Kokoviljasäilistä

Onko paljonkin kokemuksia niin että olisi kylväessä tiedetty että säilistä tehää.

Kuinka suuria orastiheyksiä olette tavoitelleet, onko ollut aluskasvia josta tavoitellaan kakkossatoa? Onnistumiset?  Olisi kaiketi ihan hyvä komponentti appeessa, ei suurina mutta vähäkuituista säilistä jatkamaan. Kaikki asiassa kiinnostaa.

Ajattelin korjuun niittopäällä ja tarkkuussilppurilla.

Ajattelin kokeilla ensi vuonna ohra-raiheinä-ruisvirnaseosta laitumena. Kaverin mielestä hyvä. Paljon massaa kaiketi?

Onko muilla kokemuksia? Petri ainakin tietää asiasta, onko vinkkejä....

Viime suvena oli 2 ha kokeiluala seuraavalla reseptillä.
100kg/ha kauraa+30kg heinänsiementä+5kg westerwood raiheinä.

Paalaus n. viikko röyhylle tulon jälkeen.  Tein liian aikaisin, ja tuli liian tuhtia (SRV 96)koska oli tarkoitus syöttää paalit hevosille.

Pelto olisi syytä olla syksyllä kynnetty, eitule raiteita niin herkästi kuin keväällä käännettyyn.

Niitto pitkään sänkeen, ja koneen terälaput terävät.
Karhottimet on syytä pitää pois pellolta, sillä maa on paljas ja multaa tulee herkästi kyytiin..

Suunnitelmissa vehnä-ohra-herneseos ja alle puna-apilaa,ruoko- ja rainataa, timoteitä. Kylvöä pitää koettaa porrastaa siten, että osalle lohkoista vilja kylvetään viikko-pari herneen ja nurmensiemenen jälkeen. Ettei ohra varjostaisi ja toisaalta näkisi vähän rehuarvoissa eroa korjuuaikana...

Korjuu suoraniittona silppurilla.

Ei kai kokoviljasäiliksestä enää toista satoa saa, kun 1. korjuu on kumminkin sen verran myöhään vihantana korjattavaan verrattuna? Meillä tehdään suojaviljat (100 kg ohraa ja 30 kg heinänurmiesosta) rehuksi heti ohran tultua tähkälle ja toinen sato syyskuun lopussa. 1. sato käytännössä pelkkää viljaa ja 2. sato sitten jo heinää.

Muutama vuas sitte tuli kokkeeltua ohoraa ja vetnoi kokovilijaks.  Ohora oli komiata mutta varis ko pertteeni niittomurskan erellä. Vetnoi onnistu paremmi vaikka meni pikkuusen myähäseks paaluu hommat muittem kiirrusten takkei. Ko saatii paalaukset loppuu ni seurraavana päivänä samaalta lohkolta puitii osa ja kosteus vaa 16%. Silippurilla suaraan niitosa saattaa onnistua.

Muutama vuas sitte tuli kokkeeltua ohoraa ja vetnoi kokovilijaks.  Ohora oli komiata mutta varis ko pertteeni niittomurskan erellä. Vetnoi onnistu paremmi vaikka meni pikkuusen myähäseks paaluu hommat muittem kiirrusten takkei. Ko saatii paalaukset loppuu ni seurraavana päivänä samaalta lohkolta puitii osa ja kosteus vaa 16%. Silippurilla suaraan niitosa saattaa onnistua.

Kävi
samalla tavalla kauralle viime kesänä. Liian pitkälle meni tuleentuminen, jyviä pyöri pellolla ja pöydällä. Varpusia houkuttelee navettaan.

Ajattelin kokeilla tiheämpää kasvustoa tulevana vuotena. Ehkä 120 kauraa, 25 nurmensiementä ja 10 ww raiheinää. Kaksi satoa toinen tosi myöhään.

Tosiaan pellon pinta on turhan "ilmava" niitto yms. yhdistelmiin.

Suunnitelmissa vehnä-ohra-herneseos ja alle puna-apilaa,ruoko- ja rainataa, timoteitä. Kylvöä pitää koettaa porrastaa siten, että osalle lohkoista vilja kylvetään viikko-pari herneen ja nurmensiemenen jälkeen. Ettei ohra varjostaisi ja toisaalta näkisi vähän rehuarvoissa eroa korjuuaikana...

Korjuu suoraniittona silppurilla.

Käytännössäkin kätevää on laittaa isommat jyväset kylvölannoittimen lannoitepuolen kautta 5 senttiin ja akanat siemenvantaista senttiin. Harvassa olevat viljarivit ei niin varjosta ja selvitään yhdellä ajokerralla ilman monsuunisateen aiheuttamaa riskiä. Kylvin ja paalasin tuollaisia kymmeniä hehtaareja vuosituhannen alussa. Käytimme kevätvehnää ja rehuvirnaa joka ei tuota jälkikasvua jos eka sato niitetään tietyn vaiheen (olisiko kukinta?) jälkeen. Rikkaruohot tuossa oli riesa kun ei oikein ollut sopuhintaisia aineita. Lypsykarjatiloilla rikkainen, heikommin sulava rehu ei ollut mikään hittituote.

