Kyllä satoennätykset tehdään yli 10 tonnin traktoreilla ja yli 20 t puimureilla.

-SS-

Kymppitonnilla taitaa saada jonkin 502-valmetin ja 20-tonnilla vihreän 1080 fahrin 

Lainaus käyttäjältä: -SS- - 08.12.16 - klo:17:28

Kyllä satoennätykset tehdään yli 10 tonnin traktoreilla ja yli 20 t puimureilla.

-SS-

Kymppitonnilla taitaa saada jonkin 502-valmetin ja 20-tonnilla vihreän 1080 fahrin 

Nyt joutui SS pahasti siltaan, näppärän kampin teit. En käytä hymiötä, koska se ei näy ainakaan täällä.

-SS-

Lainaus käyttäjältä: Köntys - 08.12.16 - klo:18:40

Lainaus käyttäjältä: -SS- - 08.12.16 - klo:17:28

Kyllä satoennätykset tehdään yli 10 tonnin traktoreilla ja yli 20 t puimureilla.

-SS-

Kymppitonnilla taitaa saada jonkin 502-valmetin ja 20-tonnilla vihreän 1080 fahrin 

Nyt joutui SS pahasti siltaan, näppärän kampin teit. En käytä hymiötä, koska se ei näy ainakaan täällä.

-SS-

Ooops,,, astuinohan määkin sun mielenhauraus-ansaan 

Ooops,,, astuinohan määkin sun mielenhauraus-ansaan 

Et vaan meikäläisen suunnittelemalle tarinalle tuli äkkipyssäys, kommenttisi sammutti ajatukseni palon....Ajattelin vielä taiteilla jotain JD960i - puimasta, joka turvottaa ohrasatoja.

Mut en nyt viitsi, meni mielenkiinto.

-SS-

Kyllä satoennätykset tehdään yli 10 tonnin traktoreilla ja yli 20 t puimureilla.

-SS-

Kova kasvusto käyttää paljon vettä ja kuivattaa myös pohjamaata. Tuottaa lisäksi orgaanista ainetta maahan. Ei kai savi yleensä ole kaikkein herkintä tiivistymään, kun kuivuessaan se halkeilee ja routa muokkaa lisää. Joku hömppäheinä ei välttämättä rakennetta paranna, jos ei kasva ja käytä vettä. Huomasi kyllä yhdellä lohkolla todella pitkän kuivuusjakson jälkeen, kuinka vesi alkoi mennä halkeamien kautta salaojiin. Varoi sitten vain liippaamasta rakoja umpeen. Muuten kai satoennätykset tehdään paremminkin silppureilla kuin puimureilla.

Niin, telan pinta-paine on se, minkä tela ja telapyörät antavat periksi. Lähinnä telan vääntymisen ja telapyörien jousituksen kautta. Eli aika raju on pinta-paine.

Kannattaa kokeilla ajaa jäykkää kynnöstä poikittain raktorilla ja vaikka parinkympin telakaivurilla. Raktori pomppii niin että hampaat putoavat suusta. Kaivuri menee sukkasillaan.

Jos ajaa raktorilla telan jälkiä pitkin, niin saattaa vieläkin pomppia, vaikka jälki näyttää tasaiselta. Ja saattaa jäädä jalanjälkikin telan jälkien.

Miksi näin?


Kaivurin telat kyllä kantavat, mutta paikallinen paine muodostuu niin suureksi, että jälki menee tasaiseksi. Silloin maa joutuu antamaan periksi, vaikka se kantaisinkin koko telan alueelta hyvin.


Että semmonen.

 Entäs jos on melto kynnös, traktori kulkee kyntösyvyydessä ja kaivuri hieman pinnemmassa.

 Telakoneen luisto-optimi on 2-5%. Satoennätysplantaaseilla koneiden työleveydet taitaa olla minimissään kuusi metriä...Horsh tutkii vakavissaan kylvörivin pitämistä samassa kohtaa vuodesta toiseen ja vain sen kohdalta muokkaamista.

