Onko kokemuksia kuivan pellon maanparannuksesta? Jotain maanparannusainetta? Tuo multaa kuiviin paikkoihin? Maanparannuskasveja? On hietapeltoja joissa on kuivia kohtia jotka ovat kuivana vuotena ihan tyhjiä.

Salaojitus altakastelulla. Tiheä ojaverkosto, jossa on sulkukaivoja niin tiheästi, että rinnekin voidaan pitää kasteltuna.

Keväällä ojavesien keruu altaisiin, josta sitten pumpataan ojastoon. Muuta keinoa ei juuri ole.

Sopivat hontelovartiset syysviljat ja jotkut heinät työntävät juurensa niin syvälle, että vettä riittää pohjavesistä.

Lajikkeilla on suuri ero, kun toinen lajike selviää 4 tonnin satoon kuivinakin vuosina, toisesta ei saa kuin 500- 1000 kg: satoa tai ei mitään.

-SS-

Kannattaako näiden kohtien talousviljely tahi mittavat parannusinvestoinnit niiden takia? Kesantokin on mahdollinen, jos kohdat ovat selviä alueita.

Salaojitus altakastelulla. Tiheä ojaverkosto, jossa on sulkukaivoja niin tiheästi, että rinnekin voidaan pitää kasteltuna.

Keväällä ojavesien keruu altaisiin, josta sitten pumpataan ojastoon. Muuta keinoa ei juuri ole.

Sopivat hontelovartiset syysviljat ja jotkut heinät työntävät juurensa niin syvälle, että vettä riittää pohjavesistä.

Lajikkeilla on suuri ero, kun toinen lajike selviää 4 tonnin satoon kuivinakin vuosina, toisesta ei saa kuin 500- 1000 kg: satoa tai ei mitään.

-SS-

Hömppäheinälle tuollaiset lohkot.

Kastelu tulee vähitellen välttämättömäksi yhä vain kauempana etelärannikolta. Altakastelun tiheä ojaväli toisaalta mahdollistaa tulvien poislaskun syksyn runsaissa sateissa.

-SS-

Itselläki on parin rinnepellon läpi "santasuoni" joka melkeen ain kuivaa pystyy, ei oikein kesannoksi ku muute hyvät lohkot, sopivasti ku satelee ni pääsee melkein joosepis sadoille, siis melkein, et ei siin taid ottaa mikkä muut maaparannus aineet ku se tärkein, vesi.

Itselläki on parin rinnepellon läpi "santasuoni" joka melkeen ain kuivaa pystyy, ei oikein kesannoksi ku muute hyvät lohkot, sopivasti ku satelee ni pääsee melkein joosepis sadoille, siis melkein, et ei siin taid ottaa mikkä muut maaparannus aineet ku se tärkein, vesi.

Juu juttelin tuossa yhden kollegan kanssa, entinen suo on saanut kuivua ja hapettua nyt noin puoli vuosisataa. Pellon pinta on laskenut ainakin metrillä, koko viemäriojitus on tehty muutamaan kertaan uudelleen, että vesi saadaan pois. Salaojituskin on taidettu tehdä jonkun kerran, vedenalainen, koska rautasaostumia. Mutta tänäkin vuonnakin se oli ainoa alue, josta tuli melko huippusato, vaikka kalkkia pitäisi varmaan laittaa 30 t/ha, jotta viljavuudet saisi edes samalle tasolle kuin näissä kuivissa, vaakasuorissakin, savimaissa. 1970-luvulla siellä suossa oli aina istutettuna jokin puimuri syvälle turpeeseen. Nyt siellä voi ajaa 15000-18000 kg:n puimakoneella hyvin.

Vesi korvaa aika monta pääravinnetta, samoin kalkkia.

-SS-

Hietapelto kuulostaa siltä, että SS lienee lähimpänä oikeita menettelytapoja. Minulla on kuivia töyryjä joissa maalajit jotain HtS,Hss tyyppiä. Näitä on nyt hoidettu nollakuidulla ja sen päälle apila,mailas, ruokonatanurmisekoituksella. Tuloksista en uskalla sanoa vielä mitään, kun on vasta nurmivaihe menossa. Kokeilen kylvää ensin syysvehnää ja sen jälkeen kauraa. Katsotaan miltä vaikuttaa. Jos yhtä heikkoa kasvua, niin sitten ajetaan uusi satsi nollakuitua ja laitetaan takaisin nurmelle. Eläkeikään mennessä saattaa olla jo jotain tuloksia nähtävissä ja voin antaa lausunnon, kannattaako.

Homma on periaatteessa yksinkertainen. Satoja tonneja pyrolyysin kautta pelkistettyä hiiltä hehtaarille. Mielummin ruokamultakerroksen alle. Ratkaisu on yksinkertainen. Toteutus vaatii vähän pientä säätöä. Hiili toimii kondensaattorina vedelle todella hyvin. Sitoo myös liian hyvin ravinteita, joten tiettyä harmia isosta yhtäkkisestä hiilen lisäyksestä on. Suorakylvö ja syyskasvit auttavat myös akuuttiin vesitalouspulmaan.

Lainaus käyttäjältä: seegeri - 07.10.23 - klo:18:51

Itselläki on parin rinnepellon läpi "santasuoni" joka melkeen ain kuivaa pystyy, ei oikein kesannoksi ku muute hyvät lohkot, sopivasti ku satelee ni pääsee melkein joosepis sadoille, siis melkein, et ei siin taid ottaa mikkä muut maaparannus aineet ku se tärkein, vesi.

