On tässä ährätty ja tuhrattu otsikon mukaisten laakereiden vaihdossa. Tällä hetkellä kohlimet ovat kärryn lavalla mutta akselit vielä puimurissa paikoillaan.
Kohlinten irrotus ja kiinnitys sinne etummaiselle akselille ei ole ihan niitä väljimpiä puuhia mitä tähän mennessä on vastaan tullut :-(
Laakerit itsessään ovat kammenkauloilla kätevästi halkaistuilla kartioholkeilla, mutta systeemin kiinnitys itse kohlimeen on /c:stä.
Sellainen pellissä hahlossa oleva lukkokulmilla oleva kupukantainen ylipitkä pultti jossa umpimetallinen lukkomutteri pöpertyneessä kierteessä, paikassa jossa edes mutteriin ei mitenkään tahdo edes päästä käsiksi.
Homman kruunasi se että parista oli kai jo tehhtaalla pilattu kierteet ja niihin oli laitettu sitten sen lukkomutterin lisäksi toinen mutteri päälle varmistukseksi. Ainakin maalit oli päällä molemmissa. Sellaiset olivat hieman työläitä saada pois.

Onneksi sentään elevaattoreita ei ilmeisesti tarvitse irrottaa pois tieltä ellei kohlinakselin hihnapyörän puoleista runkolaakeria halua vaihtaa.

Onhan tuo itsehillintää ja sisua kasvattanut melkein yhtä paljon kuin erästä uloketta otsaan :-|

Eipä tuo claasissakaan ihan helppo ole. Siitä pikkuluukusta käsivarsia raapien 4 tuuman pituinen jenka ja krympätty mutteri.

-SS-

Kuinka monessa puimaajassa on nykyään vielä puulaakerit kohlimissa?

Sellaisten luulisi olevan hieman helpommat vaihtaa, vaikka paikka voi yhtä hankala ollakin.
Ainakin yksi kerrallaan vaihtaminen sijainnista riippumatta on helpompaa.

Kuinka monessa puimaajassa on nykyään vielä puulaakerit kohlimissa?

Sellaisten luulisi olevan hieman helpommat vaihtaa, vaikka paikka voi yhtä hankala ollakin.
Ainakin yksi kerrallaan vaihtaminen sijainnista riippumatta on helpompaa.

Ja hauskinta, että niitä voi tehdä itte koivukalikasta.
Vanhemmissa Sampoissa on kaatokelan lavat huonosta männystä ja kun uuden tekee koivusta, saa ikuisen.

(Latojan huomautus).

500 Sampoon ostin aikoinaan uudet halot kohlinlaakereiksi. En oo vielä vaihtanut ja näyttää että jää vaihtamatta, kun entisilläkin kohlii ihan tarpeeksi.

.....nii että halkoihinki rasvanipat

Laitahan sitten rasvanipat niihin niin ei tarvitse enää remotteerata, jos silloin tällöin työnnät rasvaakiin niihin..

mistä nuo laakerit tehty nykyään?   ite ostin aikoinaan vaariin laakerit jotka tehty ebenholzista ja on vieläkii laittamatta kun entisen vaan kestänny.   niissäkii rasvanipat valmiina,  orikinelli varaosat.         mutta pirun rasvaiset on vieläkin hyllyllä...   valuu koko ajan muovinsaumoista.

Eräs vanhempi huoltoukko sano että kun puupalikat vaihtaa hyvissä ajoin takana missä ne on vähän helpompi vaihtaa, etupää pysyy kunnossa pidempää.

tuo muuten taivaan tosi.  helppo kannattaa tehä ajoissa ettei tartte tehtä sitä vaikiaa.      klappi vaan vielä noissa aikas pientä.

Kuningas Leisson opettaa nöyryyttä!

