Olen aika tyytyväinen olooni,

Tuo se lienee melkeimpä paras mittari.

Muutenkin vastauksesi oli hyvin kirjoitettu ja perusteltu. Tiedät missä mennään, niin taloudellisesti kuin henkisesti.

Kallistun myös a ja b vaihtoehtoon.  Onhan se mukavaa hommaa. Palkkatyötä myös teen niin ei se raha sieltäkään ni häävi ole, siis tehtyyn tuntimäärään nähden. Maataloudessa joskus tulee helposti kylvää ja pui....

Jos koko tarinan haluaisin kertoa niin se vaatisi melkein yhden Johnnie Walkerin Blue Labelin ja niitä ei tänään enää saa mistään.    Itse möin kannattavan maatilan/ yrityksen osissa vuosien mittaan ja rakkaan talon viimeisenä. Vaikeinta on se luopumisen tuska, siinä menee pahimmillaan vuosia. Ne valinnat on niin henkilökohtaisia että mikä vaikuttaa mihinkin, ei niitä voi yleistää mitenkään.

Jos näin kolmisen vuoden päästä asiaa ajattelee, niin päätös oli oikea. Huomaa että on sitä muutakin elämää. 

Kiitoksia vaan näkökulmista vastaajille. Voisiko semmoisen johtopäätöksen vetää että niitä jotka on tilan oma-aloitteisesti myyneet, niin ei ole kaduttanut sitten kuitenkaan... Itsellä tosiaan mielenkiinto koko maataloutta ja tilaa kohtaan karissut nyt vuosien varrella, tuntuu liian raskaalta roikkua tilassa kiinni ihan vain suvun/yleisten odotuksien takia. Kalliita rakennuksia paljon ylläpidettävänä ja pellot kaukana tilakeskuksesta. Elukat on lähdössä nyt pois, katsotaan kuinka pitkään viljellään ja millä hehtaarimäärällä. Sekään kun ei oikein ole viime vuosina kannattanut. Olen alkanut tulla siihen tulokseen että yksi elämä tässä elettävänä vaan kullakin, ja se kannattaisi elää niinkuin itse hyväksi katsoo silloin kun sitä vielä on jäljellä.

Kiitoksia vaan näkökulmista vastaajille. Voisiko semmoisen johtopäätöksen vetää että niitä jotka on tilan oma-aloitteisesti myyneet, niin ei ole kaduttanut sitten kuitenkaan... Itsellä tosiaan mielenkiinto koko maataloutta ja tilaa kohtaan karissut nyt vuosien varrella, tuntuu liian raskaalta roikkua tilassa kiinni ihan vain suvun/yleisten odotuksien takia. Kalliita rakennuksia paljon ylläpidettävänä ja pellot kaukana tilakeskuksesta. Elukat on lähdössä nyt pois, katsotaan kuinka pitkään viljellään ja millä hehtaarimäärällä. Sekään kun ei oikein ole viime vuosina kannattanut. Olen alkanut tulla siihen tulokseen että yksi elämä tässä elettävänä vaan kullakin, ja se kannattaisi elää niinkuin itse hyväksi katsoo silloin kun sitä vielä on jäljellä.

Sinun tapauksessa päätös on helppo, myy vaan pois. Sinulle ei ole tullut semmoista työnkautta tapahtuvaa tunnesidettä niinkuin muille meille.

Edit. Siis itse ymmärsin niin että et ole pitkään tilaa pitänyt.

Kiitoksia vaan näkökulmista vastaajille. Voisiko semmoisen johtopäätöksen vetää että niitä jotka on tilan oma-aloitteisesti myyneet, niin ei ole kaduttanut sitten kuitenkaan... Itsellä tosiaan mielenkiinto koko maataloutta ja tilaa kohtaan karissut nyt vuosien varrella, tuntuu liian raskaalta roikkua tilassa kiinni ihan vain suvun/yleisten odotuksien takia. Kalliita rakennuksia paljon ylläpidettävänä ja pellot kaukana tilakeskuksesta. Elukat on lähdössä nyt pois, katsotaan kuinka pitkään viljellään ja millä hehtaarimäärällä. Sekään kun ei oikein ole viime vuosina kannattanut. Olen alkanut tulla siihen tulokseen että yksi elämä tässä elettävänä vaan kullakin, ja se kannattaisi elää niinkuin itse hyväksi katsoo silloin kun sitä vielä on jäljellä.

