Tuli tuossa taannoin puheeksi sähkömoottori ja sen sähkönkulutus. Eli kuluttaako esim. 7,5 Kw sähkömoottori tyhjänä, ilman mitään lisävastusta täydet kilowattitunnit vai pyöriikö se pienellä kulutuksella, kuten ottomoottori? Erään teorian mukaan se veisi aina sen nimellistehonsa verran sähköä ja ns. loisteho tai joku muu sellainen ikäänkuin "palautuisi" sähköyhtiön hyödyksi. Asia selviäisi tietysti repimällä vaikka kuivurista kaikki siivapyörät irti ja laittaisi koneet pöyrimään tyhjänä,  jonka jälkeen vertaisi kulutusta sähkökaapin Kwh-mittarista siihen tilanteeseen kun kaikki koneet olisivat täydessä työssä.
   Olisiko joku sähkömoottorin teoriasta senverran selvillä, että osaisi kertoa kuinka asia olisi. Itsestäni tuntuu että ei se voi viedä tyhjänä yhtä paljoa kuin kuormitettuna.

Pihtiamppeerimittarilla katsottuna sähköä kuluu samat amppeerit tyhjiltään.

Pihtiamppeerimittarilla katsottuna sähköä kuluu samat amppeerit tyhjiltään.

  Onkohan kunnossa mittari ollenkaan    Kyllä kuormitus ottaa enemmän ampeereja, kaikki ylikuorma ja sulake hommelit reagoivat nimenomaan kulkeviin amppeereihin.

Itsestäni tuntuu että ei se voi viedä tyhjänä yhtä paljoa kuin kuormitettuna.

Teknisissä kysymyksissä pitää luottaa vaistoihinsa ym. fiiliksiin. Asia on juuri näin. Käynnistysvaihe on vielä luku sinänsä.

Normaalin oikosulkumoottorin ottama (pätö)virta ja -teho ovat suorassa suhteessa sen kuormitukseen. Tyhjillään käyvä kone käyttää tehoa lähinnä vain laakeri- ja tuuletinhäviöihin. Ynnä pienen määrän ns. kupari- ja rautahäviöihin, jotka käytännössä lämmittävät moottoria. Kuormittamattomana virrat ovat pieniä ja näin myös em häviötkin. Eli joutavaa käy hyvin pienellä teholla. Isokin moottori pyörii pienillä sulakkeilla - kunhan sen vaan saa käyntiin jollakin pehmeästi! Käynnistysvirrat ovat 5-10 kertaisia nimellisvirtaan nähden jos moottori vaan kytketään suoraan laakista verkkoon...

Sähkömoottoria voi myös hetken kuormittaa jonkin verran yli nimellistehonsa, kunhan se ei ehdi lämmetä liikaa. Aivan liian suuri kuorma saa moottorin 'kippaamaan' eli se pysähtyy ja sen tuottama momentti romahtaa.

Loisteho on hieman hankalaa selittää, mutta se on magnetointiin liittyvää energiaa joka tavallaan värähtelee moottorin ja sähkölaitoksen muuntajan välillä edestakaisin. Matkallaan se pystyy aikaansaamaan jonkinverran pätötehoa kuormittamalla ja lämmittämällä johtoja, mutta teoreettisesti se ei kulu eikä häviä. Normaali sähkömittari ei rekisteröi loistehoa, sitä mitataan loistehomittarilla, lähinnä silloin kun sitä on liikkeellä ei-toivotun paljon. Suuri loisteho aiheuttaa mm syöttöverkolle kuormitusongelmia, erityisesti 3-vaiheverkon nollajohtimeen jossa normaalisti ei kulje suuria virtoja.

Loistehoa synnyttävät kaikki laitteet, joissa on keloja.  Tyypillisimmin moottorit, kuristimet (loistevalaisimet ym), muuntajat. Myös kondensaattorikytkennät tuottavat loistehoa, mutta se on 'vastakkaisvaiheista' induktiiviselle loisteholle. Kondensaattoreilla (tai nykyään elektoniiikalla) voidaan näin  kompensoida haitallisen  suurta induktiivista loistehoa. Laitteen tehokerroin (cos fii) kertoo pätö- ja loistehon suhteen. Nykyään elektoniikassa käytetään (pakollista) aktiivista tehokertoimen korjausta, PFC:tä.

Tuli sähköinen oppitunti .-/

Tulikos se loisteho jännitteen ja virran vaihe-erosta, eriaikaisuudesta? Tai joku, jostain, tai jotain?

Juuri näin.  Kuormassa, jonka tehokerroin on 1 (esim vastus) virta seuraa tarkalleen jännitteen muutosta ja kaikki teho on pätötehoa.

Ideaalisen indukstanssin tai kapasitanssin tapauksessa taas tehokerroin on 0, vektori- tai osoitinpiirroksena tarkasteltuna jännitteen ja virran välillä on 90 asteen vaihesiirto ja kaikki piirissä liikkuva teho on teoreettisesti loistehoa.