Lisäisin tähän keskusteluun vielä yhden viime vuosina yleistyneen ongelman viljelyksessä. Nimittäin salaojien toimimattomuus.
Olen lähes varma että koneiden painon tuplaantumisella  ja jopa triplaantumisella on  vaikutus myös ojastojen toimintaan.
Nykyään alkaa ongelmat pahimmillaan jo samana vuonna kuin ojitus valmistuu.
Maaperä tiivistyy kyntökerroksen alapuolella niin, ettei hyväkään salaojitus kykene kuivattamaan pohjamaata.
Parikymmentä vuotta sitten kun tehtiin uusi ojitus, ei ollut edes vaihtoehtona se, etteikö ojasto toimisi vuosia ongelmitta.

Lisäisin tähän keskusteluun vielä yhden viime vuosina yleistyneen ongelman viljelyksessä. Nimittäin salaojien toimimattomuus.
Olen lähes varma että koneiden painon tuplaantumisella  ja jopa triplaantumisella on  vaikutus myös ojastojen toimintaan.
Nykyään alkaa ongelmat pahimmillaan jo samana vuonna kuin ojitus valmistuu.
Maaperä tiivistyy kyntökerroksen alapuolella niin, ettei hyväkään salaojitus kykene kuivattamaan pohjamaata.
Parikymmentä vuotta sitten kun tehtiin uusi ojitus, ei ollut edes vaihtoehtona se, etteikö ojasto toimisi vuosia ongelmitta.

Ne on auralla ojitettuja joissa ei vesi putkeen osaa.

Lisäisin tähän keskusteluun vielä yhden viime vuosina yleistyneen ongelman viljelyksessä. Nimittäin salaojien toimimattomuus.
Olen lähes varma että koneiden painon tuplaantumisella  ja jopa triplaantumisella on  vaikutus myös ojastojen toimintaan.
Nykyään alkaa ongelmat pahimmillaan jo samana vuonna kuin ojitus valmistuu.
Maaperä tiivistyy kyntökerroksen alapuolella niin, ettei hyväkään salaojitus kykene kuivattamaan pohjamaata.
Parikymmentä vuotta sitten kun tehtiin uusi ojitus, ei ollut edes vaihtoehtona se, etteikö ojasto toimisi vuosia ongelmitta.

Ainakin vuokraisäntänä oleva entinen salaojittaja on kovasti samaa mieltä. Salaojat pitäisi olla paljon tiheämmällä imuputkistolla ja monesti putkien koko on alimittainen.

Aika paljon referoitu Suomalaisen Maaseudun juttua. Sieltä lukiessa voi havaita Kellerin puhuvan erityisesti rengaskuorman määrästä eikä akselipainoista. "Kun samalle akselille lisätään renkaita telien tai paripyörien muodossa, myös pohjamaan kuormitus laskee jyrkästi. Mittausten mukaan paripyörien käyttö raskaalla traktorilla vastaa tilannetta, jossa pellolla ajettaisiin kahdella kevyemmällä traktorilla." Rengaskohtainen paino saisi olla enintään 2tn ns kenttäkosteudessa. Märällä maalla tai suuremmilla kuormilla pohjamaan tiivistymisriski kasvaa jyrkästi.

Koneviestissä esitelty Lemken isobus-aura + punavanteinen painavat jutun mukaan yhteensä 15,2 tn. Sitten se pyörä pudotetaan vielä parikymmentä senttiä alemmas vakoon, että saadaa tiivistymistä vielä syvemmälle. Pelottavaa. Tänä syksynä oli kyllä niin kuivaa, ettei vahinkoja luultavasti juuri tule, mutta sitten kosteana syksynä...

Mulla on Maestros vissiin 16 rengasta,siis kylvin sais painaa 32tn ilman huolen häivää

Lainaus käyttäjältä: Mopomies - 08.12.16 - klo:17:14

Niin, telan pinta-paine on se, minkä tela ja telapyörät antavat periksi. Lähinnä telan vääntymisen ja telapyörien jousituksen kautta. Eli aika raju on pinta-paine.

Kannattaa kokeilla ajaa jäykkää kynnöstä poikittain raktorilla ja vaikka parinkympin telakaivurilla. Raktori pomppii niin että hampaat putoavat suusta. Kaivuri menee sukkasillaan.

Jos ajaa raktorilla telan jälkiä pitkin, niin saattaa vieläkin pomppia, vaikka jälki näyttää tasaiselta. Ja saattaa jäädä jalanjälkikin telan jälkien.

Miksi näin?