Mielenkiinnosta paljonko on viljeltyä? Itellä sama homma menossa, vajaan 17ha myin keväällä peltoa pois, emomäärä on tipahtanut alle kolmasosaan, nyt pähkäilly lopuilla 50ha ratkasuja.
Tuota miettiny itekin rupeaako jälkikäteen kaduttamaan, vaikka siihen en juuri usko, kun entistä mielenkiintoa ei vuosien myötä ole löytänyt. 

Sinulle ei ole tullut semmoista työnkautta tapahtuvaa tunnesidettä niinkuin muille meille.

Edit. Siis itse ymmärsin niin että et ole pitkään tilaa pitänyt.

Yleistys, sekä hieman vähättelevä kommentti.
Tunnesidekin voi olla epäterve. Ja tuon tunnesiteen, perustuu se nyt sitten vaikka historiaan, sukuun tai työhön, ei pidä siltikään antaa liikaa dominoida päätöksentekoa. Toki sen johdosta helposti järkevä ja looginen päätöksenteko korvataan tunteella.

Lainaus käyttäjältä: Pro - 01.01.22 - klo:19:02

Sinulle ei ole tullut semmoista työnkautta tapahtuvaa tunnesidettä niinkuin muille meille.

Edit. Siis itse ymmärsin niin että et ole pitkään tilaa pitänyt.

Yleistys, sekä hieman vähättelevä kommentti.
Tunnesidekin voi olla epäterve. Ja tuon tunnesiteen, perustuu se nyt sitten vaikka historiaan, sukuun tai työhön, ei pidä siltikään antaa liikaa dominoida päätöksentekoa. Toki sen johdosta helposti järkevä ja looginen päätöksenteko korvataan tunteella.

Ei ollut tarkoitus. Tunteisiin nämä myynti hommat aina menee, ei ole sitä yhtä oikeaa vastausta. Pääasia on että tekee päätöksen ja menee elämässä eteenpäin, niin minä tein.

Näinhän se lienee. Ei ole hyvä vain jahkailla vuodesta toisee, kymmeneen.

Kiitoksia vaan näkökulmista vastaajille. Voisiko semmoisen johtopäätöksen vetää että niitä jotka on tilan oma-aloitteisesti myyneet, niin ei ole kaduttanut sitten kuitenkaan... Itsellä tosiaan mielenkiinto koko maataloutta ja tilaa kohtaan karissut nyt vuosien varrella, tuntuu liian raskaalta roikkua tilassa kiinni ihan vain suvun/yleisten odotuksien takia. Kalliita rakennuksia paljon ylläpidettävänä ja pellot kaukana tilakeskuksesta. Elukat on lähdössä nyt pois, katsotaan kuinka pitkään viljellään ja millä hehtaarimäärällä. Sekään kun ei oikein ole viime vuosina kannattanut. Olen alkanut tulla siihen tulokseen että yksi elämä tässä elettävänä vaan kullakin, ja se kannattaisi elää niinkuin itse hyväksi katsoo silloin kun sitä vielä on jäljellä.

Jos tulet toimeen siten, että vuokraisit osan lohkoista pois, niin voisi kokeilla miltä pienempi työmäärä tuntuu. Jos tuntuu hyvältä niin vuokraa kaikki pois ja jos edelleen ok, niin myy pois.

Olipas mielenkiintoinen aihe, ihan omasta sivuoimiviljelystä, ja läheltä seurannenna kun tuttavaperhe teki ratkaisun että kaikki myydään. En sen kummemmin kommetoi tuttavaperheen myyntiä, muuten kun todetakseni, että verottaja kyllä vei niin paljon että se myynti on sitten viimeinen vaihtoehto!

Itsellä 60ha viljatila, ei tokikaan maksettu kun spvstä 9vuotta, ja investoitukin on, palkkatöissä koko ajan sieltä tuloja noin 55k/v.

Ihme hommaa tämä kyllä on, pääomaa sidottuna aika lailla, ja ei tällä touhulla tulisi eläneeksi, miksi en sitten myisi pois?

