Tervetuloa, Vieras. Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.
  • Tavallinen aihe

Aihe Kuivan pellon maanparannus  (Luettu 6516 kertaa)

ja101

  • Mestari
  • Jäsenryhmäluokka:
  • Viestejä: 5053
  • Kouvola, Kymenlaakso
Vs: Kuivan pellon maanparannus
Jos tuota orgaanista ainesta ja maanparannusta ajattelisi syväjuurisilla kasveilla niin miltä seuraava resepti kuulostaisi?
Sinimailasta 2/3 ja valkomesikkä 1/3 suhteella. Siemenet kannattaa vissiin ympätä.
Ilmottais ekana vuonna monimuotoisuus/pölyttäjäkasvina ja toinen vuosi vaikka viherkesantona.
Mikä tuossa olisi tukien puolesta paras vaihtoehto?
Tuolla saisi varmaan jonkinverran typpeäkin sidottua seuraavaa satokasvia varten.

Biohiilihän varmaan hyvää, mutta siitä vähemmän tietoa esim annostuksesta ym.
Mitä enemmän sitä parempi varmaan. Hinta varmaan kanssa melkoinen mikäli hakeautollisen hehtaarille ajaa..
Kuuleman mukaan kumpikaan noista ei ole ainakaan savimailla eli kovilla mailla kovinkaan hyviä talvehtijoita. Kokeilla tietysti aina voi.

Puna-apila omilla kokemuksilla talvehtii hyvin mut seisovasta vedestä sekään ei tykkää. Näkee muuten hyvin ne notkot ja tiivistyneet kohdat.  ;)

Rahakkaisiin tukiin ei apilalla pääse mut ekasta kasvustosta voi toisena tai kolmantena vuonna puida omat siemenet niin sen jälkeen ei ole kulua paljoakaan kylvöstä. Sitten kun alkaa vertaamaan rehunurmen ja näiden rahakkaimpien toimenpiteiden tukitasoja niin omalla siemenellä kylvetty puna-apila alkaa tuntumaan hyvältä vaihtoehdolta..
Kyliltä kuultua.... "maatalous vaatii välillä kovempaa ryyppäämistä"...

Moottoripolkupyörä Man

  • Mestari
  • Jäsenryhmäluokka:
  • Viestejä: 4242
Vs: Kuivan pellon maanparannus
Mitäköhän tuo biohiili voisi maksaa? Onko kukaan ostanut rekkamäärin? Jos sitä on hirveästi liikaa sitä hiiltä, niin se sitoo ravinteita reippaasti suhteessa siihen, kuinka paljon niitä on olemassa kasvien käyttöön. Hiilen kanssa olisi hyvä olla jotain ravinnepitoista tavaraa, kuten lanta tai apulanta tai joku komposti. Siten saisi yhdellä iskulla vedenvarastoitumispaikkoja ja kationinvaihtokapasiteettia. Viherlannoitus joo, mutta se on maltillista ja hidasta.
Ernst Vettori, haluatko ostaa vokaalin.

kylmis

  • Agronetin kehitysryhmä
  • Mestari
  • Jäsenryhmäluokka:
  • Viestejä: 12151
  • Virolaista kiitos!
Vs: Kuivan pellon maanparannus
Jos tuota orgaanista ainesta ja maanparannusta ajattelisi syväjuurisilla kasveilla niin miltä seuraava resepti kuulostaisi?
Sinimailasta 2/3 ja valkomesikkä 1/3 suhteella. Siemenet kannattaa vissiin ympätä.
Ilmottais ekana vuonna monimuotoisuus/pölyttäjäkasvina ja toinen vuosi vaikka viherkesantona.
Mikä tuossa olisi tukien puolesta paras vaihtoehto?
Tuolla saisi varmaan jonkinverran typpeäkin sidottua seuraavaa satokasvia varten.

Biohiilihän varmaan hyvää, mutta siitä vähemmän tietoa esim annostuksesta ym.
Mitä enemmän sitä parempi varmaan. Hinta varmaan kanssa melkoinen mikäli hakeautollisen hehtaarille ajaa..
Kuuleman mukaan kumpikaan noista ei ole ainakaan savimailla eli kovilla mailla kovinkaan hyviä talvehtijoita. Kokeilla tietysti aina voi.

