Arla- Ingman toimii alueella, jossa valot navetoista sammuvat kaikkein herkimmin, ts. sen hankintaosuus saattaa notkahtaa hyvinkin pahasti, jos maidon hinta putoaa merkittävästi.
Kiintiöiden poistuessa "Valiolaisella" alueella on selvästi enemmän kapasiteettia lisätä tuotantoa.
Tässä voi olla myös taustaa Arlan halulle tuoda raaka- ainetta jo nyt, kotimaisella raaka- aineella ei Etelä- Suomessa toimiva meijeri markkinoita voi ajatella merkittävästi valtaavansa.
Pistehinnoittelun tapainen käytäntö on Etelä- Suomessa ollut pienessä mittakaavassa käytössä jo jonkin aikaa, Ingmannin aikanakin.
Ihan hirveän isoja siirtymiä sillä ei ole saatu aikaan, tosin pistehinnoittelumielessä kiinnostavia tiloja (iso tuotanto valtatien varressa kohtuuetäisyydellä meijeristä) ei Etelä- Suomessa juurikaan ole, eikä toisaalta rahtikustannus ole niin suuri(jos verrataan edes kohtuullisen kokoisia tiloja isoihin tuottajiin), että sillä mitään ihmeitä aikaan saadaan, lisäpotkua pistehinnoitteluun saa tuottajapalveluista luopumalla.
Pistehinnoitteluunkin pätee sama, mitä aikaisemmin kirjoitin meijerien hinnoittelun eroista: pistehinnastakin on hyötyä vain jos liikutaan hintatasolla, jolla tuotanto on kannattavaa.
Eli jos markkina pilataan tuonnilla tai ylettömällä tarjouskilpailulla, on jokseenkin yhdentekevää saako tila pistehintaa vai ei.
Pitkällä aikavälillä hinta tulee pakosti olemaan muutaman prosentin yli tuotantokustannusten. Muuten loppuu raaka-aineen saanti. Siinä mielessä tässä pistehintaperustelussa ei ole järkeä, aivan kuin hinta voisi olla loputtomiin alle tuotantokustannusten. Tämä ajatus juontuu varmaan siitä tosiasiasta, että omasta palkasta on aina joustettu, kun vaan saa tuottaa.....
Toki koko pistehinnoittelu on vähän hataraa, kun keräilykustannus on aika pieni erä. Sentin lisä voi silti olla iso raha, kun se kerrotaan parilla miljoonalla litralla....
Toinen asia on se, missä tulee olemaan se tuotantokustannusraja. Sen täytyy olla alempi kuin nykyiset keskiarvot. Rakennemuutos alentaa sitä. Oletettavasti. Suomessa ei kyetä pitämään lähialueita korkeampaa tuottajahintaa millään keinoin. Siinä mielessä hinta on aina "pilattavissa" tuonnilla. Siitä on turha syyttää muita.
Olen mielestäni tuonut esille sen, että näkisin mielelläni Valion edelleen vahvana ja tulevaisuuteen tähtäävänä toimijana. Se ei onnistu, jossei kilpailu-uhkia tunnisteta ajoissa. Valiolaisella alueella on paljon kalliisti toteutettuja yksiköitä, joissa ei ole nopeaa kasvupotentiaalia. Tarkoittaa käytännössä korkeampia tuotantokustannuksia ja korkeampaa "break-eveniä" kuin matalampien tukien etelässä sekä tietysti heikompaa mahdollisuutta vastata kilpailuun. Oma käsitykseni onkin päinvastainen, etelässä on kasvuun valmiita yksiköitä suhteessa enemmän ja kun tuotantokustannusraja (kauhia sana
) on alempana, on "vahvasti valiolainen" alue altavastaajana.
