Sopivasti on mielestäni osannu meidän yksityistien urakoitsija liukkautta torjua. Eihän se tietysti kaikille kelpaa. Hinattavalla levittää. Kertoi, että kun on traktorissa ketjut vaan etupyörissä niin joskus ei tiedä pitäiskö ajaa hitaasti vai nopeasti, kun vesimärkä jää on kovin liukas. Nuppikuorma mursketta ei taida kahteen levitykseen riittää, seitsemän kilometriä on tie. Tosin saman katon alla on parin muunkin tiekunnan murskeet ja urakoitsija tilaa tarpeen mukaan kuorman mursketta vuorotellen eri tiekuntien laskuun teiden pituudesta riippuen. On joskus kasarilla tehty se hiekkavarasto, niin ei nykysora-auto mahdu kunnolla kippaamaan, hyvä kun nippanappa saa yhden lavallisen valutettua katon alle.
Itse torjun liukkautta vajaan kilometrin matkalta ja meidän tien murskeet on kans em. varastossa. Tarttis kyl olla kotonakin joku kasanloppu, joskus on vähän varovasti tarvinnu mennä sitä ekaa satsia hakemaan. Karistelen vaan ihan etukauhasta ja aika toispuoleisestikin. Pääsee sit mukulat toista puolta kelkalla. Ei oo maitoauton kuljettaja moittinu, mut rehuauton kuljettaja joskus oikein kehui! No silloin tiesin varautua eikä olis muuten päässy kelkalla sillä kertaa!
Tavara on vaihdellu, en tiedä siten onko useampi toimittaja ollu. Kalliomurske 0-16 meni kai sekin urakoitsijan koneesta läpi ja olis kohtuuhintaista. Sit on ollu jotain pestyä "liukassantaa" ehkä 4-8, mutta se oli ainakin tiekunnan toimitsijamiehen mielestä aika tyyristä. Monena vuonna jo on liukkaudentorjunta ollut aurausta kalliimpi kustannus vuositasolla.
Melkoista rämpimistä välillä, mutta parhaansa tehden ja kovasti yrittäen. Onnistuminen palkitsee. 1966 - 2016 and counting...