Puna-apila omilla kokemuksilla talvehtii hyvin mut seisovasta vedestä sekään ei tykkää. Näkee muuten hyvin ne notkot ja tiivistyneet kohdat.  ;)

Rahakkaisiin tukiin ei apilalla pääse mut ekasta kasvustosta voi toisena tai kolmantena vuonna puida omat siemenet niin sen jälkeen ei ole kulua paljoakaan kylvöstä. Sitten kun alkaa vertaamaan rehunurmen ja näiden rahakkaimpien toimenpiteiden tukitasoja niin omalla siemenellä kylvetty puna-apila alkaa tuntumaan hyvältä vaihtoehdolta..
Omissa rakennetutkimuksissa puna-apila tulee ensin ja vasta jossain kaukana takana kaikki muut. En ole päässyt selvyyteen alsikeapilan runsaudesta suhteessa puna-apilaan, kun sitäkin oli neljänneksi kasviksi pakko ottaa mukaan. Näppituntumalla alsikettakin löytyy paljon suhteesssa kilon siemenmäärään. Olen käyttänyt melko runsaita siemenmääriä, tiedä sitten olisiko syytä pudottaa, mutta kokemukset on sen suuntaisia, että pehmeissä, hyvissä paikoissa, kaikki kasvaa tautisen hyvin, mutta siellä missä apua eniten tarvittaisiin, kasvusto harvenee kovasti. Suurin syy nuo kesän kuivat jaksot. Jos kasvuston perustaa puhtaana, ilman suojaviljaa, niin tulos sille kesälle on suoraan riippuvainen sademääristä. Esim. kesän 2022 kasvusto hyökkäsi kunnolla vasta tämän vuoden heinäkuun lopulla. Tämän vuoden kasvusto on selkeästi parempi kuin viime vuotinen vastaavaan aikaan, mutta suurin syy on juurikin nämä loppukesän sateet. Nämä viherjutut vaatii vettä, vettä ja vettä. Minulla on ollut itsesekoitettuna seoksena ruokonataa 12kg, puna-apilaa 5kg, sinimailasta 2,5kg ja alsikeapilaa 1kg. Nadan pitäisi olla pääkasvi, mutta käytännössä sitä on tupsu siellä toinen täällä. Mielestäni se on alkuvaiheessa erittäin herkkä kuivuudelle. Luultavasti vuosi sitten nata iti jostakin sateesta, mutta kuivahti ja nyykähti sitten siihen. Sinimailanen kasvaa reheväksi ja hyväksi, jos maan laatu on sille sopivaa. Kuivissa tönkissä se on melko kitulias, eikä oikein vakuuta. Menee muiden mukana seoksena, muttei siitä pääkasviksi ole. Kyllä se varsinainen juttu on kuitenkin puna-apila, joka pensastuu ja täyttää koko pinta-alana. Harvoissakin paikoissa,apilan peittokyky on erinomainen, kun kasvuston siirtää syrjään, niin alta löytyy paljas savi, apilakasvusto taittuu sivulle ja valtaa tilan. Pari niittoa kesässä vaikuttaisi lisäävän pensastumista ja varsinkin ensimmäinen niitto kannattaa tehdä heti heinäkuun alussa. Kasvusto kerkiää sakoamaan ja peittämään loppukesäksi maata niin hyvin, että rikkakasvit jäävät armotta toiseksi. Aktiivisella niitolla ja apiloilla saadaan peltoa siistiin kuntoon. Uskon, että onnistunut luomukin on tehty juuri tällä reseptillä. Maanrakenteen parantumiseen ei pysty vielä ottamaan kantaa, kesällä 2025 nähdään vasta ensimmäisiä tuloksia.

ja101

  • Mestari
  • Jäsenryhmäluokka:
  • Viestejä: 5053
  • Kouvola, Kymenlaakso
Vs: Kuivan pellon maanparannus
Jos tuota orgaanista ainesta ja maanparannusta ajattelisi syväjuurisilla kasveilla niin miltä seuraava resepti kuulostaisi?
Sinimailasta 2/3 ja valkomesikkä 1/3 suhteella. Siemenet kannattaa vissiin ympätä.
Ilmottais ekana vuonna monimuotoisuus/pölyttäjäkasvina ja toinen vuosi vaikka viherkesantona.
Mikä tuossa olisi tukien puolesta paras vaihtoehto?
Tuolla saisi varmaan jonkinverran typpeäkin sidottua seuraavaa satokasvia varten.

Biohiilihän varmaan hyvää, mutta siitä vähemmän tietoa esim annostuksesta ym.
Mitä enemmän sitä parempi varmaan. Hinta varmaan kanssa melkoinen mikäli hakeautollisen hehtaarille ajaa..
Kuuleman mukaan kumpikaan noista ei ole ainakaan savimailla eli kovilla mailla kovinkaan hyviä talvehtijoita. Kokeilla tietysti aina voi.

