Ei ole juuri tullut mieleenkään karitsoittaa ympäri vuoden ja jos on tullut mieleen, niin on mennyt pois äkkiä. Minun systeemiini kuuluu lyhyt astutus, lyhyt pojitus. Jos sieltä joku jää poikimitta, niin otan sen tappioksi. Mutta kovin vähän kuitenkin. Pitää päästä tästä raskaasta vaiheesta kohtuu ajassa irti ja sitten muihin töihin.
Näin minäkin ajattelen. Parina vuonna olen hairahtunut kokeilemaan karitsointien jakamista myös syksylle, mutta tässä meidän systeemissä se ainakin tuntuu vähän sellaiselta turhalta räpeltämiseltä.
Landehanden kanssa olen samaa mieltä, että ruhojen leikkuu on hyvin opettavaista puuhaa. Sitä kautta minäkin texeliin päädyin. Ero lihakkuudessa texelin ja valtarodun välillä on niin SUURI, ettei useimmat lampuritkaan sitä ymmärrä ennenkuin ovat käytännössä itse niitä lihoja käsitelleet. Tekuruho on täyttä tavaraa, eikä teuraspaino siis koostu luumassasta tai rasvasta vaan laadukkaasta LIHASTA.
Toinen syy siihen miksi suomenlammas ei minun suurta suosiotani nauti on se sikiävyys. Oikeasti siis se isojen vuonueiden työllistävyys alkaa ottaa päähän siinä vaiheessa kun syöttää tutilla nelosia ja viitosia (ja joskus jopa kolmosia)...kun tekuverrokkiryhmä ruokintapöydän toisella puolella hoitaa esimerkillisesti komeasti kasvavat karitsansa.
On vielä sanottava, että pidän tämän palstan meiningistä, koska kunnon keskustelussa voi olla eri näkökantojakin, eikä se painotu pelkkään .erseennuolentaan