Kaivurin telat kyllä kantavat, mutta paikallinen paine muodostuu niin suureksi, että jälki menee tasaiseksi. Silloin maa joutuu antamaan periksi, vaikka se kantaisinkin koko telan alueelta hyvin.


Että semmonen.

 Entäs jos on melto kynnös, traktori kulkee kyntösyvyydessä ja kaivuri hieman pinnemmassa.

 Telakoneen luisto-optimi on 2-5%. Satoennätysplantaaseilla koneiden työleveydet taitaa olla minimissään kuusi metriä...Horsh tutkii vakavissaan kylvörivin pitämistä samassa kohtaa vuodesta toiseen ja vain sen kohdalta muokkaamista.

Ensinnäkin, horssin kannattaa tulla kattoon, jos vakavasti tutkii. Turhaa sitä tutkia.
Heh.

No niin.

Kaivuri kulkee pinnassa joka tapauksessa. Johtuu siitä telojen laajasta pinta-alasta. Jos eteen tulee kivi, niin se stemu saattaa mennä maan sisään, niin ettei kopissa huomaa.

Kun ajatellaan siten, että laitetaan kaivurin massa liikkeelle niin, että se lopulta liikkuu vakionopeudella. Kuten tiedämme, lentoon sitä ei saa ajomoottoreilla, joten maan vetovoima vetää sitä sinne kohti maallista helvettiä.

Maa koittaa pitää konetta pinnalla maamurujen kitkavoimien, hydrostaattisten voimien, hiukkasten välisten varauksien ja kaikenlaisten mitä nyt tulee mieleen voimien avulla.

Pääasiassa kaivurin massasta ja nopeudesta koostuva eteenpäin suuntautuva voima on niin suuri, että sen suunnan muuttamiseen vaadittavan voiman pitää olla reipas. Liike-energia tuollaisella rautakasalla on hirmuinen jo sillä etanalla tai kilpikonnalla ajettaessa.

Panssarivaunun etuviistopanssari on juuri siksi viisto, että se vastapuolen kanuunan ammus kimpoaisi muualle. Helpommin se viistosta maalista kimpoaisi, kuin jos ampuisi suoraan seinään.



Kaivuria kannattelee se alhaalta ylöspäin suuntautuva voima. Nopeuden noustessa esim. suo ei ehdi enää pitämään konetta eri jutskien vuoksi saman suuntaisella voimalla pinnalla vaan liike-energia rikkoo tämän shokkiaallon sen kulmakertoimen kohotessa. Samalla pinnalla pitävä voimavektori kääntyy eteenpäin, jolloin se syö koneen liike-energiaa.

Sitten kun tämä em. vektori ei olekaan vastakkaissuuntainen painovoimavektorin kanssa, niin sen y-komponentti on pienempi kuin painovoimavektori. Tämä tarkoittaa sitä, että silloin maan povi lähestyy hytin reunaa jos ei tehdä mitään.

Tämän pinnalla pitävän voiman vektorin ja sen x,y komponenttien muuttuminen aiheuttaa maassa erilaisia shokkiaaltoja, jotka vaikuttavat maaperässä eri tavoilla.

Siellä suolla kun kävelee ja tanssikengät kastuu, niin perässä tuleva kaivuri ei välttämättä tee niin syvää tassun uraa kuin tanssikengät. Mutta kun katselee sivusta kaivurin etenemistä, niin saattaa aika kaukanakin puut täristä. Ja jos tämä pinnalla kulkevan aallon nousukulma muuttuukin liian jyrkäksi kantavuuteen nähden, tela lähtee välittömästi sukeltamaan.


Nämä samat voimat vaikuttavat millä alustalla tahansa. Jos moottorikelkalla ajaa kovaa vedessä, niin kyllä sillä kaivurillakin voi saman tempun tehdä. En tosin tiedä millä ajomoottoreilla. Samoin jos ufo tulee liian loivassa kulmassa ilmakehään, niin se kimpoaa pois. Samassa kulmassa jos ufo tulee iha vitu lujaa ja pääsee ilmakehään, se palaa poroksi.



Kysymys kuuluukin, voiko tätä vaikeammin selittää.

Tekeekö se kaivuri sitten loppujen lopuksi suolle enemmän pahaa kuin uppoava kumppari? siis jos se ei uppoa.

