Markkinat hinnoittelee viljat ja tuotantopanokset ihan miten sattuu uutiset painottumaan. Ensin maailmasta loppui maakaasu ja vilja, Ukrainan viljasadosta uhkasi jäädä puolet peltoon, sitten tuli Mustanmeren viljakäytävä ja viljaa riittikin vientiin reilusti, välillä tosin hiukan sopimukset takkuaa ja hinnat heiluu. Lannoitteet halpeni, kun yhtäkkiä maakaasua oli vaikka kuinka. Nyt vilja halpenee, koska venäjältä viedään halpaa viljaa paljon ulos, siinä ei pakotteet haittaa. Australialainen vehnä polkee hinnat ja Suomessa siilot pullistelee. Mikä lienee seuraava vedätys?
Sama tilanne oli 2019, 2018 hintahyppäyksen jälkeen. Paikallisen käyttäjäteollisuuden on saatava kompensoiduksi ylihinnat, eli kuplan jälkeen tulee vastaavasti yhtä syvällä uimista. Ja siinä viljakauppa on hyvässä yhteisymmärryksessä mukana, koska matalammat viljelijähinnat helpottavat markkinoimista suuresti. Viljakauppa oikeastaan on hyväntekijän ominaisuudessa, se vakavoittaa kotimaan hinnat järkevälle tasolle, jotta kotimainen käyttö voi hyvillä mielin hankkia viljat kotimaan tuotannosta.
Tukikauden rahat loppuvat varmasti kesken, joten ne kannattaa noukkia heti pois ja jättää viljely sikseen vuodelle 2023. Oikeastaan se on helppokin päätös, jos lannoitteita ei ole vielä kerinnyt hankkimaan, koska noin puolelle viljelijän hallitsemasta alasta löytyy jokin tuottoisa toimenpide, monimuotoisuutta (300€) 30%, maanparannuskasvia (190€) 20% ja pienelle määrälle lannoittamattomia viljakasveja apilaseostettu kerääjäkasvi 97€ (30%) 20% voi jättää osin pakkokesannolle, osin jollekin sellaiselle nurmiviljelylle, joka jäädyttää pysyvän nurmen kertymisen, esimerkiksi luonnonhoitonurmi tai vastaava.
Auringonkukka-alsikeapilaseoksella 8+5 kg/ha, 50 ha on kylvettävissä yhdellä sivupyöräkoneen säiliöllisellä. Eikä päivän päälle se kylväaikakaan ole.
-SS-