Agronet
Keskusteluaiheet => Yleistä maa- ja metsätaloudesta => Aiheen aloitti: vhpht21 - 25.12.21 - klo:19:48
-
Onko joku myynyt sukutilansa x- vuotta spv:n jälkeen ns vapaaehtoisesti? Kaduttaako vai paraniko elämänlaatu? Tuliko seuraamuksia tukipuolelta/pankista/verottajalta? Mitä ottaa huomioon jos lähtisi tämmöistä toteuttamaan, vaikka x siirtymäajalla myymällä peltoja tms ja samalla makselisi velkoja aina myyntisummalla pois? Saisikohan sitä henkisen ja fyysisen terveyden sekä itsekunnioituksensa taas jollekin tolalle, jos luopuisi koko tilasta? Alkaisi elää omaa elämäänsä eikä tekohengittäisi sukutila- ihannetta?
-
Ajattelet vaan sitä tilaa tilana eikä minään sukutilana ja teet ratkaisusi sen mukaan.
-
Itse olen huono neuvomaan, kun tämä tila ei ole vaihtanut omistajaa suvun kesken kun vanhempieni kanssa ja historiaa on tiedossa 1850 luvulle ja sinä aikaina on aina myyty eteenpäin. Konkursseja ei ole ollut, eli ”vapaaehtoisia” kauppoja. Tuntuisi kyllä pahalta tässä vaiheessa heittää pyyhe kehään vanhempiani kohtaan ja heidän elämäntyötään kohtaan. Mutta järjellä pitää pystyä ajattelemaan ja oma terveys edellä.
Varmasti kannattaa myydä jos pankin kanssa asiasta pääsee sopuun ja miksei pääse. 5- vuotta oli muistaakseni omassa Spv kaupassa jatkamis velvoite.
-
Se on lauluissa vaan,"mullasta maan,mistä isät ylpeinä katsovat poikiaan",teet ratkaisut omista lähtökohdista.
Ja elät sen mukaan. Turha niistä maatuneista esi-isistä huolta on kantaa,elävistä ennenminkin.
-
Mitä itse muutamia sivusta seurannut niin pari juttua nousee. Monestikkaan se jatkaja ei välttämättä ole halukas edes jatkamaan mutta väkipakolla tila myydään(lahjoitetaan). Näistä on sitten tullut eri asteisia ongelmia. Onpa niitä ajautunut konkurssiinkin jatkajan toimesta. Alun alkaen olisi siis edellisen polven hyvä miettiä ihan järjellä et onko jatkaja oikeasti halukas jatkamaan vai velvoitaako sukutila rasite.
Toisekseen jos edellinen polvi on jättänyt kaikki investointi luonteiset hommat tekemättä viimeiset 30v tai vastaavasti on investoitu yli niin jatkajalla on aika hankala työmaa aloittaa jos tila ei ole elinkelpoinen kuin proagrin laskelmissa tai vaihtoehtoisesti velkapiikki kasvaa kohtuuttoman isoksi ja tuotantosuuntakin on jo jatkajan puolesta valittu ja siihen sitoutuu miljoona velka. Keskusteluja kannattaisi käydä reilusti ennakkoon että onko halua jatkaa ja jos jatkaa niin mitä haluaisi tehdä ja investoida sen mukaan.
Mutta nyt kun ilmrisesti on jo vellit housussa niin ei niitä ratkasuja kannata kenenkään muun kantilta tehdä kuin omalta. Nykyinen tukijärjestelmä mahdollistaa melko helpon viljelyn ja lähes varman tulon melko pienillä töillä, mut jos haluaa irrottautua kokonaan niin jos alueen vuokratasot on kovat niin parempaan taloudelliseen tulokseen pääsee vuokraamalla. Myynti on aina lopullinen vaihtoehto joten siitä pitää olla kyllä varma.
-
Ja aina kannattaa pitää mielessä,että maa ja metsätilan spv on myös verottajan suosimaa.
Tai lahjanomaisena kauppana suht edullistakin. Nimittäin maatilalla on aika hyvä vakuusarvo,
nykyään kun pankit vaativat reaalivakuuksia,niin tuo kortti kannattaa myös ottaa huomioon.