Uskon että herne on sikälikin parempi, että voi käyttää omaa siementä ja jos kokoviljailuaikaan on se monsuunikausi, saa puimallakin kelpo saaliin.

Kyllä noita kannattaa kokeilla.

Ei kai kokoviljasäiliksestä enää toista satoa saa, kun 1. korjuu on kumminkin sen verran myöhään vihantana korjattavaan verrattuna? Meillä tehdään suojaviljat (100 kg ohraa ja 30 kg heinänurmiesosta) rehuksi heti ohran tultua tähkälle ja toinen sato syyskuun lopussa. 1. sato käytännössä pelkkää viljaa ja 2. sato sitten jo heinää.

Saa koviljasäiliksestäkin toisen sadon; ohra+italian raiheinä, eikä kaikkein myöhäisin ohralajike. Raiheinä lähtee nopeasti korjuun jälkeen ja kasvaa myöhään syksyyn, hyvää laidunta jos kelit suosii...

Mikä idea tuossa suojaviljan korjaamisessa vihantana on? Eka satohan on pelkkää kortta ilman jyväsatoa ja toinen korjuu varmistaa nurmen perustamisen epäonnistumisen?

Parinavuonna olen tehnyt kokoviljasäilörehua suojaviljasta. Heinäkuun loppupuolella on korjattu toisen säilörehusadon sekaan. Korjuun jälkeen on tehty kevyt lannoitus. Kummallakaan vuotena ei syntynyt mitään korjattavaa syksyksi. Raiheinällä ja heinällä on kai senverran heikko juuristo, ettei jaksa kasvaa.

Lainaus käyttäjältä: Maalaispoika - 07.02.09 - klo:20:14

Ei kai kokoviljasäiliksestä enää toista satoa saa, kun 1. korjuu on kumminkin sen verran myöhään vihantana korjattavaan verrattuna? Meillä tehdään suojaviljat (100 kg ohraa ja 30 kg heinänurmiesosta) rehuksi heti ohran tultua tähkälle ja toinen sato syyskuun lopussa. 1. sato käytännössä pelkkää viljaa ja 2. sato sitten jo heinää.

Saa koviljasäiliksestäkin toisen sadon; ohra+italian raiheinä, eikä kaikkein myöhäisin ohralajike. Raiheinä lähtee nopeasti korjuun jälkeen ja kasvaa myöhään syksyyn, hyvää laidunta jos kelit suosii...

Mikä idea tuossa suojaviljan korjaamisessa vihantana on? Eka satohan on pelkkää kortta ilman jyväsatoa ja toinen korjuu varmistaa nurmen perustamisen epäonnistumisen?

ww raiheinää sekaan niin tulee muutaki sekaan ku esim viljan kortta, ja saa toisen saron

Mikä idea tuossa suojaviljan korjaamisessa vihantana on? Eka satohan on pelkkää kortta ilman jyväsatoa ja toinen korjuu varmistaa nurmen perustamisen epäonnistumisen?

Ekan korjuun sato on sopivaa rehua hiehoille ja ummessaoleville, ei tartte välttämättä lisätä olkea mukaan niin kuin täytyy nurmirehun kanssa. Toinen korjuu tehdään samaan aikaan kuin nurmilohkoilta kolmas korjuu, kertaakaan ei ole epäonnistunut. Jotku meinaa, ettei kolmatta satoa saa tehdä enää syyskuun lopussa, kun silloin talvehtiminen kärsii. Meillä on ainakin todettu, että päinvastoin, suurempi ongelma olisi kuloheinän kanssa vain kahdella korjuulla. Tämä johtuu osaltaan lietteen käytöstä nurmille, kun sen jäljiltä nurmi kasvaa pitempään. Nykyisellä systeemillä toisen vuoden sato on täysin vertailukelpoinen vanhempien nurmien kanssa toisin kuin oli puidun suojaviljan jäljiltä.

Lainaus käyttäjältä: Maalaispoika - 07.02.09 - klo:20:14

Ei kai kokoviljasäiliksestä enää toista satoa saa, kun 1. korjuu on kumminkin sen verran myöhään vihantana korjattavaan verrattuna? Meillä tehdään suojaviljat (100 kg ohraa ja 30 kg heinänurmiesosta) rehuksi heti ohran tultua tähkälle ja toinen sato syyskuun lopussa. 1. sato käytännössä pelkkää viljaa ja 2. sato sitten jo heinää.

Saa koviljasäiliksestäkin toisen sadon; ohra+italian raiheinä, eikä kaikkein myöhäisin ohralajike. Raiheinä lähtee nopeasti korjuun jälkeen ja kasvaa myöhään syksyyn, hyvää laidunta jos kelit suosii...

Mikä idea tuossa suojaviljan korjaamisessa vihantana on? Eka satohan on pelkkää kortta ilman jyväsatoa ja toinen korjuu varmistaa nurmen perustamisen epäonnistumisen?

