Jotenkin tuntuu, että alkaa olla käsillä viimeiset ajat kun pellosta on puutetta, ainakin tällä alueella ja näillä normaaleilla tilkuilla. Sen verta paljon on eläimistä luopuneita jäähdyttelijöitä ja jo seuraavalle polvelle verotuksellisesti siirrettyja tiloja (eläkeläiset jatkaa) . Toki en kristallipalloa omista , enkä ennustajan lahjoja. Toki jatkajia / laajentavia on , mutta ei niitä enää muutaman hehtaarin läntit tuu kiinnostamaan.
Sama juttu pellon puutteen suhteen. Nytkin on peltoa myynnissä ainakin neljällä eri myyjällä julkisesti tai hiljaisesti mutta yleisessä tiedossa, satoja hehtaareja yhteensä kunhan hinta olisi kohdallaan. Vähän aiemmin nuo olisi mennyt kovalla kisalla, nyt myyjät odottaa enemmän hintaa kuin on tarjolla ja myynti pitkittyy. Vaikka ostajia on edelleen jonoksi asti tiettyihin kohteisiin, hinnat ei enää karkaa parinkympin nurkille per hehtaari pl. ehkä jotkut erityistapaukset. Puhutaan jo viiden tonnin hinnoista heikommilla mailla, ihan normihyvätkin maat vähän syrjässä jää varmuudella alle kymppitonnin hehtaari.
Pankin intresseissä pitää hinta ylhäällä kun vakuusarvot romahtaa muuten, toisaalta alhaisempi hinta parempi seuraavalle, joka lainaa sille pellolle hakee. Saa ehkä maksettuakin. Omarahoituksen osuus pitää olla kohtuullisen suuri nykyään, ja jos isommasta kerta-alasta kyse, ostajat väheneekin olemattomiin ja sitä myöten myyjän pitää joustaa reilusti hinnassa. Tai pankin, sehän taitaa olla suurin pellon myyjä vaikka viljelijä siinä välissä onkin välillisesti
Melkoinen paradoksi, lainoittajalle kova pellon hinta hyvä mutta toisaalta se ei saisi olla kallista ostajalle eikä lainoittajallekaan, että saa rahansa takaisin
Apulannan hintaankin liittyy sikäli, että korkeat kustannukset saanet viljelijät varovaisemmaksi, nollakorolla ja halvemmilla kustannuksilla maa oli varma sijoitus silloisella tukipolitiikalla, nyt koetaan että saako siitä enää muuta hyötyä kuin lisää työtä.