Voi olla jatkajalle hyvinkin mieluisa ominaisuus. Järjestelmä,kuten edellä todettiin,antaa
monenmoisia ratkaisuja viljelyyn. Ja aina voi vuokrata jos homma ei jostain syystä huvita tai
muuten nappaa.
-
Useamman jotain 50 ha tilan tiedän, joissa on tehty spv tai saatu perintönä yritetään viljellä se 5 vuotta, ettei mee perintäveroja. Parin vuoden jälkeen muut bisnekset on kasvaneet ja sitten joku muu hoitaa viljelyn ja omistaja ottaa tuet.
-
Useamman jotain 50 ha tilan tiedän, joissa on tehty spv tai saatu perintönä yritetään viljellä se 5 vuotta, ettei mee perintäveroja. Parin vuoden jälkeen muut bisnekset on kasvaneet ja sitten joku muu hoitaa viljelyn ja omistaja ottaa tuet.
Luulen että likimain puolet Suomen pienemmistä maatiloista on olemassa verotuksellisista syistä. Perintöveron takia ja/tai siksi että "maatalouden" käyttöön voi hankkiä yhtä sun toista välttämätöntä josta saa alvit pois ja lopunkin voi vähentää verotuksessa. Saattaa selittää sitä miksi pienen kasvinviljelytilan ei ole tapana tehdä juuri lainkaan tulosta :-X
-
Tuossa osut kyllä oikeaan. Ja ikävä kyllä tuon mahdollistaa monet nautakarja tilat jotka kuvittelevat saavansa halpaa lähes ilmaista rehua kun kerää tuollaisten tilojen pelloilta heinät. Pahimmassa tapauksessa lannoittaa pellot ja tekee viljelytyöt. Niitä sopimuspeltoja.
Joskus olen kerännyt, mutta pyrkinyt välttämään.
-
No,se on pieni haitta tälläisessa yhteiskunnassa,missä julkisella puolella,varsinkin
hallinnossa,on vähintään kolmannes ns.suojatyöpaikkoja. Ja kaikki valtion piikkiin.
Vähennellään alvit rauhassa ja hyvällä omallatunnolla vaan. Veikkaus ja yle korruptiosta
ei viitsi edes vääntää.
-
No,se on pieni haitta tälläisessa yhteiskunnassa,missä julkisella puolella,varsinkin
hallinnossa,on vähintään kolmannes ns.suojatyöpaikkoja. Ja kaikki valtion piikkiin.
Vähennellään alvit rauhassa ja hyvällä omallatunnolla vaan. Veikkaus ja yle korruptiosta
ei viitsi edes vääntää.
Tästä olen samaa mieltä, jos on itselle kannattavaa tehdä yhteistyötä verotussyistä viljelevän kanssa niin miksei, jos olisin itse johonkin palkkatyöhön päätynyt niin "viljely" jotta saa ostettua työkalut, (traktori)mönkijät yms. ihan eri kustannuksella kiinnostaisi varmasti. Kyllä kannattaa pelata niillä korteilla jotka on jaettu eikä nostaa kättä pystyyn että nyt minulle jaettiin vähän liian hyvät.
Mutta toki se että sivutoimiviljelyn ei ole tarkoituskaan olla kannattavaa varsinaisena liiketoimintana tai sivuammattina pitää huomioida kun näistä asioista keskustellaan.
-
Kaduttaako vai paraniko elämänlaatu?
Näin kolmannen vuoden jälkeen voin edelleenkin sanoa: sekuntiakaan en ole katunut.
Ihan tiedä mitä tarkoitat x-vuosilla... Mutta itse myin pellot noin 15 vuoden jälkeen spv'stä. Molemmat vanhemmat tosin siinä vaiheessa jo poistuneet elävien kirjoista.
Useamman vuotta suunnitelma maataloudesta irtaantumisesta iti takaraivossa ja excelillä tuli väännettyä vaihtoehtoja. . Toistaiseksi pääoman tuotto on paremmalla tasolla kuin viljellessä. Muuta työtä en edelleenkään tee, mitä nyt raivaussahalla jonkin verran ulkoilen metsässä.
