10 t 12% valkuaisen vehnää tarvitsee salpietarilannoitetta 960 kg/ha, jos typpihävikkiä ei olisi ollenkaan. Muita ravinteita tarvitaan myös.
-SS-
Kuinka suuri osa tästä voidaan saada maaperästä? Tulee vaan mieleen yksi takavuosien satokisa jossa laillisilla lannoitustasoilla oli saatu joku tuon suuntainen sato. Lehtijutussa oli sitten haastateltu erinäisiä asiantuntijoita joille tuntui olevan hieman vaikea selittää et voiko oikeasti typpeä vapautua yli 100kg. Jos en väärin muista niin typpeä olisi tar***** n. 300kg ja oli annettu laillinen 170kg.. 
Toki saadaan maaperästä, joka on paksumultaisella tai turpeisella maalla; pieneliötoiminta hajoittaa orgaanista materiaalia,. ja tuloksena on muiden ravinteiden ohella typpeä, josta osa kyllä haihtuu ilmaankin. Pääasiassa monen vuoden karjanlannan tunku maahan tekee sopivana vuonna runsaan typpilisäyksen, kun sen yhdistää sopiviin kosteusoloihin ja nitraattidirektiivin rajoilla täydennettyyn kemialliseen lannoitukseen.
Joka tapauksessa maasta ei "saada" mitään salaista typpeä, koska ainakaan viljakasvit eivät elä symbioosissa typensitojabakteerien kanssa. Se typpi otetaan orgaanista materiaalia hajottamalla. Savesmaat eivät sisällä juurikaan orgaaniseen materiaaliin sitoutunutta typpeä, joten typpi pitää ruokkia kasville, tai orgaaninen materiaali pitää tuoda paikalle, lannan, puhdistamolietteen, perunansolumateriaalin tai muiden kiertotaloustuotteiden mukana. Hyvän syysviljan typpipaketin saa kesannoimalla ankarasti avokesannolla, kun muokataan syvältä ja taajaan, maa ilmastuu ja mikrobit pystyvät hajottamaan orgaanista materiaalia ja vapauttamaan niistä ravinteet liukoisiksi. Avokesannon on aikojen alusta asti tiedetty vapauttavan kasvuvoimaa syysviljoille, koska maan orgaaninen aines hajotetaan mikrobeille happea tarjoamalla.
Satokisoissa ei huijata, mitä järkeä siinä muutenkaan olisi. Kyse useimmiten on pitkän ajan kuluessa kertyneestä ravinneylijäämästä ja varaston aktivoimisesta kisavuoteen. Toinen on kastelu. Kuivan ja lämpimän vuoden kastellut pellot useimmiten liikkuvat satokärjessä, käytännössä ilman panoksia.
Esimerkiksi jotakin Y2:sta jatkuvasti käyttämällä tavanomainen peltomulta siirtyy jo parinkymmenen vuoden aikana hyvästä välttävän tai heikon fosforiluvun puolelle. Sokerijuurikasharrastajien pitkään 1970- 1980- luvulla viljelemät pellot sisältävät lähtökohtaisesti satakertaisen määrän fosforilukuna mitattuna. Ja 15 vuotta fosforitonta viljelyä ei pudota kuin ehkä 20% lukuarvoa. Pitää vuosikymmenten ajan lisätyn säännöllisen superfosfaattitonnin näkyäkin pitkään.
Odotan joskus vuonna 2040 tuon pellon fosfaattien laskevan arveluttavan korkeasta korkeaksi.
-SS-