Käytännössä ideaalisia komponentteja ei ole olemassa kuin insinörtin unissa. Jokaisessa käytännön komponentissa on itsessään ainakin hiukan niin resistanssia, induktanssia kuin kapasitanssiakin ja asennuspaikastaan myös ympäristöönsä muihin osiin - sekalaisesti rinnan ja sarjaan kytkeytyneenä. Sähköverkon pienillä taajuuksilla pikkuasioilla ei ole juurikaan merkitystä, mutta jos mennään GHz taajuuksille niin asiat  muuttuvat kovasti hankaliksi. Johto ei enää toimi vain johtona, vaan kelana ja antennina, ja muodostaa viereisen johtimen kanssa myös kondensaattorin ja muuntajan... ominaisuuksiltaan vääränlaisesta johdosta ei toisesta päästä tule mitään vaikka toiseen päähän syöttää... signaalit vääristyvät, heijastuvat, vaimenevat, syntyy seisovia aaltoja jne.

Njoh, palataan takaisin pultti- ja mutteriosastolle 

Kyllä sähkömoottori ottaa verkosta tehoa täysin sen mukaan, miten sitä kuormitetaan eli jos se "tyhjänä" käy, niin teho menee vain sisäisten kitkojen voittamiseen. Ja jos moottoria oikein kovasti kuormitetaan, antaa se kyllä(ennenkuin sulakkeet palavat) nimellistehoa enemmän. Ihan hyvä nyrkkisääntö on, että jos kärsii kättä pitää moottorin kyljessä, nin ei vielä olla ylikuormituksen puolella.
Käänteisesti sähkömoottori on generaattori, taitaapa hybridiauto jarrutustilanteessa ladata akkuja, samoin kait tekee sähköjuna, joka syöttää virtaa takaisin verkkoon.

Joku sähkäri vertas loistehoa oluttuopin vaahtoon vie tilaa muttei mee päähän.

Joku sähkäri vertas loistehoa oluttuopin vaahtoon vie tilaa muttei mee päähän.

Tää oli hyvä :-)

Hieman teoreettisemmin voisi ajatella, että kun käämiin nostetaan jännitettä, siihen ympärille syntyy mg-kenttä. Kun jännitettä aletaan taas laskea, se kentän energia siirtyy takaisin käämiin ja verkkoon.

Kondensaattorin tapauksessa jännitteen noustessa konkkaan varautuu energiaa, ja jännitteen laskiessa konkka purkaa energiaansa takaisin verkkoon.

Ja vaihtojännitehän nousee, laskee ja kääntyy 50 kertaa sekunnissa.


Yksi kaveri tapaa sanoa että hän tietää sähköstä kaiken: se on sinistä ja sattuu.

17m3 seko jossa 37kW sähkömoottori.                                         Virrankulutus
Taajuusmuuttajan näytöltä luettua:    tyhjä vaunu                           25A
                                                      sekoitusvaihe 4000kg rehua    60-70A
                                                      jakamisen alkaessa                 50A

Jostain syystä sähköpääkeskuksen maksimikulutus viisari näyttää yli 200A, ilmeisesti tiukassa paikassa vaunu ottaa aika paljon virtaa hetkellisesti. 
Pääsulakkeet 100A.

Rehutornin imulietsossa oleva 15kw moottori himmensin kylän katuvalot käynnistyessään ja kun rehua tuli "putken" täydeltä, kunnes sähköyhtiö vaihtoi muuntajan. Tiesi aiemmin koko kylä, koska meillä otettiin rehua. Nyt kun on uusi muuntaja, niin ainoa joka huomaa tornin käytön on naapuri, joilla mikroaaltouunin pohja lopettaa pyörimisen starttivaiheessa.

Varmaa tietoa Esson paarista. Loisteho menee sähköjohtoja pitkin Kepun puoluetoimistoon jossa valot palaa yötä päivää ja patterit hohkaa punasena.Kepuliloiset perskeles. 

Tuli tuossa taannoin puheeksi sähkömoottori ja sen sähkönkulutus. Eli kuluttaako esim. 7,5 Kw sähkömoottori tyhjänä, ilman mitään lisävastusta täydet kilowattitunnit vai pyöriikö se pienellä kulutuksella, kuten ottomoottori? Erään teorian mukaan se veisi aina sen nimellistehonsa verran sähköä ja ns. loisteho tai joku muu sellainen ikäänkuin "palautuisi" sähköyhtiön hyödyksi. Asia selviäisi tietysti repimällä vaikka kuivurista kaikki siivapyörät irti ja laittaisi koneet pöyrimään tyhjänä,  jonka jälkeen vertaisi kulutusta sähkökaapin Kwh-mittarista siihen tilanteeseen kun kaikki koneet olisivat täydessä työssä.
   Olisiko joku sähkömoottorin teoriasta senverran selvillä, että osaisi kertoa kuinka asia olisi. Itsestäni tuntuu että ei se voi viedä tyhjänä yhtä paljoa kuin kuormitettuna.

Onhan se oikia vastaus tuos monta kertaa jo lueteltunakin, mutta jos sulla on kuivaajan elevaattorilla ampeerimittari, niin siitähän se seleviää suoraa. Elevaattorin luukkua suurentamalla virta kasvaa, jotenka jännitteen pysyes (lähes) vakiona, tehonkulutus elää suhtees kuormitukseen.

P=U*I