Antwerpenissä, hyvänä päivänä 35 vuotta sitten päivävuorossa liimattiin valkonumeroiset tarrat kiiltävien sinisten peltien kylkiin ja tarkastusten jälkeen lähdettiin Suomeen. Hulluna inflaatiovuonna nuorehko isäntä tuli alkukesästä traktoria kyselemään, ensimmäistään. Ei näistä tarvi alennuksia kysellä, tämä on viimeinen kone tällä hintaa, seuraavien hinta on avoin..., sanoi myyjä. Liikkeen tilalla kasvaa nykyään kerrostaloja.
Siitä lähtien on aikoinaan hurja, 101 heppainen turbo tilalla ollut. Heinäkoneita nuorena pyörittänyt ja maata muokannut, sen mitä ovat pyörät pitäneet. Hirsisaunan siirrosta muistuttaa katkennut vetovarsi. 5-siipisillä auroilla kyntö ei syyssateilla kokeiltaessa onnistunut, pienemmillä kyllä. Selkäsaunoja on saatu, niinkuin vastikään 7-metrisen Multivan vedossa, siinä on mallia isommillekin...
Huonosta huollosta muistutti uudehkona hajonnut Dual-Power, voimanoton kytkin meni kuutisen vuotta siitten. Muuten ei ole sisuskaluihin kurkisteltu. Tuntimittarihan näissä ei kestä...
Hara hytti on tiivis, erään äestäjän sanoin; kaikki se pöly mikä tulee sisään pysyy siellä kyllä. Lapsenlapset eivät ihan ymmärrä, eihän se kulje edes viittäkymppiä. Jotkut ymmärtävät. Vanhemmiten ei noin vain lähdetä kylmänä töihin, mutta sen jälkeen VOIMAA ON, ilman lastujakin. päästöistä ei juhlapäivänä puhuta.
Terveisiä vain sen aikaisille Basildonin ja amerikan serkuille! Serkuksia on tehty monilla numeroilla, II ja III laatuakin. Meksikossahan sisaruksia valmistuu vieläkin, alkuperäiseen tyyliin constant-mesh laatikolla.

Traktoreita on ympärillä tullut ja mennyt, huippukoneitakin, "seitentonninen", " Voortsoni" näyttää silti olevan ja pysyvän... ja päässeen ikämiesten sarjaan. Pidettykö ?  Vaikea sanoa, aika näyttää...


Merkkipäivää vietettiin hiljaisesti työn merkeissä, klapikoneen edessä, voi kun olis saanu Schwitzerin kunnolla puhaltamaan...