Onko tällä palstalla miten sellaisia jotka miettineet lehmien ja peltojen myymistä pitkään ja ovat viimein sen tehneet ilman mitään olemassa olevaa muuta ammattia tai edes tietoa mitä tekis , kunhan vaan pääsee eroon tolkuttomasti raatamisesta? Onko eteen avautunut yllättäen uusia ovia ,joiden olemassa oloa ei ole huomannut aiemmin?
Joo, ovia on nyt koko kolhoosin väelle niin paljon, ettei kaikkia ehdi edes läpi koluta. Osalla jo vakkarityöt, osalla ei, mutta leivän syrjässä kaikki kiinni. Pakko on suositella, kun alkaa kunto mennä lehmien kanssa talostellessa ja into vaihtuu pakokauhuun, jos vielä velkojen kanssa pääsee kuiville, niin mikäs on elellessä.
Nyt en tiedä mitkä ne uudet ovet on. Mutta itte olen ajatellut, että lomittajaksi en kyllä tulisi ikinä lähtemään, jos omat elukat pois laittaisin. Tämä ei koske piikaa, mutta moni on näinkin toiminut. Sitten toinen juttu jonka olen omassa kropassa huomannut, että työ joka tehdään kokonaan seisaallaan ja kovalla lattilla täytyy unohtaa. Polvet huutaa hoosiannaa, jos on vaikka navetan pesupäivä seisaallaan koko päivän. Mutta kuka sitä lehmien jälkeen ruumiillista työtä oikeastaan aikookaan tehdä. Eikö silloin ole aika tehdä tili kiinteistö ja pörssisijoituksilla ja niitä seuraamalla. Välillä harrastella jotain mukavaa jne ...Eletään vaikka nolla korolla.
Kukaan meistä ei lomatoimiston ovea ole avannut, se on niin laskevan auringon ala, ettei mikään.. Toisaalta puhtaasti ruumiillista työtä ei myöskään kukaan tee. Minun duuni on enemmän henkistä sorttia, joten siinä ei paljon ruppi rasitu, joutuu jopa käymään lenkillä nykyään, että mahtuu ovista kulkemaan. Rompetta jäi pihaan sen verran, että jonkun urakoitsijan paikkarina voi silloin tällöin käydä, mutta velattomia, joten eipä ole pakko lähteä siihenkään. Tärkeintä, että saa lumet pois pihasta sitten, kun sitä rupiaa ripistelemään.
Ja koulutuksia on tarjolla niin paljon, että oikeasti saa valita, kun osa porukasta käy sinne tahtomassa vain sen takia, että saa päivät tankattua, joten oikeasti tekevistä ja suomea puhuvista alkaa olla pula.
Että ei sitä koko elämäänsä kannata riehkasemalla pilata, kun voi tehdä muutakin.
Eikait se piika ole sortunna dementtiahiihtoon?
No, prkele on sitäkin tullut vedettyä tuulipuku päällä, mutta onneksi elukka kuitenkin jotenkin pitää mainetta yllä. Ja sitten aamutuimaan kuviokelluntaa paikallisessa uimahallissa. Onneksi voi sitten hehkutella töissä, kuinka harrastavahenkinen olen ja blääh..onneksi työnantaja kustantaa tuon kuviokellunnan ja vielä jää hiukan ylikin pitää ehkä mennä paikalliselle kuntosalille treenaamaan..kyllä hauis kasvaa ja luonne.
Hieno tuo taitelija luonne .
'
En nyt pidä itseäni "taiteilijana", vaikka kynästä tai oikeammin läppäristä, irtoaa nykysellään aika syvällistäkin tekstiä, mutta niitä lauluja laulat, mitä työnantaja haluaa ja niillä pidän itseni leivässä sekä maidossa tai paremmin kermassa, maitoahan minä en juo. Näin olen tyytyväinen palkkaani ja vielä niihin vapaapäiviin, jolloin suljen työpuhelimen suurta mielihyvää tuntien ja totean, että työajalla olen jälleen vastaamassa ja en todellakaan tee vapaa-ajalla mitään töihin liittyvää, paitsi tuota kuviokelluntaa, minkä työnantaja kustantaa ja siellähän sielu lepää..suosittelen.
Eli mitä opimme maidontuotannosta? Kannattaa menettää terveys ja joutua uudelleen koulutettavaksi..ja vielä kerran, älkää tyytykö puoleen vuoteen, kyllä maajussikin sen melkein neljä vuotta ansaitsee. Kantsii jäädä lehmän murjomaksi...voiko elämältä enempää toivoa?
