Lupingin korpitilalla aina käytetty muokkausväline on ikivanha, "itäeurooppalainen" UATRA eli sorkka-aura. Tämä muokkauskalu oli meillä Suomessa aivan yleisessä käytössä, 1900-luvun alussa ja etenkin Itä- ja Pohjois-Suomessa, mutta kun brittiläinen kääntöaura teki tuloaan kartanoihin sorkka-auramme pikku hiljaa jäi unholaan. Nyt on sen kunnianpalautuksen aika!

https://ilmarischepel.livejournal.com/32365.html

Peukku !

Kiitos! Blogin varsinainen juju oli siinä, että peltojen (ja kaskien) muokkaus tehtiin Suomessa ennen vanhaan tuollaisella sorkka-, sahra-, hankoauralla (aatralla, uatralla jne). Vasta viime vuosisadan alkupuolella Suomeen saapuivat ensimmäiset kääntöaurat Englannista ja sen myöten KYNTÖ. Siihen asti maata ei siis koskaan käännetty vaan tehtiin pintamuokkaus. Nykyiset kultivaattorit tekevät saman työn ja varsin tehokkaasti. Esimerkiksi Lupingin peltoja ei ole kynnetty (ainoastaan muokattu kultivaattorilla) ja antoivat siitä huolimatta/sen ansiosta mainion mansikkasadon! Saman kokemuksen sain 1970- ja 1980-luvulla Heinäveden hietamoreenipelloilla (58 ha). Viljely ilman kyntöä (ja ilman torjunta-aineita) onnistuu siis mainiosti, Itä- ja Pohjois-Suomen hietamailla.

MT-lehdessä yksi lukija vaahtosi pari viikkoa sitten suorakylvön puolesta ja hyvä niin (?). Pitäähän glyfosaatin kauppiaankin elää. Konsteja on tietysti monet. Itse olen pintamuokkauksen (snobisti: "sheet composting"in) ja "happilannoituksen" kannattaja. Tässä kiinnostava kokemus 1970-luvun lopulta, silloin kun kunnostin Valamon pitkäaikaisen pakettipellon uudestaan mansikkaviljelyyn:

Ilmaisu "sian tonkima" on mainio keino päästä juolavehnästä eroon. Heinävedellä perustin mansikkapellon Toivo Rautavaaran antaman ohjeen mukaisesti: avokesanto, sähköpaimen ja 20 possua (jolla oli oma koppi ja rehukaukalo). Tekivät työtä yötä päivää ja olivat syksyllä teuraskypsiä samalla kun tuleva mansikkamaa (entinen pakettipelto) oli puhdas. Olen Rautavaaralle vieläkin kiitollinen hyvästä vinkistä!

Mitenköhän ne possut söisi hevonhierakan juurakot?

Mitenköhän ne possut söisi hevonhierakan juurakot?

Terävä kysymys! En muista muuta kuin, että mansikkapelto oli todella puhdas 5-6 vuotta ja se riitti minulle hyvinkin. Tohon hevonhierakkaan tehoaa parhaiten kultivaattorin hanhenjalkaterät, yhdistettynä avokesantoon (muista: aina isketään uudestaan rikkakasvuston 4-5-lehtivaiheessa!), plus syksyn pyydyskasvusto (200 kg/ha ohraa, syyskylvönä). T.akronomi (vanha, mutta kokenut).

kyl tuo siun metoti on hyä nykypäivään sopiva.    ite oon alkannu karttaa liikaa työntekoa kun ei se sen enepää tuota kuin luumuileminenkaan.   ja nuo entiset opit alkaa yhä paremmin toimia nyky- yhteiskunnassa.    vähemmän on parempaa.