Puna-apila omilla kokemuksilla talvehtii hyvin mut seisovasta vedestä sekään ei tykkää. Näkee muuten hyvin ne notkot ja tiivistyneet kohdat.  ;)

Rahakkaisiin tukiin ei apilalla pääse mut ekasta kasvustosta voi toisena tai kolmantena vuonna puida omat siemenet niin sen jälkeen ei ole kulua paljoakaan kylvöstä. Sitten kun alkaa vertaamaan rehunurmen ja näiden rahakkaimpien toimenpiteiden tukitasoja niin omalla siemenellä kylvetty puna-apila alkaa tuntumaan hyvältä vaihtoehdolta..
Omissa rakennetutkimuksissa puna-apila tulee ensin ja vasta jossain kaukana takana kaikki muut. En ole päässyt selvyyteen alsikeapilan runsaudesta suhteessa puna-apilaan, kun sitäkin oli neljänneksi kasviksi pakko ottaa mukaan. Näppituntumalla alsikettakin löytyy paljon suhteesssa kilon siemenmäärään. Olen käyttänyt melko runsaita siemenmääriä, tiedä sitten olisiko syytä pudottaa, mutta kokemukset on sen suuntaisia, että pehmeissä, hyvissä paikoissa, kaikki kasvaa tautisen hyvin, mutta siellä missä apua eniten tarvittaisiin, kasvusto harvenee kovasti. Suurin syy nuo kesän kuivat jaksot. Jos kasvuston perustaa puhtaana, ilman suojaviljaa, niin tulos sille kesälle on suoraan riippuvainen sademääristä. Esim. kesän 2022 kasvusto hyökkäsi kunnolla vasta tämän vuoden heinäkuun lopulla. Tämän vuoden kasvusto on selkeästi parempi kuin viime vuotinen vastaavaan aikaan, mutta suurin syy on juurikin nämä loppukesän sateet. Nämä viherjutut vaatii vettä, vettä ja vettä. Minulla on ollut itsesekoitettuna seoksena ruokonataa 12kg, puna-apilaa 5kg, sinimailasta 2,5kg ja alsikeapilaa 1kg. Nadan pitäisi olla pääkasvi, mutta käytännössä sitä on tupsu siellä toinen täällä. Mielestäni se on alkuvaiheessa erittäin herkkä kuivuudelle. Luultavasti vuosi sitten nata iti jostakin sateesta, mutta kuivahti ja nyykähti sitten siihen. Sinimailanen kasvaa reheväksi ja hyväksi, jos maan laatu on sille sopivaa. Kuivissa tönkissä se on melko kitulias, eikä oikein vakuuta. Menee muiden mukana seoksena, muttei siitä pääkasviksi ole. Kyllä se varsinainen juttu on kuitenkin puna-apila, joka pensastuu ja täyttää koko pinta-alana. Harvoissakin paikoissa,apilan peittokyky on erinomainen, kun kasvuston siirtää syrjään, niin alta löytyy paljas savi, apilakasvusto taittuu sivulle ja valtaa tilan. Pari niittoa kesässä vaikuttaisi lisäävän pensastumista ja varsinkin ensimmäinen niitto kannattaa tehdä heti heinäkuun alussa. Kasvusto kerkiää sakoamaan ja peittämään loppukesäksi maata niin hyvin, että rikkakasvit jäävät armotta toiseksi. Aktiivisella niitolla ja apiloilla saadaan peltoa siistiin kuntoon. Uskon, että onnistunut luomukin on tehty juuri tällä reseptillä. Maanrakenteen parantumiseen ei pysty vielä ottamaan kantaa, kesällä 2025 nähdään vasta ensimmäisiä tuloksia.
Niin miksi se pitäisi puhtaana kasvustoja perustaa? Suojaviljalla vaan niin melko takuuvarma onnistuminen tiedossa. Jos nyt pakko puhtaana niin jättäisin kylvön sinne kesäkuun lopulle tai juhannuksen alle. Silloinhan yleensä vettä sataa ainakin täällä etelässä.

Luomussa ei ekaa niittoa voi jättää heinäkuun alkuun vaan ensimmäisen vuoden eka niitto on tehtävä niin ajoissa keväällä kuin ehtii rikkojen vuoksi. Käytännössä itsellä jäänyt yleensä kesäkuun alkuun kevätkylvöjen ja lannan ajojen jälkeiseen aikaan. Muutenkin ekana vuonna niittoja tehtävä rikkojen mukaan. Tokana vuonna voi sit yleensä niitellä miten haluaa kun apila ottanut täydellisen vallan pellossa eikä rikkoja juuri enää ole. Mut niinkuin mainitsin niin jokainen notko on tyhjä. Siellä kasvaa sit heinät. Itse olen viimeaikoina käyttänyt timoteitä apilan kaverina. Omalla siemenellä voi kylvömäärät pitää reiluina yleensä vähintään 30kg/ha 50-50 suhteella.