Eipä kyrsi enää viljelyn ainaiset vastoinkäymiset, eikä byrokraattien sekoilut, tai vihervassareiden kommentit. Hieman on soraääniä kantautunut suvun taholta, mutta ne ei mua hetkauta. Sen verran suolaisia spv-kauppoja on tässä historiassa, että lähinnä katson vain koston tapahtuneen. Jos ei olis sisarosuuksilla lypsetty aikoinaan tilaa niin rankasti, niin olis tilannekin ollut ehkä toinen.
Joka tapauksessa kyse on jatkajan elämästä, ei suvun. Ja voihan tilaa tarjota myös suvulle?
-
Ei tulis kuulonkaa et menisin myymään. Kevättä päin....
-
Ei tulis kuulonkaa et menisin myymään.
Et varmasti ole ainoa.
Siltikin, olisi hauska kuulla miksi et? Omat valintansa pitäisi pystyä myös perustelemaan.
Yhtälailla, kaikki ketjua lukevat voisivat antaa omat perustelunsa.
a) Tykkäät maataloustyöstä
b) Maatalous on tuottavaa touhua
c) A ja B yhdessä
d) Et tiedä millä korvaisit maatalouden
e) Sukurasite liian iso ohitettavaksi
f) Liian radikaali liike
g) Liian pelottavaa
h) Jokin muu syy
Ei pidä kuvitella, että olisin maatalousvastainen. Päin vastoin, olen edelleen maatalouden ja maanvilelijöiden vankkumaton kannattaja. Olen vain sitä mieltä, että maatalouden harjoittajat on ajettu kovin ahtaalle, monelta eri taholta. Ja koska itselläni oli mahdollisuus "myydä viljely" ja saada toimeentulo siitä vapautuneen pääoman tuotolla, katsoin että tämä valinta pitää tehdä.
Onhan siis täysin posketonta, että maajussi saa paremman toimeentulon realisoimalla maataloutensa ja sen jälkeen mitättömällä työpanoksella, pääomatuloja nostellen. Tai no, valintani ja liikkeeni tehneenä, tämä tietysti loistavaa minun kannaltani.
-
Ei tulis kuulonkaa et menisin myymään.
Et varmasti ole ainoa.
Siltikin, olisi hauska kuulla miksi et? Omat valintansa pitäisi pystyä myös perustelemaan.
Yhtälailla, kaikki ketjua lukevat voisivat antaa omat perustelunsa.
a) Tykkäät maataloustyöstä
b) Maatalous on tuottavaa touhua
c) A ja B yhdessä
d) Et tiedä millä korvaisit maatalouden
e) Sukurasite liian iso ohitettavaksi
f) Liian radikaali liike
g) Liian pelottavaa
h) Jokin muu syy
Minä lopetin koneurakoinnin ja keskityin maatalouteen. Pidin konehommista, mutta maatalous oli ja on edelleen jonkinlainen intohimo. Molempia ei jaksanut, joten piti valita.
Eli vastaus on c).
a) Tykkään todella maataloustyöstä. Koneet ovat kivoja, mutta kasvun ihme kiehtoo paljon. Kun sato kasvaa ja onnistuu, on sielussa rauha. Kun kaikki menee pieleen, on kannustetta korjata ongelmia ja tuottaa parempaa olosuhdetta kasvamiselle. Kun vielä saa työskennellä luonnon keskellä niin hyvässä kuin pahassa, tuntuu jotenkin hienolta. Idealismia? Ennemminkin fiilistä.
b) Maatalous voi olla tuottavaakin touhua. Meitä elää 2 ihmistä ihan mukavasti reilun 100 ha luomuviljatilalla. Lapsiakin ehdittiin urakointikauden jälkeen vähän aikaa vielä kasvattaa ennen kuin lähtivät maailmalle. Aina ei taloudenpito ole ollut ihan helppoa, mutta tarkalla suunnittelulla onnistuu kyllä. Itse asiassa nyt kannattaa paremmin, kuin urakoidessa. Kohtapuoliin alkaa jo velatkin olla maksetut. On niitä maksettukin. Seiniä ei ihan syödä, vaikka välillä hilkulla onkin. Investointeja tehdään tarpeen mukaan, mutta ylitehoa vältellään. Välillä tulee otettua omasta selkänahasta lisätehon tarve, mutta pääosin homma sujuu meidän kahden voimin riittävän hyvin. Metsärahaa tai sijoitusrahaa ei tilan pyörittämiseen käytetä. Yksityisiin menoihin ehkä. Sijoituksia tehdään jonkin verran, että eläkkeellä olisi sitten varaa olla ja ehkä poteakin vanhuutta. Tai jatkaa viljelyä niin pitkään kun mieli tekee. Jatkajasta ei tilalla ole varmuutta, mutta siinä kunnossa se on tarkoitus pitää, että jatkaminen on kohtuullisesti mahdollista.
