Itse en ole osallistunut viralliseen kannattavuus kirjanpito raportointiin. Ainoa jolle raportoin maatalouden kannattavuudesta on lähihenkilöt. Muuten pidän tarkasti omana tietona, kuinka "kannattavaa"toimintaa tämä on. "Lähihenkilöksi" kuuluu myös verottaja, joka kyllä muistuttaa olemassa olostaan jos itse ei muista. Onneksi on omavero pistä pystyy helposti tarkistamaan eräpäivät ja summat. Mitä tulee budjetointiin ja kirjanpitoon. Niin olen pyrkinyt siihen että vuosittain syyskuun viimeiseen päivään mennessä kun kaikki viljat/rypsit on puitu, niin seuraavan vuoden tulos olisi noin pääpiirteittäin selvillä. Kaikki myyntien rahantilille tulopäivät siirrän seuraavaan vuoden alkuun. Tottakai siihen vaikuttaa viljan, lannoitteiden ja polttoaineiden hinta, mutta heitto ei saisi olla 10 prosenttia enempää. Aika hyvin siinä onnistunut. Eli kuukauden päästä selviää kuinka 2019 syyskuun loppuun mennessä tehdyt laskelmat pitävät paikkansa. Syy tähän on se täytyy olla riittävästi aikaa reagoida mahdolliseen huonoon tulokseen. Jotta likviditeetti pysyy. Nyt näiden Eu tukien pysyminen seuraavat 7 vuotta noin suurinpiirtein samana, ainakin Lepän lausunnon perusteella, takaa kohtuullisen investointiherkkyyden tulevaisuudessa.
hyvin kiteytetty verosuunnittelun idea.
Kertoopa kirjanpidot ja muut kannattavuuslaskelmat mitä tahansa, niin tähän tulee pyrkiä. Meillä tarjotaan hyvin kevyesti ansiotuloverotettua (0-25%) tuloa, sitten tarjotaan nettovarallisuuden mukaan kohtuullisesti verotettua (28.5%) pääomatuloa, kun nämä on käytetty, niin alkaa veroprogressio purra. Pahimmillaan >50% verotetun ansiotulon vaihtoehdoksi jää maksaa vero tai toimittaa rahat omamyyjälle, hankkia joku turha vempain nurkkiin tai pitkässä juoksussa yhtiöittää maatila. Vaihtoehdot verotuksen tasaamiseen ovat tilakohtaisia, käydänkö ulkopuolella töissä, onko nettovarallisuutta, onko lainoja paljon ym.
