Täytyy nyt melkein Oksan ajatuksia komppailla. Nyt kun ihan varmasti elämää on takana enemmän kuin edessä ,samoin työvuosia. Niin tyytyväinen olen omiin valintoihini tai siihen ,että uskallusta ei ikinä ollut laajentaa. Miksi olisi pitänyt. Ittelleni ja osaksi perheelleni olen kait sen pystynyt tarjoamaan mitä on oltu vaillakin. Parasta tietenkin oli,kun lapset oli pieniä ja sitä vapaa-aikaa oli mullakin iltaisin. Näkipä niidenkin kasvua. Nythän ne enää istuskelee omissa huoneissaan puhelin käteen kiinni kasvaneena. Ja vanhin suunnistaa kuun lopussa 300km päähän opiskelemaan. Siellä vierähtääkin sitten seuraavat 6 vuotta, joten voi kait sanoa pesästä lähtemiseksi. Kyllähän nuo lehmätkin on kait jotenkin onnet ja surut tässä matkan varrella kanssani jakaneet. Mutta silti mä en kyllä tunnista itsessäni oikein eläin ystävän piirteitä. Työni puolesta mä niiden kanssa aikaani vietän. Vaikka nyt ei vielä mitään päivänmääriä ole edes harkinnut, koska navetta tyhjenee, niin kyllähän sekin aika tulee. Välttämättähän sitä ei edes itte näe. mutta jos näkee, niin kyllä ne vaihtoehdot vaan aika vähässä on. Toki riippuu sen aikaisesta tukipolitiikastakin. Rehuviljan kasvatus … kuivaaja ja puimuri investoinnit ? Toivottavasti ei, jotain muuta kiitos. Mutta toivottavasti tuolloin olisi vielä työkuntoa, jotta voisi jotain käpsehtiä.