En ole apiloita koskaan pitänyt pidempään kuin kaksi vuotta. Eli suojaviljaan perustaminen. Seuraavana vuonna niitot rikkojen mukaan yleensä 3-4 niittoa. Eka kesäkuun alussa toinen juhannuksen tietämillä, kolmas heinäkuun puolessa välissä ja viimeinen elokuun lopulla.
Toisena vuotena sit niittoja rytmittää kukinnan alku ja se milloin lopetusmuokkaukset aloitetaan. Liian pitkä niitetty kasvusto ei mene muokkaamista läpi eli kaksi viimeistä niittoa tehtävä lyhyemmällä välillä. Yleensä kolme niittoa riittää.
Kyliltä kuultua.... "maatalous vaatii välillä kovempaa ryyppäämistä"...

Agronautti

  • Agronetin kehitysryhmä
  • Konkari
  • Jäsenryhmäluokka:
  • Viestejä: 1551
Vs: Kuivan pellon maanparannus
Juu oma apilan siemen on se kova juttu viherlannotuksiin... kun voi laittaa reilusti siementä ja seuraavina vuosina kylvää lisää jos tulee aukkoja...  Pneumalla ja 2-lautasviskalla kylväessä ei tarvitse edes siementä saada puhtaaksi kuorista ja pikku roskista ,,, toimii jopa paremmin kun täysin puhdas siemen..

Viherlannoitukset merkkaan rehunurmiksi kun kylvän vain apilaa enkä 4 lajia kuten tukiehdot vaatii  >:( tai tulee sinne suojaviljaksi siilon pohjia yms. . Suojavilja murskataan alas korkeaan sänkeen tähkimisen seutuun.

Niitot  murskalla juhannuksen jälkeen ja syksymmällä... syysvilja tulee aina apilan jälkeen.


-SS-

  • Agronetin kehitysryhmä
  • Mestari
  • Jäsenryhmäluokka:
  • Viestejä: 19725
  • Rauta ei valita eikä voima kuvia palvele - Ford
Vs: Kuivan pellon maanparannus
Siis eihän sitä pellon "kasvukuntoa" edes tarvitse ajatella, jos pari-kolme vuotta voi niitellä tos-apilapeltoja ja saada siitäkin yksistään hyvät tuotot ? Vilja on tuommoisessa hommassa lähinnä se tarpeettomin viljelykierron osa.

Olen seurannut nyt yli 20 vuotta tuollaista usean vuoden heinä-apilaviljelykiertoa, muutama ruis- ja yksi kauravuosi on näihin mahtunut. 2018 kaura ei kesän aikana juuri valkeaa jankkoa peittänyt, pari jyvää oli miniröyhyn tyvessä, ruis on ollut melko läpinäkyvää hipsua, tyypillistä kasvustoa, kun ilman typpeä kasvaa. Apilaa ja muutakin kirjaviisaiden suosittamia viherlannoituskasveja on käytetty kauan, alkuvuosina rehevääkin.  Mutta nyt näinä viimeisinä vuosina ei heinäkasvusto tahi apila ole kasvanut ollenkaan, pujoa on muutamana tupsuna ja kosteammalla kulmalla ohdaketta ja valvattia. Luohoa, niittynurmikkaa(?) on hiukan vaalean kellahtavana matalana oraana, ehkä jäkälää ja semmoista. Satoheinää ei saisi tehdyksi. Jopa nuo peltoteiden ja ojanpyörtänöiden nurmipuntarpäät tuottaisivat mahtisadon tuohon verrattuna. Mäentöyräät ovat niin jankolle asti kuluneita, että mikään kasvi ei lähde enää kasvamaan.

Ehkä se viherlannoitus on jonkinlaisen harhan tulos. Nämä mainoskuvissa mahdottoman tuuheat metrien korkuiset viherlannoituskasvustot saattavat kasvaa vuosikymmenien aikana kertyneen satojen tonnien orgaanisen hidasliukoisen karjanlantapatjan päällä, metrin paksuisessa mustassa mullassa.


Kuva: Luke seminaari 1/2022 / Känkänen

Tuosta nähdään selvästi, että ohra - tai muukin vilja - on pellon perusongelma. Eli kesät virnaa ja syksyt öljyretikkaa. Silloin maa näyttäisi kasvavan normaalisti. Pitää vain keksiä se taloudellinen hyödyntämiskeino sadolle. Lisäksi typen huuhtoutumiseen pitää kiinnittää huomiota: Känkänen toteaa, että parhaat typpisadot hehtaarilta ovat olleet 400 kg/ha ! (Viherteho-hanke) . Kuitenkin seuraavana kesänä vaikutus on ehkä 100 kg/ha, jos hyvin käy. Mihin hävisi 300 kg ?

