Riskien hallinta juu ihan paikallaan mut itseltä loppuisi ainakin aika siihen 18 äestys kertaan. Kaiketi muilla sama juttu minkä vuoksi kevätkyntöä ei täällä näy. Yksi luomuilija sitä tuossa harjoitti kaiketi ajatus kurittaa rikkoja mut kyl nekin kokeilut taisi loppua.
On totta et jos satoja millejä antava ukkoskuuro osuu kohdalle voi keväinen kyntö olla ainut mikä säästyy mut se nyt on aika harvinaista.
Et eihän siinä senkuin kyntää jos aikaa on. Oikeaan viljelyyn saviseuduilla se ei oikein sovi. Mut makuasioitahan nämä on. Mä en menis edes kultivaattorilla sotkemaan keväällä. Tai lautastinttarilla. Äes pitää olla sellainen et sen tulee riittää keväiseen muokkaukseen. Savi ei ole lautastinttarille keväällä koskaan liian kuivaa ja vastaavasti kultivaattori ei ole tarkoitettu mihinkään alle 5cm muokkauksiin. Syvemmälle ei paljoa ole tarve muokkailla keväisin.
Nyt kun enimmät pölyt ovat sateissa laskeneet, voin tehdä yllättävän tunnustuksen. Oli sivutilalla lopetettuja heinänurmia, joissa kuntta jäi turhan vahvaksi. Ei ollut syksyllä ruiskutettu oikeaan hetkeen, viimeisen niiton jäljiltä. Maalaji on sitä normaalia pohjois-hämäläistä hiesua, joka on sitä itteensä. Tänä vuonna ehkä poikkeuksellisen hikevää. Sänkiin suorakylvöt onnistui hyvin, mutta noita heinämaita ei saanut kuivaksi ollenkaan. Niljakasta mäskiä pinnat. Ei huvittanu siihen kylvellä. Päätin, että nyt tehdään kevätkyntöä. Otin aurat esille ja kynnin ne. Lauantaina kynnetty, seuraavan viikon keskiviikkona äestelin pieniksi. Kahden kierroksen jälkeen kaikki muruina ja hyvässä kylvökunnossa. Torstaina kylvin hyvissä olosuhteissa. Sitten perjantaina lykkäs isohkon sateen niskaan. Siitä alkoi hiesulle ominainen kuorettuminen. Seurasin tilannetta ja oli rikkominen jo liipaisimella, kun tuli uusi sadekuuro, ehkä 5mm. Taas oli paikat mustana pari päivää. Maasta nousi kosteutta rajusti vastaan ja pieni lisäsade siihen teki märkyyttä oikein kunnolla. Sitten ylppäriviikonlopun sunnuntaina kävin vihdoin ajamassa pintoja rikki. Siihen mennessä itäminen oli jo hyvällä piikillä ja katkoin jonkun verran oraiden kärkiä. Ei viittiny alkaa tonkia enempää vaan vein homman loppuun. Nyt, kaksi viikkoa myöhemmin, kynnetyissä on tosi hyvät oraat ja kaikki on menny putkeen. Mitä tästä yhteenvetona voisi todeta? Ensinnäkin maalaji täytyy olla kynnölle sopiva. Päätilalla kevätkynnöstä seuraa yleensä se, että kokkareet jää niin isoiksi, että niitä ei tahdo saada kunnolla rikki. Ihan mielenkiinnosta voisi kyllä kokeilla, että olisiko tilanne enää ihan niin paha, kun kevytmuokkaus viettää kohta 25-vuotissynttäreitä. Mitä hyötyä siitä sitten olisi, en tiedä. Aika menekki ja työmäärä on tosi isoja. Pitäis olla se viissiipinen kverneland, että homma oikeesti menisi eteenpäin. Kevät loppuu kesken kynnön kanssa. Olen sen joskus todennut, että kyntö toimii pitkän tauon jälkeen helkkarin hyvin, mutta jos hommaa jatkaa, niin aika nopeasti sieltä alkaa taas tulla eteen niitä kyntöajan perusongelmia, jonka takia kyseisestä menetelmästä on aikoinaan luovuttu. Poikkeusolosuhteissa, niinkuin nyt oli, voi tehdä radikaalejakin peliliikkeitä. Muuttuvia tekijöitä on niin paljon, että hullutkin asiat voivat toimia hyvin.
