Tuossa siivoillessa tuli vastaan julkaisu nimeltä 'Karjatalous, julkaistu 13.3.1942.

Siinä oli taulukko syys- ja kevätkynnön vertailuista vuosina 1921-25.
Olkoonkin että kyseiset savimaat sijaitsevat Ruotsissa, mutta nuo sen ajan satomäärät ovat sellaisia että eipä paljoa parempiin ole viime vuosina käytännön viljelyssä päässyt. Ohran keskisato 3975, jos yhden huonon vuoden kuudesta jättää pois niin 4200 kg/ha

Välissä on kuitenkin 100 vuotta maatalouden, lajikkeiden, viljelymenetelmien, lannoituksen, torjunta-aineiden ja maatalousteknologian kehitystä.
Antaa hieman miettimisen aihetta...?

Antaa toki.

Ilmastonmuutos ei taida helpottaa viljelyä nyt, eikä tulevaisuudessa, pl. tietysti eloperäiset ja hyvin multavat maat. Toisaalta nämä nykyisin vallitsevat viljelymenetelmät ovat ehkä huomattava osasyy viljavuuden laskuun?

Tuossa tutkimuksessahan on kyseessä kevyt savimaa, enkä oikein tiedä, miten sitä pitäisi verrata täkäläiseen hiesusaveen. Jos syyskyntö on 100, sanoisin, että kevätkyntö olisi ollut viimeisenä neljänä vuotena kutakuinkin näin:
2020: -100
2021: -100
2022: -50
2023: - 100.

Suomessakin havaittiin kyseisen aikakauden sääolot edullisiksi; kevätvehnää viljeltiin pohjoisempana, rehumaissia etelässä. Itse asiassa lähelke 4t keskisatoihin päästiin, ja viljan markkinahäiriöitä esiintyi jo silloin.

-SS-

Kotieläinpuolella ainakin on jotain kehitystä tapahtunut, oman tilan keskituotos per lehmä on tuplaantunut 80-luvun puolivälin jälkeen. Ja lehmämäärä 15 kertaistunut eli maitoa lähtee 30 kertaa enemmän samalla kuin työntekijämäärä (sis. yrittäjät) on ehkä kolminketaistunut.

Jotain vinkkiä saa näistä 30-luvulla julkaistuista maatilakirjoista, joissa on eräs merkittävä tilakohtainen tieto eli viljelykierto. Se on pääpiirteissään usein sellainen, että heinäalaa on puolet pinta-alasta. Viljoista suurin pinta-ala on kauralla, sitten on ruis. Vehnä, ohra on isollakin maatilalla ehkä hehtaarin, parin luokkaa. Meillä ainakin näyttäisi herne olleen silloin samoissa edellä mainittujen kanssa. Pellava, peruna ym. täytekasvit ovat sitten jokusia aareja. Olettaisin, että näille voimaa vaativille kasveille on varattu vähintään kesanto edelliseksi vuodeksi ja sille reilu karjanlanta. Kun pinta-alat on näin olemattomia ja sekin ala pieteetillä viljelty, niin en yhtään ihmettele, että satotaso on ollut jopa hyvä.

Jotain vinkkiä saa näistä 30-luvulla julkaistuista maatilakirjoista, joissa on eräs merkittävä tilakohtainen tieto eli viljelykierto. Se on pääpiirteissään usein sellainen, että heinäalaa on puolet pinta-alasta. Viljoista suurin pinta-ala on kauralla, sitten on ruis. Vehnä, ohra on isollakin maatilalla ehkä hehtaarin, parin luokkaa. Meillä ainakin näyttäisi herne olleen silloin samoissa edellä mainittujen kanssa. Pellava, peruna ym. täytekasvit ovat sitten jokusia aareja. Olettaisin, että näille voimaa vaativille kasveille on varattu vähintään kesanto edelliseksi vuodeksi ja sille reilu karjanlanta. Kun pinta-alat on näin olemattomia ja sekin ala pieteetillä viljelty, niin en yhtään ihmettele, että satotaso on ollut jopa hyvä.

Ja se viljelykierto. Ei oo vehnä ohra kierto niinkuin monella voi olla nykyään.

Plus et kylhän silläkin on taatusti merkitystä et sen aikainen viljelykalusto on ollut kevyttä versus nykyiset. Mut eipä nykyään voi viljellä tuollaisella kalustolla kuin korkeintaan harrastukseksi joillain perinnepäivillä. 

Kyllä Suomessakin on jo 1910-20 luvuilla koetoiminnassa päästy yllättävänkin korkeisiin satoihin.
Esim. Tammistossa Hankkijan kasvinjalostuslaitoksella on ohrista saatu koeruuduilla 3-4,5 tn hehtaarisatoja.
Toisaalta ero talousviljelmiin on ollut käsittääkseni todella suuri, suurempi kuin tänäpäivänä.  Mulla on yhdessä kirjassa  satotuloksia 1912-1920 väliseltä ajalta, ohran keskisadot on kirjanpitotiloilla pyörinyt silloin siinä 1000-1700 kilon välillä, yleiset satotulokset on ollut vielä hieman tätä alhaisempia.

