Niin, vehnää, ohraa, syysrapsia. Isompi vaiva ja talvehtimisriski, mutta ei ainakaan endi vuonna tarvitse kierrellä puimakoneella tuhannen kilon satotasoisia kevätkylvöisiä.
Ruista en kyllä ala.
-SS-
Tässä on ollut jo niin monta hyvää syysviljavuotta peräkkäin, että alkaa olla todennäköisyydet isot sille että tulee jo vuorostaan se huono syysviljavuosi.
Menneen talven säät eivät ole tae tulevasta. Talvituhot ja syysviljojen kesäriskitkin ovat kyllä hyvin muistissa. Mutta paljon on tapahtunut myös lajike- ja kemikaalirintamalla:
-talvenkestävyyttä on parannettu, vanhat lajikkeet tarvitsivat suojaavan lumikerroksen päälleen
- laonkestävyys on nykylajikkeilla ylivoimainen
- sakoluvunkesto esimerkiksi Vakkaan ja Auraan verrattuna nykylajikkeilla erinomainen. Kypsän vehnän helpeen avautuminen - niin kuin Vakassa - oli varma itu yökasteen jälkeen. On perinnöllinen ominaisuus.
- laonkestävyyden mukana tuli lyhyys ja heinämäisten rikkojen ongelma, mutta siihen on tullut aika hyviä ratkaisuja mm. Broadway Star, helppo ja tehokas, pitää juolan alhaalla riittävän pitkään. Syysruiskutuksin saadaan syysitoiset rikkakasvit kuriin.
- syysvehnät ovat tautiherkempiä kevätmuotoisiin verrattuna, koska tartunta-aikaa on pitemmästi, mutta tautitorjuntaan on tullut aina vaan parempia tehoaineita
- myöhennetyn kylvön teho kahukärpäseen, viirukaskaaseen ja etanoihin on merkittävä, sanonta "Parempi kylvää Laurin (10.elok.) tuhkaan, kuin Pertun (24.elok.) rapakkoon" saisi jo kuolla pysyvästi.
- tietyt eturivintilat ovat harjoittaneet onnistuneesti syysviljapainotteista viljelyä jo vuosikymmenet, ehkä ovat oppineet kokemuksesta parhaat käytännöt nimenomaan heidän tilalleen. Neuvonnan harharetket 7+ cm kylvösyvyyksineen ja vasta keväthelteisiin lykättyine 1. lannoituksineen sekä oraitten tappamisen talvisin petrooliruskutuksin toivottavasti jo unohdetaan.
-SS-