simpukalla se hyä että ei haamusoittoja mut sarana noissa se onkelma. ja mietin että miten noissa taiteltavissa moinen on toteutettu.. noooo, kertakäyttöisyys on nyt muotia. mänenpä tuolla vanhalla niin pitkälle kui pääsee...
Minusta niiden vanhojen simpukoiden saranat eivät olleet mikään ongelma. Minullakin oli useamman vuoden sellainen, tytären jo hylkäämä. Kesti siihen saakka kunnes putosi heinäpellolle ja meni kelapöyhimestä läpi., sarana jäi kyllä ehjäksi vielä siitäkin :-)
Nämä joissa iso näyttö taipuu keskeltä kestävät nekin ihmeen hyvin, sitä kannattaa varoa ettei sulkiessaan jätä mitään murusta sinne väliin. Eihän nuo hienot mitään kaivosmiehen työluureja tietenkään ole, kestävät normaalin toimistotyöläisen käyttöä.
Mulla on yleensä taskussa perinteinen, kestävä 'kalkkispuhelin' ja älykkäämpikin on mukana mutta se pysyy autossa, traktorissa tms. Molemmilla on sama numero, rinnakkais-SIM.
Tuosta perinteisestä ei ole koskaan akku lopussa, ei tarvitse valmiiksi kirota vaikka tipahtaakin jonnekin, voi helposti käyttää yhdellä mustanrasvaisella kouralla ja se on taskuunkin sopivampi.