Ihan yleisenä huomiona kehitystä yleensä arvioidaan tuottavuuden nousuna jossa keskeisenä indikaattorina on työtunnit. Eli kyllä viljelyssäkin kehitys pitää enemmän laskea siitä, paljonko ohraa tuotetaan yhdellä työtunnilla 1923 vs 2023 eikä sillä paljonko ohraa tuotetaan hehtaarilla. Ei teollisuudessakaan ole läheskään yhtä suurta merkitystä sillä montako laitetta tuotetaan tietyissä hallineliöissä suhteessa siihen paljokon työtunteja laitteiden valmistukseen menee.

Toki kaikki panokset pitää laskea yhteen mutta jos ajatellaan kustannusta niin yhden ihmisen työpanos vastaa about 100-150 peltohehtaarin pääomakustannusta tai 200-300 hehtaarin lannoitekustannusta.


Edit: 1920 maatalous työllisti Suomessa 70% työvoimasta, yli miljoona ihmistä ja viljaa tuotettiin paljon vähemmän kuin nykyään.

Kaikenlaiset sähköiset avustimet ja automaattiohjaukset tuntuvat nyt turhilta tavallisessa viljanviljelyssä.

ja kun niitä just tuolle alalle on markkinoitu.   ite olen kanssa ihmetelly et eikö enää luoteta yhtään ns. ammattitaitoon kun kun noita markkinoitaan?   aikoinani kun uutena oli intoa ni joka juttu tuli seurattua ja tehtyä huomio niistä,   nyt tuntuu et on vain kännyn kattelu se tärkein asia.   äly teköö työn...    mut entäs sää???

ja kun niitä just tuolle alalle on markkinoitu.   ite olen kanssa ihmetelly et eikö enää luoteta yhtään ns. ammattitaitoon kun kun noita markkinoitaan?   aikoinani kun uutena oli intoa ni joka juttu tuli seurattua ja tehtyä huomio niistä,   nyt tuntuu et on vain kännyn kattelu se tärkein asia.   äly teköö työn...    mut entäs sää???

Se että tekee 2023 hommat parhaalla 70-luvun osaamisella, kalustolla ja tehokkuudella on rautaista ammattitaitoa tai sitten jotain muuta. Ehkä sekä että 

Lainaus käyttäjältä: Oksa - 21.12.23 - klo:16:18

ja kun niitä just tuolle alalle on markkinoitu.   ite olen kanssa ihmetelly et eikö enää luoteta yhtään ns. ammattitaitoon kun kun noita markkinoitaan?   aikoinani kun uutena oli intoa ni joka juttu tuli seurattua ja tehtyä huomio niistä,   nyt tuntuu et on vain kännyn kattelu se tärkein asia.   äly teköö työn...    mut entäs sää???

Se että tekee 2023 hommat parhaalla 70-luvun osaamisella, kalustolla ja tehokkuudella on rautaista ammattitaitoa tai sitten jotain muuta. Ehkä sekä että 

Eipä ole yhtään ikävä tuonaikaisia vehkeitä tai viljelymenetelmiä. Kyllä siinä aikaa, löpöä ja tupakkia paloi kun pellot syksyllä väkisin kynnettiin ja seuraavana keväänä kolmekuuskymppisellä potilalla runnottiin kylvökuntoon. Se oli ihan ameriikkaa jos jollain oli neljän metrin äes ja siihen käypänen veturi...

Usein on käynyt mielessä, että miten silloin saatiin rypsistä kahden ja puolen tonnin hehtaarisatoja ihan normisettinä ja nyt samoilta pelloilta tonni on tiukassa. Lajikkeet, oftanol-peittaus, tuholaiskantojen tai ilmaston muutos vai mikä??

Näkisin, että nykymuotoista öljykasvin viljelyä vaikeuttaa oikeastaan kolme merkittävää seikkaa:
1) kuivat ja kuumat alkukesät, mutta toisaalta juuri taimettumisen aikaan osuva kylmä ja jurova jakso
2) kasvintuhoojien lisääntyminen
3) heikentyneet torjunta-aineet, mutta myös syntyneet resistenssit.

Vaikkei jokainen ongelma osuisikaan joka vuosi päällensä, on onnistumisen todennäköisyys silti heikohko.

Ja jos apulanta on esim. 300€/ha, ja rypsin hinta esim. 400€/t, ei tonnin sadoilla yhtälö kyllä toimi.

Organofosfaatit kuten parationi, malationi ja dimetoaatti.

Aika vähän resistenssiongelmia taisi olla. Lisäksi 1000-1500 kg puutarhan Y - lannosta hehtaarille vasta sai rapsin kasvamaan.


-SS-

Pitäis  kai EU:n ulkopuolelta salakuljettaa joku tehokas ötökkämyrkky, ei siitä jää kiinni, kun ei jätä mitään jälkiä mihinkään, ei mustaa valkoiselle tms. Ja hävittää astiat kunnolla, polttamalla.