Jos itse kyntäisin toista tonnia salpietaria hehtaarille syyspakkasilla liukenemaan talven räntäsateisiin, haastaisi ympäristöministeriö Itämeren pilaamisesta varmaan oikeuteen ja laittaisi vankilaan.

-SS-

Moottoripolkupyörä Man

  • Mestari
  • Jäsenryhmäluokka:
  • Viestejä: 4242
Vs: Kuivan pellon maanparannus
Kuinkakohan tuollainen komealupiini? Sitoo typpeä, on haitallinen pölyttäjille, kasvaa ja leviää kauheasti, on vieraslaji. Kuulostaa hyvältä, koska sitä ei edes yritetä tuhota teiden varsilta. Sen täytyy olla hyvä.
Ernst Vettori, haluatko ostaa vokaalin.

kylmis

  • Agronetin kehitysryhmä
  • Mestari
  • Jäsenryhmäluokka:
  • Viestejä: 12151
  • Virolaista kiitos!
Vs: Kuivan pellon maanparannus
Jos tuota orgaanista ainesta ja maanparannusta ajattelisi syväjuurisilla kasveilla niin miltä seuraava resepti kuulostaisi?
Sinimailasta 2/3 ja valkomesikkä 1/3 suhteella. Siemenet kannattaa vissiin ympätä.
Ilmottais ekana vuonna monimuotoisuus/pölyttäjäkasvina ja toinen vuosi vaikka viherkesantona.
Mikä tuossa olisi tukien puolesta paras vaihtoehto?
Tuolla saisi varmaan jonkinverran typpeäkin sidottua seuraavaa satokasvia varten.

Biohiilihän varmaan hyvää, mutta siitä vähemmän tietoa esim annostuksesta ym.
Mitä enemmän sitä parempi varmaan. Hinta varmaan kanssa melkoinen mikäli hakeautollisen hehtaarille ajaa..
Kuuleman mukaan kumpikaan noista ei ole ainakaan savimailla eli kovilla mailla kovinkaan hyviä talvehtijoita. Kokeilla tietysti aina voi.

Puna-apila omilla kokemuksilla talvehtii hyvin mut seisovasta vedestä sekään ei tykkää. Näkee muuten hyvin ne notkot ja tiivistyneet kohdat.  ;)

Rahakkaisiin tukiin ei apilalla pääse mut ekasta kasvustosta voi toisena tai kolmantena vuonna puida omat siemenet niin sen jälkeen ei ole kulua paljoakaan kylvöstä. Sitten kun alkaa vertaamaan rehunurmen ja näiden rahakkaimpien toimenpiteiden tukitasoja niin omalla siemenellä kylvetty puna-apila alkaa tuntumaan hyvältä vaihtoehdolta..
Omissa rakennetutkimuksissa puna-apila tulee ensin ja vasta jossain kaukana takana kaikki muut. En ole päässyt selvyyteen alsikeapilan runsaudesta suhteessa puna-apilaan, kun sitäkin oli neljänneksi kasviksi pakko ottaa mukaan. Näppituntumalla alsikettakin löytyy paljon suhteesssa kilon siemenmäärään. Olen käyttänyt melko runsaita siemenmääriä, tiedä sitten olisiko syytä pudottaa, mutta kokemukset on sen suuntaisia, että pehmeissä, hyvissä paikoissa, kaikki kasvaa tautisen hyvin, mutta siellä missä apua eniten tarvittaisiin, kasvusto harvenee kovasti. Suurin syy nuo kesän kuivat jaksot. Jos kasvuston perustaa puhtaana, ilman suojaviljaa, niin tulos sille kesälle on suoraan riippuvainen sademääristä. Esim. kesän 2022 kasvusto hyökkäsi kunnolla vasta tämän vuoden heinäkuun lopulla. Tämän vuoden kasvusto on selkeästi parempi kuin viime vuotinen vastaavaan aikaan, mutta suurin syy on juurikin nämä loppukesän sateet. Nämä viherjutut vaatii vettä, vettä ja vettä. Minulla on ollut itsesekoitettuna seoksena ruokonataa 12kg, puna-apilaa 5kg, sinimailasta 2,5kg ja alsikeapilaa 1kg. Nadan pitäisi olla pääkasvi, mutta käytännössä sitä on tupsu siellä toinen täällä. Mielestäni se on alkuvaiheessa erittäin herkkä kuivuudelle. Luultavasti vuosi sitten nata iti jostakin sateesta, mutta kuivahti ja nyykähti sitten siihen. Sinimailanen kasvaa reheväksi ja hyväksi, jos maan laatu on sille sopivaa. Kuivissa tönkissä se on melko kitulias, eikä oikein vakuuta. Menee muiden mukana seoksena, muttei siitä pääkasviksi ole. Kyllä se varsinainen juttu on kuitenkin puna-apila, joka pensastuu ja täyttää koko pinta-alana. Harvoissakin paikoissa,apilan peittokyky on erinomainen, kun kasvuston siirtää syrjään, niin alta löytyy paljas savi, apilakasvusto taittuu sivulle ja valtaa tilan. Pari niittoa kesässä vaikuttaisi lisäävän pensastumista ja varsinkin ensimmäinen niitto kannattaa tehdä heti heinäkuun alussa. Kasvusto kerkiää sakoamaan ja peittämään loppukesäksi maata niin hyvin, että rikkakasvit jäävät armotta toiseksi. Aktiivisella niitolla ja apiloilla saadaan peltoa siistiin kuntoon. Uskon, että onnistunut luomukin on tehty juuri tällä reseptillä. Maanrakenteen parantumiseen ei pysty vielä ottamaan kantaa, kesällä 2025 nähdään vasta ensimmäisiä tuloksia.
Niin miksi se pitäisi puhtaana kasvustoja perustaa? Suojaviljalla vaan niin melko takuuvarma onnistuminen tiedossa. Jos nyt pakko puhtaana niin jättäisin kylvön sinne kesäkuun lopulle tai juhannuksen alle. Silloinhan yleensä vettä sataa ainakin täällä etelässä.

