Mun kokemukseen Kverne on markkinoiden helpoin aura säädettäväksi:
- Jos kyseessä on käytetty aura, tarkista ainakin eka että mahdolliset leikkurit on kaikissa siivissä molemmin puolin samoin asemoitu. Tarkista myös, että tukipyörä on molemmin puolin samassa syvyydessä.
- Aura perään ja sitten tsekaamaan, että se kulkee keskellä traktoria (vetovarret/sivurajoittimet). Tämä on edellytys, että molemmin puolin tulee samanlaista jälkeä.
- Tarkista, että kaikki siivet kulkevat kyntösyvyydessä samaassa tasossa pituus suuntaan nähden (tai että ainakin työntövarsi on säädetty niin, että pitkässä reiässä ollessaan auralla on mahdollisuus nostolaitesäädön mukaan kulkea suorassa).
- Säädä auran kallistuskulma kohdalleen. Auran iästä riippuen, säätö voi olla kääntösylinterissä (auran edessä) tai sitten molemmille puoleille on olemassa kahvalliset säätimet vetokartun yläpuolella. Aura siis vaakatasoon molemmin puolin poikittaissuuntaan nähden (siten ettei eka eikä vika siipi mene toistaan syvemmällä). Joskus näkee, että tätä syntiä korjataan noistolaitteella, jolla saadaan kyllä pituussuuntainen kyntösyvyys oikeaksi, mutta maapuolien kulma maahan nähden ei ole 90 astetta.
- Sitten vain ekan viilun leveys kohdalleen. Parasta on jos on hydraulinen säätö, tällöin voi säätää hiukan maalajinkin mukaan kynnön aikana. Auroissa, jossa on säädettävä viilunlevelys, mekaaninen ekan viilunleveyden säätö on jonkinlainen kompromissi. Mutta siitä nyt on huolehdittava, että eka viilu täyttää vaon. Säädöllä voi hiukan kompensoida myös leveän renkaan aiheuttamaa tallausta, jota tapahtuu etenkin vanhemman tyyppisillä siipiprofiileilla.
- Mulla kvernet on aina kulkeneen suoraan traktorin perässä, joten tähän säätöön en osaa ottaa kantaa. Jos ne ei suoraan tule, niin joku paikka on kierossa (Överumin sukuisissa auroissa on tähän jokin samperin vanttiruuvi, jota sinällään ei saa ikänään kunnon säätöön).
Sitten vain kyntämään.
