. Tässä oli myös enemmän kuin kymmenen astetta pakkasta, ja pelloilla kasvaa syysvehniä, monella näitä jo perinteeksi muodostuneita ulkomaalaisia lajikkeita.  Joskus ammoisina aikoina kotimaiset lajikkeet olivat sellaisia, että kuolivat vääjäämättä, jos keväällä oli kuivaa, aurinkoista ja yöllä pikkupakkasia. Mutta mitä muuta yhteistä alavilla paikoilla voisi olla, kuin mahdollinen kovempi pakkanen ? Liika märkyys ja tiivistynyt ja liettynyt maaperä ovat samoissa paikoissa säännöllinen ongelma. Roustetta ei nähtävästi ollut, tai sitten sateet sulkivat ne ruudukkona halkeilleet palat?

Niitä tietysti karvastelee eniten, jotka eivät saaneet aikaiseksi enempää syyskasvien kylvöä viime syksynä. Karvastelee itseänikin, koska useimpina vuosina löytää paljonkin parantamisen varaa, milloin syksyllä valitut kosteusolot, kylvötiheys, pois jätetty kahukärpäsruiskutus, viirukaskaan saastunta, luohontorjunnan epäonnistuminen, tai vaikkapa kylvöaika ja kevätlannoituksen ajankohta. Tänä vuonna näkyy monella onnistuneen oraat aika laajallakin vaihtelulla. Nyt kun vesijärvet laajenevat hitaasti kylvämättömien peltolohkojen alapäiden piennarta vasten, ei ehkä kannattaisi olla huolissaan sellaisesta, mikä nyt jo on vihreänä.

Esimerkiksi Mustion suunnassa näkyy mahtavia syysrapsipeltoja, jotka ovat jo kukkavarren ruusuketta lykkäämässä. Mutta kaipa se niin on, että ne, jotka jaksavat puristaa sen viimeisen pinnistyksen syksyllä, muiden kiireiden keskellä, pääsevät edes yrittämään seuraavan kesän korjuuta. Jos syysvehnien pakkasvaurioita ajattelee, onko se sitten peruste siirtyä kevätviljoihin, jotka näinä kesinä ovat tuottaneet  kahdentuhannen kilon keskisatoja. Vaikka tänä kesänä tulisikin kevätviljan huippuvuosi, silti saatetaan olla tonnien takamatkalla säännölliseen syysvehnäkiertoon verrattuna.

-SS-

Niinpä. Kyllä taitaa syysvehnä olla aika pitkällä etumatkalla jo joka tapauksessa. Itsekseni tuossa pohdiskelin, että mitä sitten jos kasitonnarista lohkeaa pari tonnia pois; kevätvehnästä hyvä jos siemenet saa takaisin.

Ennen jo näitä mainittuja pakkasia huomasin, että omissa syysvehnissä näkyy jonkin verran roustevaurioita, kovemmalla savellakin. Vaan kylläpä se souti ja huopasikin vesikelin ja pakkasen väliä. Ei siis mikään ihme. Pakkasvaurioista sanoisin, että mahtoiko kuitenkin enemmän vaikuttaa se parin päivän pohjoisviima, mikä meinasi ihmisenkin jäädyttää pystyyn pihalle, pahemmin kuin ne muutamat kirpakat yöpakkaset.

Mikähän lajike oli kyseessä. Kun  puhutaan kasvunsääteestä, ei liene Ceylon ?  Toiset lajikkeet selviävät, toiset eivät. Tässä oli myös enemmän kuin kymmenen astetta pakkasta, ja pelloilla kasvaa syysvehniä, monella näitä jo perinteeksi muodostuneita ulkomaalaisia lajikkeita.  Joskus ammoisina aikoina kotimaiset lajikkeet olivat sellaisia, että kuolivat vääjäämättä, jos keväällä oli kuivaa, aurinkoista ja yöllä pikkupakkasia. Mutta mitä muuta yhteistä alavilla paikoilla voisi olla, kuin mahdollinen kovempi pakkanen ? Liika märkyys ja tiivistynyt ja liettynyt maaperä ovat samoissa paikoissa säännöllinen ongelma. Roustetta ei nähtävästi ollut, tai sitten sateet sulkivat ne ruudukkona halkeilleet palat?