Lainaus käyttäjältä: Mopomies - 08.12.16 - klo:17:14

Niin, telan pinta-paine on se, minkä tela ja telapyörät antavat periksi. Lähinnä telan vääntymisen ja telapyörien jousituksen kautta. Eli aika raju on pinta-paine.

Kannattaa kokeilla ajaa jäykkää kynnöstä poikittain raktorilla ja vaikka parinkympin telakaivurilla. Raktori pomppii niin että hampaat putoavat suusta. Kaivuri menee sukkasillaan.

Jos ajaa raktorilla telan jälkiä pitkin, niin saattaa vieläkin pomppia, vaikka jälki näyttää tasaiselta. Ja saattaa jäädä jalanjälkikin telan jälkien.

Miksi näin?


Kaivurin telat kyllä kantavat, mutta paikallinen paine muodostuu niin suureksi, että jälki menee tasaiseksi. Silloin maa joutuu antamaan periksi, vaikka se kantaisinkin koko telan alueelta hyvin.


Että semmonen.

 Entäs jos on melto kynnös, traktori kulkee kyntösyvyydessä ja kaivuri hieman pinnemmassa.

 Telakoneen luisto-optimi on 2-5%. Satoennätysplantaaseilla koneiden työleveydet taitaa olla minimissään kuusi metriä...Horsh tutkii vakavissaan kylvörivin pitämistä samassa kohtaa vuodesta toiseen ja vain sen kohdalta muokkaamista.

Se on vaan tuo telanluisto ajateltava myös sieltä vaikutusajan kautta.  Polttoainetalous on parempi,  mutta maata ehditään leikkaamaan yhtä paljon kuin renkaan 15%.
Niin halusin vaan kertoa,  että olette taas väärässä

Tekeekö se kaivuri sitten loppujen lopuksi suolle enemmän pahaa kuin uppoava kumppari? siis jos se ei uppoa.

Suo materiaalina on sen verran huokoista, että se saa energiaa tapettua tai siis muutettua isolla alalla. Siksi ne puut siellä kauempaakin heiluvat.

Tärylätkässä maata ammutaan tietyllä taajuudella ja suurella amplitudilla. Tällä saadaan aikaan resonointia, jolloin maa tiivistyy. Kaivurissa telojen kautta maahan välittyy eri taajuuksia. Näiden aiheuttamaa resonointia sitten maaperä ottaa vastaan.




Möyrytessä isolla raktorilla pellolla jolla on perässä se kylän suurin piikkisika, vaikuttaa maahan voimat, mitkä valitettavasti koostuu koneen akseleiden massasta tai telapyörien kautta maahan välittyvästä massasta.

Maan ominaisuudet ratkaisevat millä rengastuksella pääsee parhaiten eteenpäin. Vain vähän periksi antamattomalla alustalla esim. jäisellä tiellä saadaan iso kuorma vedettyä haluttuun suuntaan hyvällä pidolla.

Toisin sanoen, jos vaikka puutavara-auto lähtee liikkeelle tasaiselta. Silloin liukkaalla tiellä renkaan lepokitka on suurempi, mitä suurempi massa sille pyörälle kohdistuu. Niin kauan homma toimii kun lepokitka pitää pintansa. Jos kitka muuttuu liikekitkaksi, alkaa pyörä sutimaan. Siksi sisumiehet tykkäävät rasittaa sitä ekaa vetävää akselia kuormallakin nousevalla telillä.

No joo, niin kauan kun alusta ei anna liikaa periksi ison massan alla suhteessa renkaan halkaisijaan, suuresta massasta on hyötyä. Vähän heikommalla alustalla kiihdytystä helpottaa teliveto, jolloin massa kohdistuukin kahteen akselin. Tällöin pienemmällä momentilla saadaan voimaa välitettyä maahan eri kohtiin, jolloin kitka saadaan helpommin pysymään lepokitkana.

Mutta ei se hyvä vetopito tarkoita sitä, etteikö maahan kohdistuisi samaa massaa tasaisessa liikkeessä, kuin siinä yhden akselin vetotavassa teli alhaalla.



Periksi antamaton rautatela jyrää tiensä tasaiseksi pellolla, jos maa antaa periksi. Ja periksihän se pelto antaa. Tässä tulee se telaraktori homma. Pellon pinnan kantaessa, mitä se aiheuttaa syvemmällä. Kuka tietää.

