Riippuu tietysti perunatilasta, tiedän yhden punavanteisen mikä oli ensimmäisen elämänsä viettänyt perunavaossa. Huollot oli tehty ehkä just kirjan mukaan, ei mitään ylimääräistä (esmes akku ollu 7 vuotta rapun alla multakasassa, olkatappien alapäät voitelematta jne...) ja korjaukset teetetty kai jossain kyläsepällä mikä ei ihan ole ollut kuusalla että mitä pitäis tehdä, miten, millä työkaluilla ja millä aineilla. Toinen omistaja sitten kiroaa.
Reilu toistakymmentävuotta sitten kävin katsomassa yhtä 8150:stä, joka oli aika olemattomilla tunneilla. En edes muista, oliko kaksi vai kolmetuhatta mittarissa. Huoltokirja oli jotenkin hassu ja aloin kovistella myyjää, oli siis liikkeen pihassa. Sanoi, että isäntä vaihtaa traktorit hyvin pienillä tunneilla. Käski soittaa huoltomiehelle, joka sitä konetta oli laittanut. Se olikin juttumies. Sanoi, että isäntä tykkää ajaa uusilla koneilla ja vaihtaa kohtuullisen tiheään, mutta huollot tehdään sitten hyvin edullisesti. Tuppaa moottoriöljyt ja suodattimet menemään reilusti yliajalle. Venttiilien säätö oli saatu tehtyä, kun hän alkoi sanomaan, että nyt sitten oikeasti, täytyisi edes kerran katsoa omistusaikana läpi. Eikä mikään ainutkertainen tapaus. Vaikka kalusto olisi viimeisen päälle timmiä, niin ei sitä tarkoita, että huollot olisi mitenkään samassa linjassa kromin kiillon kanssa.