Teetin tilasta talousanalyysin, että miltä tilanne näyttää ja mihin suuntaan olemme menossa. Analyysi näytti todella hyvältä.
Olen aika tyytyväinen olooni, pikkuisen kaipaan lisäapua joihinkin töihin. Veljenpoika voisi olla kiinnostunut. Oli viime kesänä muokkailemassa.
d) Sukurasitetta ei ole. Onneksi. Tosin en usko, että antaisin sen vaivata itseäni. Olen viljellyt matkan varrella kahta pitkän sukurasitteen tilaa, joista molemmissa tapauksissa tila myytiin suvusta pois. Toista viljelin vuokralaisena myyntiin asti, toisen ostin itse. Myyjät olivat hyvin tyytyväisiä ratkaisuun.
f) ja g) Joskus kun kaikki menee v....ksi, tulee mieleen palata vieraan palvelukseen konehommiin. Tuttuja töitä olisi, joten ei pelottaisi.
Olen kyllä seuraillut ratkaisuasi Eastwood. Arvostan päätöstäsi ja on hienoa, että olet onnistunut tekemään mieleisesi ratkaisun. Olen itse myös ajatellut, että jos maanviljely joskus alkaa ottaa päähän kovin pitkään, olen valmis tekemään saman ratkaisun aika nopeallakin aikataululla.
-
Olen aika tyytyväinen olooni,
Tuo se lienee melkeimpä paras mittari.
Muutenkin vastauksesi oli hyvin kirjoitettu ja perusteltu. Tiedät missä mennään, niin taloudellisesti kuin henkisesti.
-
Kallistun myös a ja b vaihtoehtoon. Onhan se mukavaa hommaa. Palkkatyötä myös teen niin ei se raha sieltäkään ni häävi ole, siis tehtyyn tuntimäärään nähden. Maataloudessa joskus tulee helposti kylvää ja pui....
-
Jos koko tarinan haluaisin kertoa niin se vaatisi melkein yhden Johnnie Walkerin Blue Labelin ja niitä ei tänään enää saa mistään. ::) Itse möin kannattavan maatilan/ yrityksen osissa vuosien mittaan ja rakkaan talon viimeisenä. Vaikeinta on se luopumisen tuska, siinä menee pahimmillaan vuosia. Ne valinnat on niin henkilökohtaisia että mikä vaikuttaa mihinkin, ei niitä voi yleistää mitenkään.
Jos näin kolmisen vuoden päästä asiaa ajattelee, niin päätös oli oikea. Huomaa että on sitä muutakin elämää. 8)
-
Kiitoksia vaan näkökulmista vastaajille. Voisiko semmoisen johtopäätöksen vetää että niitä jotka on tilan oma-aloitteisesti myyneet, niin ei ole kaduttanut sitten kuitenkaan... Itsellä tosiaan mielenkiinto koko maataloutta ja tilaa kohtaan karissut nyt vuosien varrella, tuntuu liian raskaalta roikkua tilassa kiinni ihan vain suvun/yleisten odotuksien takia. Kalliita rakennuksia paljon ylläpidettävänä ja pellot kaukana tilakeskuksesta. Elukat on lähdössä nyt pois, katsotaan kuinka pitkään viljellään ja millä hehtaarimäärällä. Sekään kun ei oikein ole viime vuosina kannattanut. Olen alkanut tulla siihen tulokseen että yksi elämä tässä elettävänä vaan kullakin, ja se kannattaisi elää niinkuin itse hyväksi katsoo silloin kun sitä vielä on jäljellä.