Niitä tietysti karvastelee eniten, jotka eivät saaneet aikaiseksi enempää syyskasvien kylvöä viime syksynä. Karvastelee itseänikin, koska useimpina vuosina löytää paljonkin parantamisen varaa, milloin syksyllä valitut kosteusolot, kylvötiheys, pois jätetty kahukärpäsruiskutus, viirukaskaan saastunta, luohontorjunnan epäonnistuminen, tai vaikkapa kylvöaika ja kevätlannoituksen ajankohta. Tänä vuonna näkyy monella onnistuneen oraat aika laajallakin vaihtelulla. Nyt kun vesijärvet laajenevat hitaasti kylvämättömien peltolohkojen alapäiden piennarta vasten, ei ehkä kannattaisi olla huolissaan sellaisesta, mikä nyt jo on vihreänä.

Esimerkiksi Mustion suunnassa näkyy mahtavia syysrapsipeltoja, jotka ovat jo kukkavarren ruusuketta lykkäämässä. Mutta kaipa se niin on, että ne, jotka jaksavat puristaa sen viimeisen pinnistyksen syksyllä, muiden kiireiden keskellä, pääsevät edes yrittämään seuraavan kesän korjuuta. Jos syysvehnien pakkasvaurioita ajattelee, onko se sitten peruste siirtyä kevätviljoihin, jotka näinä kesinä ovat tuottaneet  kahdentuhannen kilon keskisatoja. Vaikka tänä kesänä tulisikin kevätviljan huippuvuosi, silti saatetaan olla tonnien takamatkalla säännölliseen syysvehnäkiertoon verrattuna.

-SS-

Skagen. Ei roustetta. Kylvetty kynnettyyn hyvissä olosuhteissa 6.9. Ei vesilammikoita talvella.
Ei nyt ole kyse siitä että tästä tulisi huono sato, varsinkin verrattuna kevätviljaan. Lähinnä mielenkiinnosta siitä miten pakkanen vaikuttaa satoon...

Niinpä. Kyllä taitaa syysvehnä olla aika pitkällä etumatkalla jo joka tapauksessa. Itsekseni tuossa pohdiskelin, että mitä sitten jos kasitonnarista lohkeaa pari tonnia pois; kevätvehnästä hyvä jos siemenet saa takaisin.

Ennen jo näitä mainittuja pakkasia huomasin, että omissa syysvehnissä näkyy jonkin verran roustevaurioita, kovemmalla savellakin. Vaan kylläpä se souti ja huopasikin vesikelin ja pakkasen väliä. Ei siis mikään ihme. Pakkasvaurioista sanoisin, että mahtoiko kuitenkin enemmän vaikuttaa se parin päivän pohjoisviima, mikä meinasi ihmisenkin jäädyttää pystyyn pihalle, pahemmin kuin ne muutamat kirpakat yöpakkaset.

Vaikea sanoa, tai pakkasen ja viiman yhdistelmä...

Niinpä. Kyllä taitaa syysvehnä olla aika pitkällä etumatkalla jo joka tapauksessa. Itsekseni tuossa pohdiskelin, että mitä sitten jos kasitonnarista lohkeaa pari tonnia pois; kevätvehnästä hyvä jos siemenet saa takaisin.

Ennen jo näitä mainittuja pakkasia huomasin, että omissa syysvehnissä näkyy jonkin verran roustevaurioita, kovemmalla savellakin. Vaan kylläpä se souti ja huopasikin vesikelin ja pakkasen väliä. Ei siis mikään ihme. Pakkasvaurioista sanoisin, että mahtoiko kuitenkin enemmän vaikuttaa se parin päivän pohjoisviima, mikä meinasi ihmisenkin jäädyttää pystyyn pihalle, pahemmin kuin ne muutamat kirpakat yöpakkaset.