Luomussa ei ekaa niittoa voi jättää heinäkuun alkuun vaan ensimmäisen vuoden eka niitto on tehtävä niin ajoissa keväällä kuin ehtii rikkojen vuoksi. Käytännössä itsellä jäänyt yleensä kesäkuun alkuun kevätkylvöjen ja lannan ajojen jälkeiseen aikaan. Muutenkin ekana vuonna niittoja tehtävä rikkojen mukaan. Tokana vuonna voi sit yleensä niitellä miten haluaa kun apila ottanut täydellisen vallan pellossa eikä rikkoja juuri enää ole. Mut niinkuin mainitsin niin jokainen notko on tyhjä. Siellä kasvaa sit heinät. Itse olen viimeaikoina käyttänyt timoteitä apilan kaverina. Omalla siemenellä voi kylvömäärät pitää reiluina yleensä vähintään 30kg/ha 50-50 suhteella.

En ole apiloita koskaan pitänyt pidempään kuin kaksi vuotta. Eli suojaviljaan perustaminen. Seuraavana vuonna niitot rikkojen mukaan yleensä 3-4 niittoa. Eka kesäkuun alussa toinen juhannuksen tietämillä, kolmas heinäkuun puolessa välissä ja viimeinen elokuun lopulla.
Toisena vuotena sit niittoja rytmittää kukinnan alku ja se milloin lopetusmuokkaukset aloitetaan. Liian pitkä niitetty kasvusto ei mene muokkaamista läpi eli kaksi viimeistä niittoa tehtävä lyhyemmällä välillä. Yleensä kolme niittoa riittää.
Niin, minulla on tuota kuidun levitystä ja sen multaamista ennen kylvöä. Jos ei tätä olisi niin, ilman muuta nurmet kannattaa perustaa suojaviljaan. Nythän siitä saa käsittääkseni kerääjäkasvitukeakin kyytipojiksi. Kaksi vuotta on ihan jees suojaviljan jälkeen, mutta minulla kun ensimmäinen kesä on tupannut olemaan vähän kekkuli ja on tuota kuidun hajoittamista, niin mennään nyt kolmella kesantovuodella aluksi.

kylmis

  • Agronetin kehitysryhmä
  • Mestari
  • Jäsenryhmäluokka:
  • Viestejä: 12151
  • Virolaista kiitos!
Vs: Kuivan pellon maanparannus
Juu oma apilan siemen on se kova juttu viherlannotuksiin... kun voi laittaa reilusti siementä ja seuraavina vuosina kylvää lisää jos tulee aukkoja...  Pneumalla ja 2-lautasviskalla kylväessä ei tarvitse edes siementä saada puhtaaksi kuorista ja pikku roskista ,,, toimii jopa paremmin kun täysin puhdas siemen..

Viherlannoitukset merkkaan rehunurmiksi kun kylvän vain apilaa enkä 4 lajia kuten tukiehdot vaatii  >:( tai tulee sinne suojaviljaksi siilon pohjia yms. . Suojavilja murskataan alas korkeaan sänkeen tähkimisen seutuun.