-
Kiitoksia vaan näkökulmista vastaajille. Voisiko semmoisen johtopäätöksen vetää että niitä jotka on tilan oma-aloitteisesti myyneet, niin ei ole kaduttanut sitten kuitenkaan... Itsellä tosiaan mielenkiinto koko maataloutta ja tilaa kohtaan karissut nyt vuosien varrella, tuntuu liian raskaalta roikkua tilassa kiinni ihan vain suvun/yleisten odotuksien takia. Kalliita rakennuksia paljon ylläpidettävänä ja pellot kaukana tilakeskuksesta. Elukat on lähdössä nyt pois, katsotaan kuinka pitkään viljellään ja millä hehtaarimäärällä. Sekään kun ei oikein ole viime vuosina kannattanut. Olen alkanut tulla siihen tulokseen että yksi elämä tässä elettävänä vaan kullakin, ja se kannattaisi elää niinkuin itse hyväksi katsoo silloin kun sitä vielä on jäljellä.
Sinun tapauksessa päätös on helppo, myy vaan pois. Sinulle ei ole tullut semmoista työnkautta tapahtuvaa tunnesidettä niinkuin muille meille.
Edit. Siis itse ymmärsin niin että et ole pitkään tilaa pitänyt.
-
Kiitoksia vaan näkökulmista vastaajille. Voisiko semmoisen johtopäätöksen vetää että niitä jotka on tilan oma-aloitteisesti myyneet, niin ei ole kaduttanut sitten kuitenkaan... Itsellä tosiaan mielenkiinto koko maataloutta ja tilaa kohtaan karissut nyt vuosien varrella, tuntuu liian raskaalta roikkua tilassa kiinni ihan vain suvun/yleisten odotuksien takia. Kalliita rakennuksia paljon ylläpidettävänä ja pellot kaukana tilakeskuksesta. Elukat on lähdössä nyt pois, katsotaan kuinka pitkään viljellään ja millä hehtaarimäärällä. Sekään kun ei oikein ole viime vuosina kannattanut. Olen alkanut tulla siihen tulokseen että yksi elämä tässä elettävänä vaan kullakin, ja se kannattaisi elää niinkuin itse hyväksi katsoo silloin kun sitä vielä on jäljellä.
Mielenkiinnosta paljonko on viljeltyä? Itellä sama homma menossa, vajaan 17ha myin keväällä peltoa pois, emomäärä on tipahtanut alle kolmasosaan, nyt pähkäilly lopuilla 50ha ratkasuja.
Tuota miettiny itekin rupeaako jälkikäteen kaduttamaan, vaikka siihen en juuri usko, kun entistä mielenkiintoa ei vuosien myötä ole löytänyt. :-\
-
Sinulle ei ole tullut semmoista työnkautta tapahtuvaa tunnesidettä niinkuin muille meille.
Edit. Siis itse ymmärsin niin että et ole pitkään tilaa pitänyt.
Yleistys, sekä hieman vähättelevä kommentti.
Tunnesidekin voi olla epäterve. Ja tuon tunnesiteen, perustuu se nyt sitten vaikka historiaan, sukuun tai työhön, ei pidä siltikään antaa liikaa dominoida päätöksentekoa. Toki sen johdosta helposti järkevä ja looginen päätöksenteko korvataan tunteella.
-
Sinulle ei ole tullut semmoista työnkautta tapahtuvaa tunnesidettä niinkuin muille meille.
Edit. Siis itse ymmärsin niin että et ole pitkään tilaa pitänyt.
Yleistys, sekä hieman vähättelevä kommentti.
Tunnesidekin voi olla epäterve. Ja tuon tunnesiteen, perustuu se nyt sitten vaikka historiaan, sukuun tai työhön, ei pidä siltikään antaa liikaa dominoida päätöksentekoa. Toki sen johdosta helposti järkevä ja looginen päätöksenteko korvataan tunteella.
Ei ollut tarkoitus. Tunteisiin nämä myynti hommat aina menee, ei ole sitä yhtä oikeaa vastausta. Pääasia on että tekee päätöksen ja menee elämässä eteenpäin, niin minä tein.
-
Näinhän se lienee. Ei ole hyvä vain jahkailla vuodesta toisee, kymmeneen.
