Nyt heräs muutama kysymys nallepuurolle:
1. vuokrasko kuusjoen äjesmies sulle "kuuluvia" peltoja ?
2. käyttikös em äjesmies sun rahoja ?
Jos vastaus molempiin kysymyksiin on kielteinen niin MITÄ VÄLIÄ.
Katos kun maatalous on nollasummapeliä jossa yhden vuokraajan pellot ovat pois muilta isänniltä. Tai jopa miinussummapeliä jos veronmaksajat kyllästyy maksamaan miljoonia yksittäisille tiloille. Tätä menoa isännät on yhtä harvinaisia kuin taksifirmojen omistajat ja pelloilla pyörii vaan renkejä. Tukikatto ratkaisisi tämänkin ongelman ja sen ylittävät pellot saisi sitten vuokrata niillä OMILLA rahoillaan.
Siinä olen samaa mieltä, että jossain kohtaa tämä tukijärjestelmä kääntyy itseään vastaan vaikka kuinka tuettaisiinkiin elinkeinoa eikä sitä harjoittavaa yksilöä/yhteisöä. Vaikeaa on perustella suurelle yleisölle pitkällä juoksulla sitä että maksetaan satojen tuhansien tai jopa miljoonien eurojen tukia yhteen osoitteeseen, siinä mielessä tukikatto voisi olla ihan paikallaankin. Ja saisihan nuo suuruuden ekonomian nimeen vannovat näyttää sitten että siitä on oikeasti jotain hyötyä muutenkin kuin ajatuksen tasolla. Itse en usko suuruuden tuovan juurikaan merkittäviä säästöjä per hehtaari kokonaisuudessaan, se mikä panos kaupoilla voitetaan hävitään konekaupoilla ja ulkopuolisen työvoiman käytössä.
Muuten sitten taas rajoittaminen ei oikein istu ajatusmaailmaan, jos joku saa kalliit maat tuottamaan niin siitä vaan, mutta samalla menettää oikeuden valittaa kun ei jää mitään käteen. Aikoinaan vanha isäntä sanoi kun hävisin tarjouskilvan pelloista että toiset ei saa hankittua lisää ja toiset ei pysty pitämään jo olevia maita itsellään, se kuvastaa sitä että järki päässä touhuamalla tällä hommalla vielä jotenkin pärjää leikissä mukana- realiteetit vaan pitää muistaa.