Ohra, noh se ei toimi koskaan, oli märkää tai kuivaa, kylmää tai lämmintä. Vaikein kasvi ja suorakylvössä vielä vaikeampi. ....Mut juu vehnä tasainen suorittaja. Kestää vaihteluja..
Ohralla on laajin lajikevalikoima. Tämä voi aiheuttaa pettymyksiä, kun osa lajikkeista on ulkomailla jalostettu kalkkipitoisten alueiden supervahvoiksi satotykeiksi; suomalaisissakin lajikkeissa on tätä ilmiötä, että tarvitsee "voimaperäisen viljelytekniikan" , mikä selkosuomeksi on, että ravinteiden määrän on oltava tainnuttavan suuri ja kalkituksen neutraali tai emäksinen. Korrenvahvuus on ainoa minimitekijä, joka sanelee sadon tai kadon. Lajikekehitys saatetaan tehdään alueilla, jossa suuret joet hitaasti lipuvat kohti merta ylhäällä penkereiden välissä ja pumppaamot ovat jatkuvassa valmiudessa.
Sekin on huomionarvoista, että harvempi muu viljalaji tai -lajike valmistuu syyrapsin kylvöille kuin jokin Lene-ohra.
Paljon tarvitaan kokeiluja ja rinnakkaisia omia vertailuja, jotta juuri paikalliseen säätyyppiin löytyy semmoinen vaatimaton ohralajike, joka on yleistä trendiä pitkäkortisempi, kuivuuden- ja happamuudenkestävä, mutta kuitenkin tyydyttävä korrenlujuudeltaan ja muilta ominaisuuksiltaan. Ohra kiittää kyntämisestä ja pintavesien poisjohtamisesta. Kevätkosteiden sänkien pitely ennen kylvöä aiheuttaa ohralla melko varmasti keltaisuutta, itselläkin on koeruutu, jonka äestin samalla kun tasattuja kynnöksiä kylvettiin. On keltainen ja kitulias. Eikä tämä ilmiö katso pinta-aloja, sekä piikki- että lautasmuokkarilla ohrat kevätsänkiin kiireellä rullatessa saavat saman läiskittäisen keltaisuuden itseensä, vaikka alaa olisi neliökilometrikaupalla, samanlaistapa oli kuin itsellä. Tulipahan taas varmistetuksi, että vasta kesäkuun lähestyessä alkavat sänkipellot olla pohjamaan osalta murenevaa eikä vaivautuvaa, toki pitää myös saada se kunnon sade jyvälle siihen kuivan pahnaputun ja aurinkokuivan nyrkinkokoisen kokkareen väliin, jotta vihertyy.
-SS-