Kun kemiallista maanviljelyä alettiin kehitellä, olivat maat hyvärakenteisia ja multavia. Salpietarin antama sadonlisäys oli huomattava. Ajan kanssa apulantaa jouduttiin lisäämään, viljelykasveja jalostamaan, rikkamyrkkyjä ruiskuttamaan mutta sadonlisäykset eivät enää nousseetkaan samaa tahtia kunnes on jämähtänyt pitkäksi aikaa tuohon runsaan kolmen tonnin maan viljakeskisatoon. Syynä maan biologisen toiminnan tappaminen, rakenteen pilaaminen ja yksipuolinen viljely, jossa taudit ja rikkakasvit kyllä menestyivät. Jos nyt joillakin koeruuduilla saadaan suuria satoja suotuisissa olosuhteissa kovilla lannoteannoksilla ja myrkyillä, niin onko tuo mikään ihme. Saman tyyppisiä sadonlisäyksiä saadaan viritetyillä luomukoeruuduilla.
Kun kemiallisen maanviljelyn kehittäminen alkoi, lopetettiin näiden toimijoiden toimesta luonnonmukaisen viljelyn kehittäminen kokonaan. Mm apilan viljelyä pidettiin vanhanaikaisena hölynpölynä. Karjanlanta käskettiin Kemiran konsulenttien toimesta viedä kaatopaikalle. Eräässäkin agitaatiotilaisuudessa näin sanottiin, johon paikallinen jussi tokaisi, että 'onkin ihmetellyt kun paskakasan paikalla ei mikään kasva'.
Luonnonmukaisen viljelyn satotaso seuraisi dopingviljelyä rintarinnan jos kehittäminen olisi saanut yhtä paljon varoja. Lisäksi ilman haittavaikutuksia. Nyt vaan olisi saatava pikaisesti luomuviljelyn kehittämiseen ja kasvien jalostamiseen tähän tarkoitukseen samat varat kuin apulanta-myrkky-linjakin on saanut aikanaan.
Räikeä Monsanto-tyyppinen viljelykulttuuri ei ole pitkäikäinen, se loppuu monella tapaa yksipuoliseen, monokulttuuriseen mahdottomuuteensa. Luomuviljely on tähän ainut vastaus. Nyt on aika harjoitella ja kehittää tämä tuotantomuoto huippuunsa.
Kyllä, maat oli ennen parempia rakenteeltaan, YLEENSÄ!
Sillä, että perustelet luomuviljelyn olevan ainoa mahdollisuus parantaa maa siihen kuntoon, kuin oli "ennen", antaa taas omasta näkemyksestäsi varsin putkimaisen kuvan! Luomussa kun kasvin vuorotus on lähestulkoon ehdotonta, jolloin maan rakenne esim. nurmi-/palkokasvien avulla palautuu viljan aiheuttamien viljelytoimenpiteiden "stressistä". Monokulttuurin vahinkoja kun voi tavanomaisessa viljelyssä paikata kemiallisilla aineilla jossain määrin.
Lähinnä haen tässä sitä tyypillistä jäähdyttelevän viljatilan viljelykiertoa täälläpäin, vehnä>lumi>vehnä..., kyllä tuolla tavalla saa maan rakenteeseen ihmeitä aikaan. Etenkin haraamalla raskailla työkoneilla monessa välissä.
Toista se on meillä tavanomaisesti sekä fiksusti tuottavilla eläintiloilla
pellot multavuudeltaan vähintään runsasmultaisia, ph 6,5 ja yli sekä tietenkin toimiva kasvinvuorotus! Ja kaiken lisänä mahdollisuus käyttää niitä kemiallisiakin apukeinoja, jos jossain sattuu töppäämään tai vuosi on muuten vaikea
Luomu EI ole ratkaisu, se on osa ongelmaa
(tai sen byrokraattiset määreet)