Niitot  murskalla juhannuksen jälkeen ja syksymmällä... syysvilja tulee aina apilan jälkeen.
Nuo kesannon lopettamissäännökset meni sellaiseksi, että rehunurmi lienee ainoa järkevä vaihtoehto viimeiselle vihervuodelle, että pääsee järkevään aikaan lopettamaan kasvuston ja valmistamaan pellon syysviljalle.

Petri

  • Agronetin kehitysryhmä
  • Mestari
  • Jäsenryhmäluokka:
  • Viestejä: 5268
Vs: Kuivan pellon maanparannus

Olen seurannut nyt yli 20 vuotta tuollaista usean vuoden heinä-apilaviljelykiertoa, muutama ruis- ja yksi kauravuosi on näihin mahtunut. 2018 kaura ei kesän aikana juuri valkeaa jankkoa peittänyt
Nurmi yksinäänkin hiipuu omaan mahdottomuuteensa. Savikoilla pelkät heinät eivät kasva ja apila alkaa muutaman vuoden jälkeen saada tauteja sekin itseensä. Kyllä se 1800-luvun maataloustieteen huippuinnovaatio "viljelykierto" on kaiken avain. Ainakin luomukuvioissa. Yksipuolinen ihan mikä vaan tukehtuu omaan mahdottomuuteensa, mutta monipuolisella viljelykierrolla onnistuu. Ei tietenkään kaikki eikä alkemia valmista ravinteita tyhjästä, mutta meikäläisessä ilmastossa nurmi- ja yksivuotisten kasvien vuorottelu sopivalla palkokasviosuudella on se, mikä tuottaa myös myytävää.

-SS-

  • Agronetin kehitysryhmä
  • Mestari
  • Jäsenryhmäluokka:
  • Viestejä: 19725
  • Rauta ei valita eikä voima kuvia palvele - Ford
Vs: Kuivan pellon maanparannus

Olen seurannut nyt yli 20 vuotta tuollaista usean vuoden heinä-apilaviljelykiertoa, muutama ruis- ja yksi kauravuosi on näihin mahtunut. 2018 kaura ei kesän aikana juuri valkeaa jankkoa peittänyt
Nurmi yksinäänkin hiipuu omaan mahdottomuuteensa. Savikoilla pelkät heinät eivät kasva ja apila alkaa muutaman vuoden jälkeen saada tauteja sekin itseensä. Kyllä se 1800-luvun maataloustieteen huippuinnovaatio "viljelykierto" on kaiken avain. Ainakin luomukuvioissa. Yksipuolinen ihan mikä vaan tukehtuu omaan mahdottomuuteensa, mutta monipuolisella viljelykierrolla onnistuu. Ei tietenkään kaikki eikä alkemia valmista ravinteita tyhjästä, mutta meikäläisessä ilmastossa nurmi- ja yksivuotisten kasvien vuorottelu sopivalla palkokasviosuudella on se, mikä tuottaa myös myytävää.

Juu kyllä kasvinviljelyluomussa multa pellosta vähitellen loppuu, koska häviöitä on myös luomussa. Siinä vaiheessa kun haihateltavat alkemiakasvit eivät enää saa vihreää maan pinnalle kasvamaan, on peli pelattu. Lisäksi jos jotakin mahdollista vähää satoa viedään tilalta pois, mullan loppuminen on vieläkin nopeampaa. Jos taas tila on täynnä elukoita aineenvaihduntamassa ja lisäksi ravinteiden virta on tilalle päin, ostorehuissa, kuivikkeissa, kiertotaloustuotteissa, silloin tilanne on eri.

-SS-

Petri

  • Agronetin kehitysryhmä
  • Mestari
  • Jäsenryhmäluokka:
  • Viestejä: 5268
Vs: Kuivan pellon maanparannus

Olen seurannut nyt yli 20 vuotta tuollaista usean vuoden heinä-apilaviljelykiertoa, muutama ruis- ja yksi kauravuosi on näihin mahtunut. 2018 kaura ei kesän aikana juuri valkeaa jankkoa peittänyt
Nurmi yksinäänkin hiipuu omaan mahdottomuuteensa. Savikoilla pelkät heinät eivät kasva ja apila alkaa muutaman vuoden jälkeen saada tauteja sekin itseensä. Kyllä se 1800-luvun maataloustieteen huippuinnovaatio "viljelykierto" on kaiken avain. Ainakin luomukuvioissa. Yksipuolinen ihan mikä vaan tukehtuu omaan mahdottomuuteensa, mutta monipuolisella viljelykierrolla onnistuu. Ei tietenkään kaikki eikä alkemia valmista ravinteita tyhjästä, mutta meikäläisessä ilmastossa nurmi- ja yksivuotisten kasvien vuorottelu sopivalla palkokasviosuudella on se, mikä tuottaa myös myytävää.