Ainakin on varmaa, että telan joustamattomuuden tai vähän joustavan telan vaikutuksesta, pellon eri kohdat joutuvat hirmuisten pistekuormitusten kouriin. Jos pelto olisi höylätty tasaiseksi ja täysin homogeeninen maaperältään, tasaisesti liikkuva raktori aiheuttaisi vakiokuorman joka kohtaan pellossa. No jos ja jos.

Onko sitten parempi, jos raktorissa on matalapainerenkaat? Saman painoinen kuin telaraktori. Jos olisi niin hieno juttu, että renkaat olisivat sen verran suuret, että massa kohdistuisi samankokoisen pinta-alan kautta maahan kuin telaraktorinkin, niin tietty semmoinen pyöräraktori olisi hyvä. Pellon epätasaisuuksiin ja erilaisiin murukomponentteihin, kohdistuu se rengaspaine mitä kompuralla on sisään tungettu noin karkeasti. Matalapainerengas antaa tarvittaessa periksi, kun taas tela jyrää kaiken.


Riippuen perähärvelistä, veturin painotus on tärkeää. Jos voimaa joudutaan käyttämään rutkasti, tarkoittaa se usein sitä että raktorin perää vedetään kohti peruskalliota. Tällöin onkin tärkeää painottaa raktorin etupäätä, jotta saataisiin samanlaiset olosuhteet molemmille akseleille.
Höh, lisää vaan massaa. Huono juttu.

Massa, massa.
Mitä suurempi massa koneessa on, sen parempi sillä on ajaa junaa päin. No, ehkä massa saa olla saatanallinen ja koneen runkorakenne kestävä.

Vauhti saa aikaan sitä tärinäefektiä. Kiihdyttely ja jarruttelu,  ts. nopeuden vaihtelu saa aikaan omanlaisia kuormituksia. Ja helvetin kovaa kun menee, niin ei maa ehdi huomatakaan, olettaen, että vauhti on saman suuntainen maan pinnan kanssa.

Eli jos vastaan tulee mäki, niin kovalla vauhdilla, kone saattaa vähän koukkaista maata, ennen kuin suunta muuttuu mäenrinteen suuntaan. Kun taas saatanallisella vauhdilla, kone sukeltaa mäen sisään.



Oikeastaan kyse onkin pelkästä energiasta. Isolla liikkuvalla massalla on liike-energiaa pirusti. Vielä isommalla liikkuvalla massalla vielä enemmän. Tätä liike-energiaa ja suoraan massaan liittyvää potentiaalienergiaa (painovoiman vaikutus koneen massaan), maaperä sitten joutuu kestämään.

Eli mitä enemmän massaa, sitä enemmän energiaa vaatii sen liikuttaminen tai ei liikuttaminen (eli pinnalla pysyminen)




Hoh hoijaa. Aika kovaa paskaa.

Lainaus käyttäjältä: JD6630 - 08.12.16 - klo:21:22

Tekeekö se kaivuri sitten loppujen lopuksi suolle enemmän pahaa kuin uppoava kumppari? siis jos se ei uppoa.

Suo materiaalina on sen verran huokoista, että se saa energiaa tapettua tai siis muutettua isolla alalla. Siksi ne puut siellä kauempaakin heiluvat.

Tärylätkässä maata ammutaan tietyllä taajuudella ja suurella amplitudilla. Tällä saadaan aikaan resonointia, jolloin maa tiivistyy. Kaivurissa telojen kautta maahan välittyy eri taajuuksia. Näiden aiheuttamaa resonointia sitten maaperä ottaa vastaan.




Möyrytessä isolla raktorilla pellolla jolla on perässä se kylän suurin piikkisika, vaikuttaa maahan voimat, mitkä valitettavasti koostuu koneen akseleiden massasta tai telapyörien kautta maahan välittyvästä massasta.

Maan ominaisuudet ratkaisevat millä rengastuksella pääsee parhaiten eteenpäin. Vain vähän periksi antamattomalla alustalla esim. jäisellä tiellä saadaan iso kuorma vedettyä haluttuun suuntaan hyvällä pidolla.

Toisin sanoen, jos vaikka puutavara-auto lähtee liikkeelle tasaiselta. Silloin liukkaalla tiellä renkaan lepokitka on suurempi, mitä suurempi massa sille pyörälle kohdistuu. Niin kauan homma toimii kun lepokitka pitää pintansa. Jos kitka muuttuu liikekitkaksi, alkaa pyörä sutimaan. Siksi sisumiehet tykkäävät rasittaa sitä ekaa vetävää akselia kuormallakin nousevalla telillä.

