satuin lukemaan tämän viestiketjun läpi ja tulin siihen tulokseen että vanhaa "äijää" ei sen jälkeen tarvita kun tila on saatu omiin nimiin("pankin").Kun tämä on itselläkin muutaman vuoden päästä edessä,spv eläkkeelle jääminen niin taidan tehdä sellasen ratkasun kun nimet ovat kauppakirjassa että hautajaiseni ovat siitä kolmen viikon päästä.Enpä ole jatkajille sitten harmina kun pelkkänä riippana tyhmät vanhat ukkelit nurkissa pyörii.
Jotenkin pistää vihaksi tällainen teksti. Onko vallan käyttö niin sydämessä että ei voi kuvitella luopuvansa siitä ilman että joutuu oman käden kautta sen luovuttamaan. Mun mielestä on paras kun vanha isäntä/pari luovuttaa tilan hallinnon, rahat, työn uudelle sukupolvelle ja jatkaa omaa elämää hieman etäällä tilakeskukselta. Sitten jos haluu ja intoa riittää voi jutella nuorison kanssa että onko jotain osa-aluetta missä voisi auttaa. Tällainen voi löytyä sitten päivittäisissä rutiineissa tai vaikka ihan kunnostustöissä. Kuitenkin yksi asia on olennaista. Lopputuloksen määrää aina ja jokakerta tilan omistaja. Miten siihen päästään esim konetta korjatessa kannattaa työnjohto siirtää kätevästi tekijälleen. Esimerkiksi jos tilalla on hieno pienkuormaaja millä saa turvetta siirrettyä niin jos "pappa" haluaa kärrätä turpeen kottareilla ja lapiolla niin sitä on turha kyseenalaistaa. Samoiten papan on turha kysenalaistaa kun poika vie turpeen pienkuormaimella.
Kuitenkin uhkailu itsareilla ym muilla vakavilla asioilla tilanpidossa on niin vastuutonta kun olla ja voi. Jokainen tarvitsee kuitenkin vanhempia. Sitten on vaan ihmisistä kiinni että haluaako toisensa nähdä joka päivä(1 kilometri), kerran viikossa(10kilometriä) tai kerran kuukausdessa(100 kilometriä). Tätä kannattaa vanha pari peilata yhdessä nuorison kanssa ja tehdä johtopäätökset sen mukaan.