- Mukavaa hommaa, kevättä aina odottaa kiva nähdä oraiden kasvavan.
-Opettaahan tämä homma myös pienille lapsille jotain, meillä ennemmin 9v poika äestää, kun pelaa.
- Ompahan kyläläisillä puhumista kun ostaa jotakin palkkatuloilla maatalouteen, itse en välitä mitä muut puhuu, ostan jos rahaa ja halua on.
- jos alkaa joskus vituttaa aina voi laittaa höpöheinälle, tai vuokrata pois. Jotenkin tuntuu hullulta luopua kokonaan, ja ainahan se on mukava tulo palkkatulon päälle viljejlet sitten höpöheinää tai vuokraat pois, sitten on kumminkia aina mahdollista jatkaa jos huvittaa.
- Ainut tilaisuus missä ajattelisin myyväni on se että menee terveys, ja rahat loppuu tms.
- MUTTA jos homma tosissaan ottaa hermoon, ja ahdistaa miksi sitä pitää sitten jatkaa, vuokraa 3:meksi vuodeksi pois, ja katso miltä tuntuu. Itse oon aina sanonut että se päättää kenen nimi lainhuudoissa on !

Tuo verottajan nykäisemä osuus pitää kyllä muistaa. Varsinkin jos kauppa sisältää metsää ja omat metsävähennykset on kuoleteltu puuta myydessä. Maksatpa sitten nekin takaisin Eikö se niin mee?
"Tuttu " myi tilansa ja ajatteli hetken olla tekemättä mitään, tai käytti kaiken aikansa harrastuksiin ja lopulta mietti että rahaakin olisi mukava jostakin kuitenkin  saada lisää. Meinas ilmoittautua kortistoon, mutta tilan myynnistä sai voittoa , joka tietysti oli tuloa, joten jäi kortisto rahat haaveeksi.
 

Jos ei viljely maita, niin eikö tuo poisvuokrauskin ole ihan käypä vaihtoehto. Mielestäni kumminkin paljon helpompaa kuin sijoitusasunnon vuokraus. Ei tartte tapetoida joka vuokralaisen jälkeen, eikä vuokralaiset yleensä kauhean useasti vaihdukaan.    Vuokralainen kannattaa valita huolella, eikä parhaiten maksava ole aina pitkässäjuoksussa paras.

Ja jos vuokrattavaa on vähänkin enemmän,niin pankkitakaus vuokrasummalle.
Ei tarvi persaukisten kanssa vääntää,kun rahaa ei kuulu silloin kun määrä on.

Tuo verottajan nykäisemä osuus pitää kyllä muistaa. Varsinkin jos kauppa sisältää metsää ja omat metsävähennykset on kuoleteltu puuta myydessä. Maksatpa sitten nekin takaisin Eikö se niin mee?
"Tuttu " myi tilansa ja ajatteli hetken olla tekemättä mitään, tai käytti kaiken aikansa harrastuksiin ja lopulta mietti että rahaakin olisi mukava jostakin kuitenkin  saada lisää. Meinas ilmoittautua kortistoon, mutta tilan myynnistä sai voittoa , joka tietysti oli tuloa, joten jäi kortisto rahat haaveeksi.

Keväällä 17ha peltolohkon myin, vaikka 40 % vähennyksen sai, meneehän tuosta veroa, äkkiseltään viidesosa koko kauppasummasta. Ei silti harmita, tilatuen piirissä vain oleva lohko, loput sentään kaikkien tukien piirissä, tarvittaessa vielä 10 ha lohko erikseen myyntiin.

Jos mieluisa palkkatyö ois, eipä sitä myyntiä kauan pähkäilisi. Nuorempana opiskelut jäi vähemmälle, sosiaalisten tilanteiden pelon vuoksi, 42v ikäsenä aika alusta joutuu aloittamaan, vanhoja opintoja ei juuri hyväksi lueta. Työtulo kun rupeaa pyörimään 10-15 000 paikkeilla bruttona, uudella tukikaudella, eihän se motivaatiota lisää, mutta velattomana ei onneksi pakkomyyntiä ole.

Tiedä metsävähennyksistä, pääasiassa taimikoita itellä, reilu 15 ha. Peltoa siirtyis kehittyville, jatkaville tiloille myynnin verovapaudella, rakennekehitystä nopeuttais sekin.