Ei se mitenkään huono asia ole, että asentajalla on sen verran moraalia, että koittaa varmistaa sen, ettei kone leviä kesken kaiken. Jos Leisson kyrsii, niin ainahan voi ostaa kotimaisen vaihtoehdon. Siinä puidessa voi sitten miettiä, että onkohan ne irtoavat seulat yms. ihan vaan legendaa....

irtoaako porilaisesta seulat?    ai niiin helppoa puhistaa.   mut hihnapyörät elää kylläkin, näillä helteillä.

Kuningas Leisson opettaa nöyryyttä!

Ei se mitenkään huono asia ole, että asentajalla on sen verran moraalia, että koittaa varmistaa sen, ettei kone leviä kesken kaiken. Jos Leisson kyrsii, niin ainahan voi ostaa kotimaisen vaihtoehdon. Siinä puidessa voi sitten miettiä, että onkohan ne irtoavat seulat yms. ihan vaan legendaa....

Nöyryyttä ja sitkeyttä tämä maahomma kyllä opettaa muutenkin.
Osansa remontin hankaluudesta aiheuttaa se, että vaikka aika pieni kaveri olenkin niin sellaista parikymppisen notkeutta ei enää joka suuntaan tahdo löytyä. Tuolla koneen sisällä vinkkelissä maatessa tulee mieleen että hyvinkoulutettu asentaja-apina saisi pätkätyöpaikan.

Vaan luulen (jopa tiedän) että jos käsissä olisi 28-vuotias Sampo niin nöyryys olisi vaihtunut jo krooniseen epätoivoon :-|

mistä nuo laakerit tehty nykyään?   ite ostin aikoinaan vaariin laakerit jotka tehty ebenholzista ja on vieläkii laittamatta kun entisen vaan kestänny.   niissäkii rasvanipat valmiina,  orikinelli varaosat.         mutta pirun rasvaiset on vieläkin hyllyllä...   valuu koko ajan muovinsaumoista.

Öljytty tammi on yleinen materiaali. Ja se ei ole mikään pintaöljyäminen, vaan se puu on imenyt öljyä kunnolla ja se on sen pitkän keston salaisuus.

On tässä ährätty ja tuhrattu otsikon mukaisten laakereiden vaihdossa. Tällä hetkellä kohlimet ovat kärryn lavalla mutta akselit vielä puimurissa paikoillaan.
Kohlinten irrotus ja kiinnitys sinne etummaiselle akselille ei ole ihan niitä väljimpiä puuhia mitä tähän mennessä on vastaan tullut :-(
Laakerit itsessään ovat kammenkauloilla kätevästi halkaistuilla kartioholkeilla, mutta systeemin kiinnitys itse kohlimeen on /c:stä.
Sellainen pellissä hahlossa oleva lukkokulmilla oleva kupukantainen ylipitkä pultti jossa umpimetallinen lukkomutteri pöpertyneessä kierteessä, paikassa jossa edes mutteriin ei mitenkään tahdo edes päästä käsiksi.
Homman kruunasi se että parista oli kai jo tehhtaalla pilattu kierteet ja niihin oli laitettu sitten sen lukkomutterin lisäksi toinen mutteri päälle varmistukseksi. Ainakin maalit oli päällä molemmissa. Sellaiset olivat hieman työläitä saada pois.

Onneksi sentään elevaattoreita ei ilmeisesti tarvitse irrottaa pois tieltä ellei kohlinakselin hihnapyörän puoleista runkolaakeria halua vaihtaa.

Onhan tuo itsehillintää ja sisua kasvattanut melkein yhtä paljon kuin erästä uloketta otsaan :-|

Tulpahan mieleen, taas siitä edesmennestä farmphotosta, mä linkitin joskus kaauan sitten kun turkki? asentajan joka leikkas NH 1530? ihan palaseksi ja vaihtoi kaiken ja kasas ja maalas sen. Olisko ollut helpompi leikata kylkeen luukun että pääsis vaihtaa osia? Kuinka tämä jubi? olis tehnyt tän omaan NH puimuriin?