Heti kun joutuu palkkaamaan työntekijän, tilanne muuttuu dramaattisesti.
Viljatila kun kasvaa niin isoksi, ettei sitä oman perheen työvoimalla ehdi hoitamaan, ollaan tuhon tiellä, eri asia joku Ahlqvist, joka voi muusta työstä käskeä ukon kestämään. Eri asia sitten jossain Amerikassa, jossa mehikaanot äestää kahden euron tuntipalkalla.
Ei ne vierästyöläisetkään ihan parilla taalalla lypsä tai rattia pyöritä. Työn tehokkuus on karusellissä ihan toista luokkaa kuin parin robon navetassa, jossa taas jonkun kotimaisen lehtijutun mukaan oli isäntä, emäntä ja kaksi palkattua. Ihmettelin taas, että mitä ihmettä siellä tehdään. Eläinten siirtoonkiin tarvittiin kaksi ihmistä. Elävällä eläimellä on neljä toimivaa jalkaa, joten ei siihen kahta ihmistä tarvii siirtelyyn ja jos on kuollut niin senkin voi yksin nostaa koneella.
Ahlqvistilla on koneet kuin preerialla, mutta pellot ei. Ison koneen hyöty häviää niihin luppoaikoihin, kun taitellaan leveitä koneita kasaan ja siirrtyään toiselle läntille. Ajetaan tunti ja taas siirrytään. Vanhan kansan preeriaisännät ihmettelivät, että mihin sitä powershiftiä tarvitaan, kun aamulla laitetaan vaihde päälle ja illalla otetaan se pois. Tuhat hehtaaria on ihan eri asia preerialla tai mustanmullan alueella kuin Vihdissä.