Riippunee niin monesta seikasta, mikä missäkin kannattaa...

Oma historiani Etelä-Savossa puolsi kokoviljasäilörehun käyttöä nurmen perustamisessa. Keväällä puitavat kylvettiin ensin, sitten perustettavat nurmialat kivettiin perusteellisemmin, lannanlevitys, ojien tarkistuksia, kevyt pikakesannointi, kylvöt kesäkuun puolivälissä, toinen säilörehukorjuu (siis puna-apilaan satsaavilla luomutiloilla) aloitettiin elokuun puolenvälin aikoihin näillä kokoviljasäilörehuilla. Nurmi vankistui hyvin seuraavaa vuotta varten, jos oli kuiva ja lämmin syksy, niin lokakuun alussa haettiin vielä kasvua pois.

Voisin kuvitella, että lounaisilla savikoilla pitää kylvää samaan putkeen viljojen kanssa orastumisen varmistamiseksi. Edellinen kylvöaikalogiikka ei toimi, moreenimailla kosteutta riittää lähes aina itämiseen. Nyt täällä pohjoisempana harjoittelemme vielä sopivaa logiikkaa omiin toimiimme.

Jääpolteriskialueilla pitäisi perustettavan nurmen hengityksen varmistamiseksi olla viljan sänki, joten sinne ei systeemi käy.

Sitten vielä: syötetäänkö lypsylehmille, emoille vaiko peräti lampaille. Lypsylehmille ykköskasvit ovat ohra ja rehuvirna, hernekin. Tämä sulavuuden vuoksi. Maksimisatoa vaan heikompaa sulavuutta haluaville vehnä (emot?), ruisvirnaa jos tarvitaan valkuaista. Härkäpapua käytetään paljon Ruotsissa, sulavuudesta en tiedä, mutta massaa tulee! Lampaille myös kauraa, kun märehtiessä pureksii tarkemmin.

Petri

Lainaus käyttäjältä: Vastaranta - 08.02.09 - klo:10:00

Mikä idea tuossa suojaviljan korjaamisessa vihantana on? Eka satohan on pelkkää kortta ilman jyväsatoa ja toinen korjuu varmistaa nurmen perustamisen epäonnistumisen?

Ekan korjuun sato on sopivaa rehua hiehoille ja ummessaoleville, ei tartte välttämättä lisätä olkea mukaan niin kuin täytyy nurmirehun kanssa. Toinen korjuu tehdään samaan aikaan kuin nurmilohkoilta kolmas korjuu, kertaakaan ei ole epäonnistunut. Jotku meinaa, ettei kolmatta satoa saa tehdä enää syyskuun lopussa, kun silloin talvehtiminen kärsii. Meillä on ainakin todettu, että päinvastoin, suurempi ongelma olisi kuloheinän kanssa vain kahdella korjuulla. Tämä johtuu osaltaan lietteen käytöstä nurmille, kun sen jäljiltä nurmi kasvaa pitempään. Nykyisellä systeemillä toisen vuoden sato on täysin vertailukelpoinen vanhempien nurmien kanssa toisin kuin oli puidun suojaviljan jäljiltä.

Juu samaa mieltä tuosta suojaviljan puimisesta, mutta miksi kaksi satoa perustamisvuonna? Jos kasvuston korjaa myöhemmin eli kokoviljasäilörehuna, tulee kertakorjuulla suurempi ry sato eli pienempi korjuukustannus. Meillä ainakin melkoinen riski saada urat peltoon, jos keväällä kylvettyä korjataan syyskuun lopulla.
Itse olen pyrkinyt korjaamaan suojaviljat kokoviljasäilörehuksi elokuun alkupuolella, jolloin heinän jälkikasvu ei enää muodostu ongelmaksi. Varasuunnitelmana viljan puiminen, jos rehunkorjuu ei onnistu märkyyden takia.

Riippunee niin monesta seikasta, mikä missäkin kannattaa...

Sitten vielä: syötetäänkö lypsylehmille, emoille vaiko peräti lampaille. Lypsylehmille ykköskasvit ovat ohra ja rehuvirna, hernekin. Tämä sulavuuden vuoksi. Maksimisatoa vaan heikompaa sulavuutta haluaville vehnä (emot?), ruisvirnaa jos tarvitaan valkuaista. Härkäpapua käytetään paljon Ruotsissa, sulavuudesta en tiedä, mutta massaa tulee! Lampaille myös kauraa, kun märehtiessä pureksii tarkemmin.

Petri

Riippuu mistä roikkuu,näin se on tässäkin asiassa...Tuosta sulavuudesta: Viljalajien sulavuuserojen lisäksi vaikuttaa nurmi(palko)kasvien ja viljan keskinäinen suhde. Omien kokemusteni mukaan vehnä on hyvä suojavilja, koska antaa tilaa nurmelle paremmin ja kasvuaika on pidempi. Tällöin nurmen osuus sadosta on suurempi kuin ohraa käytettäessä, ja näin rehun sulavuus parempi vaikka vehnä itsessään ei ohran sulavuuteen pääsekään.