Onhan se niinkin, että syysvehnä ei juuri enää kesällä voi epäonnistua, jos on huhtikuun lopussa puoleen sääreen. Keinolannoituksen määrä sanelee sitten sadon hyvin tarkkaan, jos karjanlantaa ei ole rajoituksetta käytettävissä. Nykylajikkeilla valkuaisen hallinta onkin keinolannoitetaloudessa ainoa haaste, korrenlujuus, kasvintuhoojat ja taudit eivät niinkään. Auran tahi Urhon sai hävitetyksi useampaan kertaankin, vaikka kuinka hieno oras keväällä olisi ollut. Kirkkaankeltainen ruostekasvusto kesällä, viimeistään lamalako elokuussa.
Katsotaan nyt, voisiko typpiruiskutuksella saada Ceylonin kirimään. Hiveniä thiotrakkia ja highfossia ym. niin että pää tärisee. Typpiliuosta on varattu 120 litraa hehtaarille. Parisataakiloa salpeetaria lisäksi heinäkuun loppuun. Lannoitesuuttimet ovat hankalia, kun eivät sovi samaan mutteriin kuin muut suuttimet, ja näyttää olevan ne varsinaiset mutterit eri rungolle kuin itsellä on. Suurensinkin muutamien purkuruiskusta otettujen suutinmutterien reikää pyöreäksi, niin se leveämpi suutin menee siitä läpi, mutta pitää sitten pitää kiinnitettäessä suuttimesta kiinni ja suunnata asento vanhaan malliin. Ajattelin ensin käyttää noita karkeita tuulisuuttimia, mutta näkyy olevan kaupassa noita kolme- tai kuusireikäisiä varsinaisia lannoitesuuttimia.
Joskus taannoin innokkaana kokeilijana urealiuosta ja myös tuota typpiliuos 390 :a levittäneenä, lehtien ruskettuminen on ongelma kuivemmilla keleillä. Siksi nuo lannoitesuuttimet kiinnostavat.
-SS-