Juu juttelin tuossa yhden kollegan kanssa, entinen suo on saanut kuivua ja hapettua nyt noin puoli vuosisataa. Pellon pinta on laskenut ainakin metrillä, koko viemäriojitus on tehty muutamaan kertaan uudelleen, että vesi saadaan pois. Salaojituskin on taidettu tehdä jonkun kerran, vedenalainen, koska rautasaostumia. Mutta tänäkin vuonnakin se oli ainoa alue, josta tuli melko huippusato, vaikka kalkkia pitäisi varmaan laittaa 30 t/ha, jotta viljavuudet saisi edes samalle tasolle kuin näissä kuivissa, vaakasuorissakin, savimaissa. 1970-luvulla siellä suossa oli aina istutettuna jokin puimuri syvälle turpeeseen. Nyt siellä voi ajaa 15000-18000 kg:n puimakoneella hyvin.

Vesi korvaa aika monta pääravinnetta, samoin kalkkia.

-SS-

Kun turvepeltoja ilmastosyistä vainotaan, niin herääkin kysymys, tuleeko mitään päästöjä enää 1970-luvulla raivatuista turvepelloista?  Sen ymmärtää että 2000-luvulla raivatuista vielä tulee.

Kun turvepeltoja ilmastosyistä vainotaan, niin herääkin kysymys, tuleeko mitään päästöjä enää 1970-luvulla raivatuista turvepelloista?  Sen ymmärtää että 2000-luvulla raivatuista vielä tulee.

Sitä mukaa kun pohjaturve kuivuu maan pinnan laskiessa, koska ojia joudutaan syventämään, typpiyhdisteitä ja hiilidioksidia vapautuu runsaasti, tietenkin liukoisia ravinteita myös. Lopputulos on alava kivennäismaa, niin kuin näissä 1000 vuotta sitten raivatuissa silloin rehevissä pelloissa. Mutta kyllä siinä vähintään viisi sukupolvea viljelee hekseleitä paukutellen, kun se sato tuntuu tulevan aivan taivaasta siihen. 

-SS-

Lainaus käyttäjältä: Rakkine - 07.10.23 - klo:22:50

Kun turvepeltoja ilmastosyistä vainotaan, niin herääkin kysymys, tuleeko mitään päästöjä enää 1970-luvulla raivatuista turvepelloista?  Sen ymmärtää että 2000-luvulla raivatuista vielä tulee.

Sitä mukaa kun pohjaturve kuivuu maan pinnan laskiessa, koska ojia joudutaan syventämään, typpiyhdisteitä ja hiilidioksidia vapautuu runsaasti, tietenkin liukoisia ravinteita myös. Lopputulos on alava kivennäismaa, niin kuin näissä 1000 vuotta sitten raivatuissa silloin rehevissä pelloissa. Mutta kyllä siinä vähintään viisi sukupolvea viljelee hekseleitä paukutellen, kun se sato tuntuu tulevan aivan taivaasta siihen. 

-SS-

Tuo kertoo myös siitä, että humifioitumisprosessissa syntynyt humus ei olekaan kestävässä muodossa. Tai ehkä ainakin vuosittaiset muokkaukset ovat häirinneet prosessia niin, että humus on haihtunut ajan kuluessa.

Tuntuu monelle vaikealta tunnustaa, että pohjaveden pinnan laskeminen tehokkaalla ojituksella on merkittävä syy turpeen hajoamiseen.

Veden pinnan lasku tuo happea syvempiin kerroksiin, ja mikrobit pääsevät alkamaan hajotustoiminnan.
 
Vaikka metsäsoita ei ole äestetty vuosittain, ojitus on riittänyt päästöjen syntymiseen.

-SS-

Varmasti näinkin, mutta kun puhutaan Suomen suopeltojen päästöjen merkityksestä ilmastonmuutokseen, ei asioilla ole yhtään mitään tekemistä keskenään.

 Tietysti omatuntoa voi ravita noilla ajatuksilla. Voi olla ns.hyvä ihminen.

Varmasti näinkin, mutta kun puhutaan Suomen suopeltojen päästöjen merkityksestä ilmastonmuutokseen, ei asioilla ole yhtään mitään tekemistä keskenään.

 Tietysti omatuntoa voi ravita noilla ajatuksilla. Voi olla ns.hyvä ihminen.

En ole ottanut mitään kantaa ilmastonmuutokseen. Totean vain, että ojitusalueet ja vesijätöt sekä raivatut suot/entisten soiden paikalla olevat maatuneet turvepellot
 rakentavat harhan siitä. että kaikki voisivat viljellä jatkuvalla 50 kg N alijäämällä suursatoja, riippuen vain viljelijän nerokkuudesta. Kyse on humuksen hiljaisesta hapettamisesta mikrobitoiminnan muodossa, ja sivutuotteena saadaan ravinteita viljelykasveille. Tätä kutsutaan nimellä "soil mining"

Liittyen siis tuohon maanparannushommaan, mopomies oli aika jäljillä: viisisataa tonnia alkaen hiiltä, humusta, turvetta, ym hapettumaan sinne maahan, niin satotaso voi kasvaa, ilmankin lisättyjä mineraalilannoitteita.

Kivennäismaalla kuitenkin kastelu ehkä on se pääasiallinen keino saada kasvua aikaiseksi. Varsinkin jos sokerijuurikasta on viljelty vuosikymmenet, juurikkaiden mukana multaakin on viety pois runsaasti. Kahdesta viiteen tonnia multaa vuodessa, 40 vuotta - neljäkymmentä - kahdeksankymmentä tonnia. Vaikka koko pelto olisi viljavuuksiltaan vihreätä vinoneliötä, kevätviljan kohtalona on kuolla tällaisena vuonna.

-SS-