Mikähän lajike oli kyseessä. Kun puhutaan kasvunsääteestä, ei liene Ceylon ? Toiset lajikkeet selviävät, toiset eivät. Tässä oli myös enemmän kuin kymmenen astetta pakkasta, ja pelloilla kasvaa syysvehniä, monella näitä jo perinteeksi muodostuneita ulkomaalaisia lajikkeita. Joskus ammoisina aikoina kotimaiset lajikkeet olivat sellaisia, että kuolivat vääjäämättä, jos keväällä oli kuivaa, aurinkoista ja yöllä pikkupakkasia. Mutta mitä muuta yhteistä alavilla paikoilla voisi olla, kuin mahdollinen kovempi pakkanen ? Liika märkyys ja tiivistynyt ja liettynyt maaperä ovat samoissa paikoissa säännöllinen ongelma. Roustetta ei nähtävästi ollut, tai sitten sateet sulkivat ne ruudukkona halkeilleet palat?
Niitä tietysti karvastelee eniten, jotka eivät saaneet aikaiseksi enempää syyskasvien kylvöä viime syksynä. Karvastelee itseänikin, koska useimpina vuosina löytää paljonkin parantamisen varaa, milloin syksyllä valitut kosteusolot, kylvötiheys, pois jätetty kahukärpäsruiskutus, viirukaskaan saastunta, luohontorjunnan epäonnistuminen, tai vaikkapa kylvöaika ja kevätlannoituksen ajankohta. Tänä vuonna näkyy monella onnistuneen oraat aika laajallakin vaihtelulla. Nyt kun vesijärvet laajenevat hitaasti kylvämättömien peltolohkojen alapäiden piennarta vasten, ei ehkä kannattaisi olla huolissaan sellaisesta, mikä nyt jo on vihreänä.
Esimerkiksi Mustion suunnassa näkyy mahtavia syysrapsipeltoja, jotka ovat jo kukkavarren ruusuketta lykkäämässä. Mutta kaipa se niin on, että ne, jotka jaksavat puristaa sen viimeisen pinnistyksen syksyllä, muiden kiireiden keskellä, pääsevät edes yrittämään seuraavan kesän korjuuta. Jos syysvehnien pakkasvaurioita ajattelee, onko se sitten peruste siirtyä kevätviljoihin, jotka näinä kesinä ovat tuottaneet kahdentuhannen kilon keskisatoja. Vaikka tänä kesänä tulisikin kevätviljan huippuvuosi, silti saatetaan olla tonnien takamatkalla säännölliseen syysvehnäkiertoon verrattuna.
-SS-