Mulla on tyyli se, että vain todella luotetut vakiostajat saavat paalinsa laskun kera. Suurimmalle osalle tyyli on se, että joko rahat ja kuitti vaihtaa omistajaa sillä hetkellä kun kuormaa tullaan hakemaan, tai toinen vaihtoehto on, että suoritus näkyy tilillä ja sitten saa paalinsa mukaan.
Minä olen tässä kovempiluontoinen kuin isäntä, se höylisti kyllä paalinsa antaa, mutta mun kanssa ei onnistu. Kuitenkin tunnen porukan sen verta hyvin, että en suostu odottelemaan kuukausikaupalla mahdollisia suorituksia. Kieroja löytyy.
Meillä kaikki ylimääräinen myydään mielellään ja kohtuu hintaan, mutta ei ne ripsien räpsyttelyllä tai emännän kehumisella lähde
Mikä vika siinä on, jos teuras- tai välitystileillä makselee velkojaan vähemmäksi? Itsekin säästän joka vuosi teuras- ja välitysrahat, loppuvuodesta sitten teen ylimääräisen lainanlyhennyksen. Itselleen siinä vaan palveluksen tekee. Saisin toki tömpsättyä ne rahat muuhunkin, mutta ei se ihan palvele tarkoitusta.
Ja mikä vika yleensäkin on siinä, että haluaa olla jossain vaiheessa velaton? Eikös se ole vähän niinkuin tarkoituskin?