Juu kyllä kasvinviljelyluomussa multa pellosta vähitellen loppuu, koska häviöitä on myös luomussa. Siinä vaiheessa kun haihateltavat alkemiakasvit eivät enää saa vihreää maan pinnalle kasvamaan, on peli pelattu. Lisäksi jos jotakin mahdollista vähää satoa viedään tilalta pois, mullan loppuminen on vieläkin nopeampaa. Jos taas tila on täynnä elukoita aineenvaihduntamassa ja lisäksi ravinteiden virta on tilalle päin, ostorehuissa, kuivikkeissa, kiertotaloustuotteissa, silloin tilanne on eri.

-SS-
On olemassa myös tilanne, jossa myytävää syntyy ja multa säilyy. Viimeisen 60 vuoden aikana on reilulla edullisella väkilannoituksella luotu tuotantorakenne, jossa tästä tasapainosta ei ole tarvinnut välittää. Siksi Luomu-Suomi ei synny vaan sillä, että aletaan noudattaa tämänhetkistä Ruokaviraston sääntökirja, tarvitaan päämäärätietoa ja ehkä 20 vuotta (tai enemmänkin), jotta kotieläimet ja kasvintuotanto saadaan alueellisesti siedettävään balanssiin.

kylmis

  • Agronetin kehitysryhmä
  • Mestari
  • Jäsenryhmäluokka:
  • Viestejä: 12151
  • Virolaista kiitos!
Vs: Kuivan pellon maanparannus

Olen seurannut nyt yli 20 vuotta tuollaista usean vuoden heinä-apilaviljelykiertoa, muutama ruis- ja yksi kauravuosi on näihin mahtunut. 2018 kaura ei kesän aikana juuri valkeaa jankkoa peittänyt
Nurmi yksinäänkin hiipuu omaan mahdottomuuteensa. Savikoilla pelkät heinät eivät kasva ja apila alkaa muutaman vuoden jälkeen saada tauteja sekin itseensä. Kyllä se 1800-luvun maataloustieteen huippuinnovaatio "viljelykierto" on kaiken avain. Ainakin luomukuvioissa. Yksipuolinen ihan mikä vaan tukehtuu omaan mahdottomuuteensa, mutta monipuolisella viljelykierrolla onnistuu. Ei tietenkään kaikki eikä alkemia valmista ravinteita tyhjästä, mutta meikäläisessä ilmastossa nurmi- ja yksivuotisten kasvien vuorottelu sopivalla palkokasviosuudella on se, mikä tuottaa myös myytävää.

Juu kyllä kasvinviljelyluomussa multa pellosta vähitellen loppuu, koska häviöitä on myös luomussa. Siinä vaiheessa kun haihateltavat alkemiakasvit eivät enää saa vihreää maan pinnalle kasvamaan, on peli pelattu. Lisäksi jos jotakin mahdollista vähää satoa viedään tilalta pois, mullan loppuminen on vieläkin nopeampaa. Jos taas tila on täynnä elukoita aineenvaihduntamassa ja lisäksi ravinteiden virta on tilalle päin, ostorehuissa, kuivikkeissa, kiertotaloustuotteissa, silloin tilanne on eri.

-SS-
Tähän multavuuden lisäämiseen nollakuitu on juurikin sopiva ratkaisu. Siihen päälle viherrystä ja ikuinen kyntämisen välttäminen. Ehkäpä jopa ravinnelietteet yms. voisi olla sopiva lisä. Hintaa tosin tulee sitten lisää maanparannukselle. Tuskin kapisesta savesta koskaan saa huippukuntoista viljelymaata, mutta jos vaihtoehtona on täysin olematon kasvusto, niin jotain ehkä kannattaisi yrittää tehdä asian korjaamiseksi.

ja101

  • Mestari
  • Jäsenryhmäluokka:
  • Viestejä: 5053
  • Kouvola, Kymenlaakso
Vs: Kuivan pellon maanparannus
Vaihtoehtona on myös myydä pellot sellaiselle joka ei asiaa ymmärrä tai vuokrata. Silloin ei maksa itselle mitään.
Tai vuokrata vaikka aurinkopaneeleilla..  ;D
Kyliltä kuultua.... "maatalous vaatii välillä kovempaa ryyppäämistä"...

Kaikki

  • Konkari
  • Jäsenryhmäluokka:
  • Viestejä: 1502
Vs: Kuivan pellon maanparannus
Kaikki tietää että juolavehnä on suomen oloissa paras maanparannus kasvi huonosti kasvavilla savikoilla .Juurimassaa on ehkä jopa enempi kuin maan päällistä osaa . Tätähän ei asian tuntijat kehtaa tunnustaa kun on liian yksinkertaista  :D