Muodin mukaisesti, autuaat yhteisvastuuliikkeet myyvät siementä kuin siementä reippaaseen markkinahintaan, jos tukirintamalta on mahdollisuus raapia ylimääräistä rahaa. Luodaan brändiperiaatteella tuote, johon laitetaan kaikkea kivaa, hyvää ja kaunista. Sitten perustellaan, mitä nämä kasvit seoksessa tekevät maaperälle.
Pitäisi ensin tietää, mitä "saneerataan". Vasta sitten pitää valita kasveja. Jos pelto on huonossa kunnossa, parannuskasveista ei saa tarpeeksi hyötyä. Käytännössä niistä ei tietenkään ole haittaa pl. epätoivottavan elämän isäntäkasvivaikutus, mutta on turhaa heittää ylimääräistä rahaa "palvelupaketin" hienoihin ominaisuuksiin, joiden vaikutustaso on käytännössä teoreettinen. Eli käytännön olosuhteiden vaikutuksesta riippuva teoreettinen vaikutus.
On jopa vastuutonta tehdä irtokarkkikauppaa vain sillä periaatteella, että kun on joku "hömppätuki", niin tehdään sillä rahaa välittämättä todellisista tuloksista. Tämä tosin kertoo siitä kuilusta, joka on asiantuntijoiden ja urautuneen maataloustoiminnan välillä. Tässä kaikessa touhussa häviäjänä on itse tuottaja.
Eli jos ei tosissaan tee maanparannusta vuodesta toiseen, auringonkukka on hieno nätti kaunis ja halpa kukka.
Ernst Vettori, haluatko ostaa vokaalin.