No joo, niin kauan kun alusta ei anna liikaa periksi ison massan alla suhteessa renkaan halkaisijaan, suuresta massasta on hyötyä. Vähän heikommalla alustalla kiihdytystä helpottaa teliveto, jolloin massa kohdistuukin kahteen akselin. Tällöin pienemmällä momentilla saadaan voimaa välitettyä maahan eri kohtiin, jolloin kitka saadaan helpommin pysymään lepokitkana.

Mutta ei se hyvä vetopito tarkoita sitä, etteikö maahan kohdistuisi samaa massaa tasaisessa liikkeessä, kuin siinä yhden akselin vetotavassa teli alhaalla.



Periksi antamaton rautatela jyrää tiensä tasaiseksi pellolla, jos maa antaa periksi. Ja periksihän se pelto antaa. Tässä tulee se telaraktori homma. Pellon pinnan kantaessa, mitä se aiheuttaa syvemmällä. Kuka tietää.

Ainakin on varmaa, että telan joustamattomuuden tai vähän joustavan telan vaikutuksesta, pellon eri kohdat joutuvat hirmuisten pistekuormitusten kouriin. Jos pelto olisi höylätty tasaiseksi ja täysin homogeeninen maaperältään, tasaisesti liikkuva raktori aiheuttaisi vakiokuorman joka kohtaan pellossa. No jos ja jos.

Onko sitten parempi, jos raktorissa on matalapainerenkaat? Saman painoinen kuin telaraktori. Jos olisi niin hieno juttu, että renkaat olisivat sen verran suuret, että massa kohdistuisi samankokoisen pinta-alan kautta maahan kuin telaraktorinkin, niin tietty semmoinen pyöräraktori olisi hyvä. Pellon epätasaisuuksiin ja erilaisiin murukomponentteihin, kohdistuu se rengaspaine mitä kompuralla on sisään tungettu noin karkeasti. Matalapainerengas antaa tarvittaessa periksi, kun taas tela jyrää kaiken.


Riippuen perähärvelistä, veturin painotus on tärkeää. Jos voimaa joudutaan käyttämään rutkasti, tarkoittaa se usein sitä että raktorin perää vedetään kohti peruskalliota. Tällöin onkin tärkeää painottaa raktorin etupäätä, jotta saataisiin samanlaiset olosuhteet molemmille akseleille.
Höh, lisää vaan massaa. Huono juttu.

Massa, massa.
Mitä suurempi massa koneessa on, sen parempi sillä on ajaa junaa päin. No, ehkä massa saa olla saatanallinen ja koneen runkorakenne kestävä.

Vauhti saa aikaan sitä tärinäefektiä. Kiihdyttely ja jarruttelu,  ts. nopeuden vaihtelu saa aikaan omanlaisia kuormituksia. Ja helvetin kovaa kun menee, niin ei maa ehdi huomatakaan, olettaen, että vauhti on saman suuntainen maan pinnan kanssa.

Eli jos vastaan tulee mäki, niin kovalla vauhdilla, kone saattaa vähän koukkaista maata, ennen kuin suunta muuttuu mäenrinteen suuntaan. Kun taas saatanallisella vauhdilla, kone sukeltaa mäen sisään.



Oikeastaan kyse onkin pelkästä energiasta. Isolla liikkuvalla massalla on liike-energiaa pirusti. Vielä isommalla liikkuvalla massalla vielä enemmän. Tätä liike-energiaa ja suoraan massaan liittyvää potentiaalienergiaa (painovoiman vaikutus koneen massaan), maaperä sitten joutuu kestämään.

Eli mitä enemmän massaa, sitä enemmän energiaa vaatii sen liikuttaminen tai ei liikuttaminen (eli pinnalla pysyminen)




Hoh hoijaa. Aika kovaa paskaa.

perin mielenkiintoista, itse aloin miettimään mitä kynnöksellä tapahtuu kun siitä menee okerman h7 ja sitten ilmatyynyalus joka painaa  saman verran... heikoille jäille en lähtis kaivurilla mutta ilmatyynyalus menee kuin sukkasillaan