Muutama kollega sanoi että roustevaurioita näkyy nimenomaan savilla, liittynee siihen että olivat kuivempia kuin hikevät maat ja jäätyivät nopeammin syvemmälle kun muualla kosteus hidasti jäätymistä. Kuiva maahan jäätyy nopeammin kuin märkä vaikka yleensä kuvitellaan toisinpäin. Toki märässä laajeneminen taas on voimakkaampaa.

Kyllä ne erityisesti pehmeämmillä mailla yleensä näkyvät nuo roustevauriot, ja roustehan perustuu nimenomaan märän maan jäätymiseen. Siksi pieni ihmetys, että nimenomaan kovalla savella vauriot.

Naapurilla osa lohkoista kellertäviä, osa vihreitä ja samalla korkeudella. Rikkoja ruiskutteli viimeviikolla, ehkä ei ajanut kaikkia tai sitten eri koktaililla.
2019 kun sain parhaan syysvehnäsadon, 9 t/ha meni pelto vapunaikaan ihan keltaiseksi. Sen vuoden lämpötiloja en nyt muista. Maaliskuun lopulla levitin 50 kg typpeä ja sitten kellastuneeseen vapunaattona vajaa 100 kg lisää. Toukokuun alkupuolella sadetin 30 mm ja väri palautui. Rikkatorjunta 17.5.

Kyllä ne erityisesti pehmeämmillä mailla yleensä näkyvät nuo roustevauriot, ja roustehan perustuu nimenomaan märän maan jäätymiseen. Siksi pieni ihmetys, että nimenomaan kovalla savella vauriot.

No niinpä, se noissa ihmetyttikin. Yksi mahdollisuus on että savisissa paikossa on juuristo pinnallisempi.

Alavalla on lehtien päät keltaiset, osittain, ja epäämääräisesti, ei seuraa maalajien vaihtelu tai suoraan korkeus käyriä. Ylempänä vihreämpää. Tää sade kyllä virkisti, kai se sai lämpö maan sisään.

Rikat on kyllä isoja, täytyis kyllä rupee ruiskuttaa.

Syysvehnä on mielestäni osoittautunut yllättävän sitkeäksi, puhutaan nyt sitten näistä uudemmista lajikkeista. Viime vuonnakin oli semmoista harvaa haippua koko syysvehnä, mutta tuotti silti suuremman sadon kuin varsin kelvollisen näköinen kevätvehnä.

Syysvehnä on mielestäni osoittautunut yllättävän sitkeäksi, puhutaan nyt sitten näistä uudemmista lajikkeista. Viime vuonnakin oli semmoista harvaa haippua koko syysvehnä, mutta tuotti silti suuremman sadon kuin varsin kelvollisen näköinen kevätvehnä.

Juu kiistelin jotain 15-16 - vuotta sitten kokemuksiini perustuen silloisilla Murtolan sivuilla, että sen ajan syysvehnät eivät pärjänneet kevätvehnille. Nykylajikkeilla myönnän olevani nyt väärässä. Nykylajike syysvehnä kestää talven yli noin kahdeksan kertaa kymmenestä vuodesta, ehkä paremminkin. Ainakin 2013 ja 2022 aika täystuhot.  Ja jos syysvehnälle saa keväällä voimaa ja oras on hengissä, sen kasvua ei estä kuivuus eikä märkyys.

Zebran jälkeen monessa vastaan tulleessa kevätvehnälajikkeessa on ollut vaivana joko äärimmäinen myöhäisyys, matala valkuainen tai sitten kuivuudenherkkyys. Katsotaan nyt sitten, miten Calispero, Embla ja WPB Troy ensi kesänä voivat. Jos saisi maahan edes piilotetuksi

-SS-

Jotkut vannoivat amareton nimeen.. sen jälkeen kuulemma ei hyvää kevätvehnää enää ole ollut. Itsellä ei ollut kyseistä vehnää koskaan..
Zebraa oli mut siemen tuhoutui 2012 syksyn sateissa eikä itävää siementä enää saatu talteen..