-
Kiitoksia vaan näkökulmista vastaajille. Voisiko semmoisen johtopäätöksen vetää että niitä jotka on tilan oma-aloitteisesti myyneet, niin ei ole kaduttanut sitten kuitenkaan... Itsellä tosiaan mielenkiinto koko maataloutta ja tilaa kohtaan karissut nyt vuosien varrella, tuntuu liian raskaalta roikkua tilassa kiinni ihan vain suvun/yleisten odotuksien takia. Kalliita rakennuksia paljon ylläpidettävänä ja pellot kaukana tilakeskuksesta. Elukat on lähdössä nyt pois, katsotaan kuinka pitkään viljellään ja millä hehtaarimäärällä. Sekään kun ei oikein ole viime vuosina kannattanut. Olen alkanut tulla siihen tulokseen että yksi elämä tässä elettävänä vaan kullakin, ja se kannattaisi elää niinkuin itse hyväksi katsoo silloin kun sitä vielä on jäljellä.
Jos tulet toimeen siten, että vuokraisit osan lohkoista pois, niin voisi kokeilla miltä pienempi työmäärä tuntuu. Jos tuntuu hyvältä niin vuokraa kaikki pois ja jos edelleen ok, niin myy pois.
-
Olipas mielenkiintoinen aihe, ihan omasta sivuoimiviljelystä, ja läheltä seurannenna kun tuttavaperhe teki ratkaisun että kaikki myydään. En sen kummemmin kommetoi tuttavaperheen myyntiä, muuten kun todetakseni, että verottaja kyllä vei niin paljon että se myynti on sitten viimeinen vaihtoehto!
Itsellä 60ha viljatila, ei tokikaan maksettu kun spvstä 9vuotta, ja investoitukin on, palkkatöissä koko ajan sieltä tuloja noin 55k/v.
Ihme hommaa tämä kyllä on, pääomaa sidottuna aika lailla, ja ei tällä touhulla tulisi eläneeksi, miksi en sitten myisi pois?
- Mukavaa hommaa, kevättä aina odottaa kiva nähdä oraiden kasvavan.
-Opettaahan tämä homma myös pienille lapsille jotain, meillä ennemmin 9v poika äestää, kun pelaa.
- Ompahan kyläläisillä puhumista kun ostaa jotakin palkkatuloilla maatalouteen, itse en välitä mitä muut puhuu, ostan jos rahaa ja halua on.
- jos alkaa joskus vituttaa aina voi laittaa höpöheinälle, tai vuokrata pois. Jotenkin tuntuu hullulta luopua kokonaan, ja ainahan se on mukava tulo palkkatulon päälle viljejlet sitten höpöheinää tai vuokraat pois, sitten on kumminkia aina mahdollista jatkaa jos huvittaa.
- Ainut tilaisuus missä ajattelisin myyväni on se että menee terveys, ja rahat loppuu tms.
- MUTTA jos homma tosissaan ottaa hermoon, ja ahdistaa miksi sitä pitää sitten jatkaa, vuokraa 3:meksi vuodeksi pois, ja katso miltä tuntuu. Itse oon aina sanonut että se päättää kenen nimi lainhuudoissa on !
-
Tuo verottajan nykäisemä osuus pitää kyllä muistaa. Varsinkin jos kauppa sisältää metsää ja omat metsävähennykset on kuoleteltu puuta myydessä. Maksatpa sitten nekin takaisin :( Eikö se niin mee?
"Tuttu " myi tilansa ja ajatteli hetken olla tekemättä mitään, tai käytti kaiken aikansa harrastuksiin ja lopulta mietti että rahaakin olisi mukava jostakin kuitenkin saada lisää. Meinas ilmoittautua kortistoon, mutta tilan myynnistä sai voittoa , joka tietysti oli tuloa, joten jäi kortisto rahat haaveeksi.
-
Jos ei viljely maita, niin eikö tuo poisvuokrauskin ole ihan käypä vaihtoehto. Mielestäni kumminkin paljon helpompaa kuin sijoitusasunnon vuokraus. Ei tartte tapetoida joka vuokralaisen jälkeen, eikä vuokralaiset yleensä kauhean useasti vaihdukaan. ;D Vuokralainen kannattaa valita huolella, eikä parhaiten maksava ole aina pitkässäjuoksussa paras.
