Ottia tuota niin. Minä olen sitten niitä jotka on syystä tai syyttään sairastuneet nykyisin yhä yleistyviin IBD-sairauksiin ja minulla se oli colitis, ei onneksi crohn. En sitten tiedä, olenko itse syypää sairauteeni eli en. Tämän sairauden aiheuttajaa ja syytä kun ei tunneta. Ehkä olen, ehkä en.
Mutta meitä sairastuneita on laidasta laitaan, SM-liigan kiekkoilija, huippuyleisurheilija, huippu-uimari. Ja erinäinen määrä sohvaperunoita ja kaikkea siltä väliltä. On maalaisia ja kaupunkilaisia. On toimistotyöläisiä ja metsureita. On nuoria ja vanhoja, naisia ja miehiä. Peruskoulupohjalta ja tohtoreita. Kasvissyöjiä ja kavereita, jotka syövät aamiaiseksi kolme kanamunaa ja litran maitoa ja lounaaksi ison pihvin.
Yrityksistä huolimatta yhteistä nimittäjää tai aiheuttajaa tai edes suuremmin altistavaa tekijää ei ole löydetty. Taudin yleistyminen viittaisi siihen, että ns länsimainen elämäntapa vähäkuituisina ruokavalioineen ja vähine liikuntoineen voisi selittää. Mutta sairastuneissa on tosiaan huippu-urheilijoita ja kasvissyöjiä. Yksiselitteistä yhteyttä ruokavalion, elämäntapojen tms suhteen ei ole löytynyt, kuten esimerkiksi tupakointi ja keuhkosyöpä.
Tiedä sitten noista hoidoista ja ketä hoidetaan ja ketä ei. Olisiko minua pitänyt hoitaa eli ei. Ja miten olisi pitänyt hoitaa. Sairauden syytä kun ei tunneta ja varsinaista parannuskeinoa ei ole. On lievittävää lääkehoitoa. Ja sitten tietysti puukko meillä colitis-potilailla, crohn-potilailla sekin vaihtoehto on vähissä, ilman ohutsuolta ja sieltä tapahtuvaa ravinteiden imeytymistä kun elämä on hiukka heikkoa.
Mutta itse sairastuin 15-vuotiaana. Oikeastaan ainoa, mitä olisi voinut tehdä toisin, olisi ollut puukottaa heti. Mutta on se tietysti 15-vuotiaalle kova paikka, avanne loppuiäksi. Lääkkeillä siis mentiin. Aluksi perinteisillä, jossakin välissä tuli sitten uusia todella tehokkaita ja vaikuttavia lääkkeitä. Kalliita varmasti, mutta selkeästi paransivat elämänlaatua. Minun kohdallani kävi sitten niin, että merkittävästi kasvaneen syöpäriskin takia jouduttiin puukottamaan. Moni selviää varsinkin näillä uusilla lääkkeillä ilman puukotusta, osa jopa hautaan saakka. Leikkauksetkin (minut on leikattu viisi kertaa) maksavat tietysti jotakin ja eivät ne avannetarvikkeetkaan varmasti ilmaisia ole. Tuskin tarvikevälinetehtaat niitä lahjaksi antavat..
'
Mutta kaiken kaikkiaan olen varmasti ollut yhteiskunnalle kallis henkilö. Omaa syytäni eli en, siitä en sen enempää. Mutta tietysti, olisi minut voinut hoitamattakin jättää. Lopputulos olisi ollut varmaan vastaava kuin eräällä henkilöllä jonka opin tuntemaan Crohn ja Colitis ry:n kautta. Sairaalajaksojen sekä tuon yhdistyksen kautta on tullut tutustuttua melkoiseen kirjoon ihmisiä. Mutta tuo henkilö. Niin hän hurahti jossakin välissä homeopatiaan. Joku hurmahenkinen homeopatisti ilmeisesti patisti. Ja kun ihminen on tarpeeksi epätoivoinen ja mistään ei tunnu löytyvän apua, niin sitä uskoo melkein mitä tahansa humpuukia. Hän alkoi uskoa siihen, että homeopatia parantaa taudin kuin taudin. Uskoi siihen niin lujasti, että ei mennyt sairaalaan vaikka olisi pitänyt. Seurauksena suolen puhkeaminen, hätäleikkaus ja pari viikkoa teho-osastolla. Henki nippa nappa säilyi mutta avannehan hänellä oli sitten siitä eteenpäin. No, loppuivathan sitten sairausoireet mutta ei tuo avannekaan todellakaan täysin ongelmaton ole.
Mutta tällaista. Kun näitä pohditte, että ketä hoidetaan ja ketä ei. Ja onko omaa syytä eli ei. Ja Hervastille vielä erikseen terveisiä. Että vedä w.ttu päähän ja ole hiljaa asioista mistä et mitään ymmärrä. Tai jos olet niin viisas ja tietäväinen mistä sairaudet johtuvat tai miten niitä parannetaan, niin otappa ja selvitä colitiksen ja crohnin syy ja kehitä oikeasti parantava hoito. Nobelia olisi tyrkyllä sille, joka tuon tekee. Oletko se sinä? Mutta jokainen, joka sanoo, että kaikki oireet johtuvat kaularangasta ja homeopatia parantaa, on niin pihalla kuin olla ja voi. Mutta niin kauan kuin hervastin nero ei saa tuota aikaiseksi, on valitettavasti tyydyttävä näihin lääketeollisuuden oireita lievittäviin lääkkeisiin ja hoitoihin.
