Enpä olekkaan koskaan kuullut taajuusmuuttajasta käytettävän lempinimeä/lyhennettä Tamu, vaikka tein niiden kanssa vuosia töitä. Tämä on ilmeisesti sitten nuorempien käyttämää slangia.
Ei se moottorin kilvessä oleva teho ole mikään "akseliteho", vaan se on moottorin nimellisteho. Mitä nyt tässä asiasta muistan, niin näin nuo tehon termit menevät. Pätötehon on työtä tekevä teho. Sen yksikkö on w. Näennäistehon yksikkö on taas VA. Näennäisteho saadaan kertomalla nimellisteho S:llä. Loisteho taas liittyy aina kapasitanssiin tai induktanssiin. Jos siis on reaktanssia, niin silloin syntyy myös loistehoa. Loistehon yksikkö on VAr.
[/quote]
Onhan täällä muitakin joilla ampeerit heittävät iloisesti volttia
Lähes viisikymppinen minäkin olen, mutta tamu-sana on tullut vastaan ainakin 10 vuotta. Ehkä riippuu siitä missä piireissä liikkuu. Näköjään jo vuonna 2004 on diplomityössäkin jo käytetty tuota lyhennettä ja teknisessä yliopistossa on ollut 'Tamu'-tutkimusryhmä. Ainakin se on vakiintunut ammattilaisten keskinäiseen keskusteluun. Itse en kyllä valitettavasti kuulu näihin ammattilaisiin - tämä väärinkäsitysten välttämiseksi.
www.doria.fi/bitstream/handle/10024/35247/nbnfi-fe20041301.pdf?...1Tuo nimellistehon käsite tuntuu olevan toisinaan hieman epäselvä, joskus oli itsellenikin. Mielestäni se kuitenkin tarkoittaa sitä suurinta mekaanista antotehoa, jota moottori on suunniteltu jatkuvasti menestyksekkäästi tuottamaan, määritellyissä olosuhteissa. Tällä kuormituksella se sitten ottaa sähköverkosta hieman enemmän tehoa, johtuen häviöistä. Tämä ottoteho koostuu sitten pätö- ja loistehosta, yhdessä ns. näennäisteho (yksikkö VA)
Eli jos minulla on työkone, joka tarvitsee 11 kW akselitehoa pyöriäkseen, teoriassa siihen valitaan nimellisteholtaan 11 kW sähkömoottori. Toinen asia on sitten paljonko sähköverkosta tarvitaan tehoa, se riippuu moottorin hyötysuhteesta sun muista, kuitenkin hieman yli 11 kW. Käytännössä mieluusti mitoitetaan hiukan reilummin.
Tätä tukee ainakin materiaali, jossa sanotaan mm. seuraavaa:
"Moottorin hyötysuhde η määrittelee, kuinka suuren sähkötehon moottori ottaa sähköverkosta
tuottaakseen nimellistehonsa verran mekaanista tehoa."
Samassa materialissa on laskettu, että nimellisteholtaan 30 kW:n moottori ottaa (nimelliskuormallaan) sähköverkosta 32.8 kW sähkötehoa.
Loogistahan tämä olisi ainakin siinä mielessä, että kaikkien muidenkin moottorien ilmoitettu nimellisteho tarkoittaa moottorista saatavaa tehoa, ei moottorin käyttämää energiaa/tehoa.
Mutta jos olen väärässä, opin mielelläni vielä uutta.. nimittäin pitkään olin itsekin siinä uskossa että se kilvessä oleva kW-määrä olisi ottoteho... kunnes koin herätyksen ja päästin kissan ulos :-)
[/quote]
Lueppa ajatuksella tuo edellinen kirjoitukseni. Kirjoitin, että kilvessä ilmoitettu teho on nimenomaan nimellisteho. Eli se teho millä moottori tekee työtä. Taidan olla huono selittämään asiaa. Mutta miten sen nyt sanoisi. Omasta mielestä kun asia selviää helposti kirjoituksestani
Kirjoitin tuolla edellä, että "Näennäisteho saadaan kertomalla nimellisteho S:llä" Tuo S on siis kerroin, jonka valmistaja ilmoittaa ja se on aina yli yhden. Eli jos nimellisteho on vaikka 400VA ja valmistaja ilmoittaa S=1,1 niin silloin näennäisteho on 440VA. Eli olet tavallaan oikeassakin. Vai pitäisikö tässä tapauksessa sanoa, että päästään samaan lopputulemaan, vaikka reitti on toinen.
Tässä joutuu itse jo oikein pinnistelemään, kun teku ajoista on jo parisenkymmentä vuotta ja koko alalla en ole ollut töissä yli kymmeneen vuoteen. Että ei ole noita asioita pitkiin aikoihin tarvinnut miettiä. Mutta sen verran opiskelu ajoista, että kun sähkötekniikassa tai fysiikassa laskettiin mitä tahansa, niin vaikka olit laskenut laskut kaikkien välivaihtensa kanssa oikein ja lopputulema oli oikein, niin jos et siinä sivussa kirjoittanut kaikkia laskun välivaiheitakin kaavan muodossa, niin tehtävästä tuli nolla.
Muistui tuossa mieleeni eräs mielenkiintoinen tapaus erään koneen valmistajan proto pajalta. Siellä oli 13kW mezin kolmivaihemoottori erään koneen 3,8t painoisen yläosan korkeuden säätömoottorina ja moottoria käytettiin 15KW siemenssin taajuusmuuttajalla. Ongelma tuolla oli se, että taajuusmuuttaja trippasi, elikä ei siis pystynyt syöttämään verkoon tehoa, jonka moottori generaattoriksi muuttuessaan syötti taajuusmuuuttajalle takaisin. Asia ei meinannut millään selvitä, vaikka sitä tutki useampi alan spesialisti. Lopulta paikalle lähetettiin kaksi siemenssin taajuusmuuttajiin perehtynyttä inssiä paikalle. Siitä huolimatta tapauksen selvittämiseen meni kolmisen päivää. Sitten kun asia saatiin avattua, niin syy ja seuraus tuntuivat aika yksinkertaisilta ja varsinkin kun asiaa nyt vuosien takaa muistelee, niin nyt sitä ihmettelee, mikä siinä kesti. Mutta aina jäkeenpäinhän asiat tuntuvat aivan toisilta. Eikä tuo kyseinen ongelma todellakaan ollut mikään helposti ratkaistava läpihuuto juttu, varsinkin kun asiaa selvittämässä olivat sen aikaiset suomen parhaat alan asiantuntijat. Mutta sinähän varmasti ratkaiset tuon ongelman tuosta vain.
Vielä tuli mieleeni sellainen asia, että tajuusmuuttaja on muuten suomalainen keksintö. Muistaakseni se on nimenomaan Strömbergin keksintö jostain 80-luvun alusta, vai olisikohan ollut jo 70-luvun puolella. Mutta minun opiskelu akoina taajuusmuuttajat olivat vielä sen verran harvinaisia, että sitä ei käsitelty muuta kuin vähän teoriassa.