-
Ja jos vuokrattavaa on vähänkin enemmän,niin pankkitakaus vuokrasummalle.
Ei tarvi persaukisten kanssa vääntää,kun rahaa ei kuulu silloin kun määrä on.
-
Tuo verottajan nykäisemä osuus pitää kyllä muistaa. Varsinkin jos kauppa sisältää metsää ja omat metsävähennykset on kuoleteltu puuta myydessä. Maksatpa sitten nekin takaisin :( Eikö se niin mee?
"Tuttu " myi tilansa ja ajatteli hetken olla tekemättä mitään, tai käytti kaiken aikansa harrastuksiin ja lopulta mietti että rahaakin olisi mukava jostakin kuitenkin saada lisää. Meinas ilmoittautua kortistoon, mutta tilan myynnistä sai voittoa , joka tietysti oli tuloa, joten jäi kortisto rahat haaveeksi.
Keväällä 17ha peltolohkon myin, vaikka 40 % vähennyksen sai, meneehän tuosta veroa, äkkiseltään viidesosa koko kauppasummasta. Ei silti harmita, tilatuen piirissä vain oleva lohko, loput sentään kaikkien tukien piirissä, tarvittaessa vielä 10 ha lohko erikseen myyntiin.
Jos mieluisa palkkatyö ois, eipä sitä myyntiä kauan pähkäilisi. Nuorempana opiskelut jäi vähemmälle, sosiaalisten tilanteiden pelon vuoksi, 42v ikäsenä aika alusta joutuu aloittamaan, vanhoja opintoja ei juuri hyväksi lueta. Työtulo kun rupeaa pyörimään 10-15 000 paikkeilla bruttona, uudella tukikaudella, eihän se motivaatiota lisää, mutta velattomana ei onneksi pakkomyyntiä ole.
Tiedä metsävähennyksistä, pääasiassa taimikoita itellä, reilu 15 ha. Peltoa siirtyis kehittyville, jatkaville tiloille myynnin verovapaudella, rakennekehitystä nopeuttais sekin. :-\
-
Itse olen huono neuvomaan, kun tämä tila ei ole vaihtanut omistajaa suvun kesken kun vanhempieni kanssa ja historiaa on tiedossa 1850 luvulle ja sinä aikaina on aina myyty eteenpäin. Konkursseja ei ole ollut, eli ”vapaaehtoisia” kauppoja. Tuntuisi kyllä pahalta tässä vaiheessa heittää pyyhe kehään vanhempiani kohtaan ja heidän elämäntyötään kohtaan.
Ei kai tuollaisessa nyt ole kovin kummoista historian taakkaa, vähän eri juttu jos on ollut suvulla tiedetysti jo 1500-luvulla.
-
Jos tutkii vanhoja niin sieltä saattaa paljastua yllätyksiä.
Ei kannata mennä vannomaan ettei ole konkursseja ollut.
-
En kyllä vannokkaan. Junantuomia kun ollaan niin kuulopuheiden vähien säilyneiden papereiden perusteella muodostunut käsitys. Muutamat on myyneet tämän ja ostaneet seuraavan tilan taikka ollut lapsettomia ja myyneet vieraalle tai omia ei ole kiinnostanut
-
Valtava määrä tiloja meni pakkohuutokaupoissa 1930-luvulla. Osan osti Asutushallitus ja luovutti takaisin edellisille
omistajille. Näistä ei puhuttu ja todisteet hävitettiin (tietenkin) ja sitten tuli sota ja vaikeneminen oli kultaa.
-
Tähänkin taloon sellainen ostettiin lisämaiksi, joka meni moninkertaisesti karjalaisille. Silloinen isäntä osti metsää ja hakattuaan myi pohjat pois, hänellä oli oma ”vienti saha” niiin kuin täällä puhutaan. Tuollaiselta maakauppiaalta, sivutoimi Jussilta meni kolmannes talon pinta-alasta asutustoimintaan. Silloin aukkoja, nyt uudestaan taimikoita. Ei olla ostettu takaisin tilaan.