Ennen rakennustyömailla tupakkitauot söivät tuottavuutta. Nyt kun tupakointi on vähentynyt, on tilalle tullut toinen tyhjäkäynnin muoto, akkutyökalujen lataustauot. Kylminä talviaamuina kun poran kara liikahtaa hiukan ja sitten hiljaista. Ja ei kun porukka lähtee saman tien kasaamaan latureita sinne hallin nurkkaan....
-SS-
En ole tällaista havainnut viime aikoina rakennustyömailla, joilla ammatikseni olen kulkenut lähes tauotta 1980-luvun puolivälistä lähtien.
Sen sijaan puhelinten selailu, varsinkin nuorilla tekijöillä, työajalla, syö nykyisin työn tuottavuutta.
Et sitten ole kulkenut samoilla rakennustyömailla. Se vaihe, kun tehdään LVIS ja sisäpintoja, sekä saneeraustyömailla, siellä sähkötyökalut ovat olennainen osa kulttuuria. Vielä 1990-luvun lopussa akkutyökalu oli kummajainen, ja yleisesti normi sähkötyökalujen johtoja vedeltiin sitten mistä milloinkin.
Akkutyökalujen buumi tuli vasta 2000-luvulta lähtien, ainakin Uudellemaalla. Vanha NiCd-tekniikka oli pakkasella erinomainen, koska kyseisten työkalujen teho ei laskenut kylmässä. Kapasiteettiongelmia kyllä oli. Uuden tekniikan myötä suuren kapasiteetin litium-ioniakut olivat käytännössä täysin tehottomat, jos pakkasella olevasta pakettiauton tavaratilasta otettiin käyttöön. Samoin helteillä kuumassa pakettiauton kopissa itsepurkautuvuus on suurta litiumtekniikan akuissa.
Ja ihan sama., oliko käytössä HIkoki, Makita, Hilti, Milwaukee, deWalt, Ryobi ym ym , samat ongelmat kaikissa. Eikä yksikään akku sopinut toiseen merkkiin.
Nyttemmin on urakoitsijoiden autoissa jo kokonainen invertteripaketti pistokkeineen, ja saman merkin työkalut siististi latauksessa, kun laivalta maanantaina saapuvat työmaille. Nyt kun itsekin siiryin yhteen merkkiin, on akun vaihto helpompaa, iskevät mutterinvääntimet tuntuvat toimivan hyvin, ruuvinvääntimet ihan OK, 120 mm:n puuruuveja kiertelee akulla kymmeniä, mutta purkutöissä tulee edelleen olla mukana säkillinen täysiä akkuja, puukkosaha, kulmahiomakone, ym. Toki metsuritkin alkavat jo käyttää sähkösahoja, ainakin arboristit.
Palatakseni tuohon sähköautoilun latauspistokeongelmaan, on totta, että kotilatauksen pitää olla pääasiallinen lataustapa, koska jokin ruuhkainen huoltoasema ei voi keskittää tarvittavaa sähkötehoa kovin helposti ja pienin kustannuksin, koska huipputehomaksut alkavat nostaa sähkön hintaa.
Ajatellaanpa vaikka kuuden mittarin maalaishuoltoasemaa. Mittari pystyy tankkamaan kahta autoa kerrallaan, noin 80 l/minuutissa per letku. Eli noin 900 litraa minuutissa kentällä. Bensiinin lämpösisältö on 9 kWh / l , dieselin 11,8 kWh / l
Eli parhaimmillaan nestemäisten polttoaineiden mittarikenttä pystyy lataamaan 8100 kWh/ minuutissa. Jos bensiinin keskimääräinen kulutus on 10 l/100 km, minuutissa kentällä saadaan ladatuksi 90 km "rangea". Lähes 5400 km tunnissa. Sitä on vaikea sähköllä saada aikaiseksi, ilman reidenpaksuista kaapelia.
Jos sähköautojen "tankkeja" aletaan latailla, esimerkiksi 20 kWh, eli puolilleen, niin esimerkiksi 20 auton lataaminen vaatisi tunnissa 400 kWh, eli 400 kW tehon, riittääkö 800 A liittymä ? Jonkin kauppakeskuksen yhteyteen se merkitsee lisätehon tarvetta, eli kaupan ja kiinteistön muut sähköt päälle. Oletan, että tuollainen vaatii oman 20 kV muuntamon. Silti loistehomaksu, tehomaksu, liittymän ja muuntamon hinta, hinta muodostuu kotisähköä kalliimmaksi, ei halvemmaksi.
Meillä on kiinteistössä kaksi 400 A liittymää, eikä tällä hetkellä ole teholatureille siltikään tilaa. Siellä ne muutamat sähköautot roikan päässä istuvat, mutta ei taida parkkipaikalle olla suurempaa kuin 3 x 20A siltikään. Päivän aikana 16 A lämmityspistokkeesta latautuu 100 km, jos pääsee pistokepaikalle. Täällä toisessa paikassa , jossa myös toimin, niin johtajille on kaksi teholaturia, työväki ajaa polttomoottoriautoilla.
-SS-
