Edellinen aihe tästä asiasta ei avannut mulle vieläkään sitä, että kuin tämä luomu saadaan kannattavammaksi kuin tavanomainen viljely? Heittäkää nyt jokin esimerkki laskelma millä tämä toteutuu?
Jokin tuossa mainitsi, että sadot hieman yli 50% tavanomaisesta. Oliko tähän laskettu mukaan "latausvuodet" vai? Eli jos saan nyt vaikka, 4t/ha satoja keskimäärin koko alalta niin paljon saan luomussa? 2,5t/ha kertaa 60% peltoalasta, jos se 40% on latauksessa? Vai 2,5t/ha kokoalalle kerrottuna?
Tuolla on laskelma luomun kannattavuudesta kemialliseen verrattuna:
http://www.reijokaki.com/p/talous.html?m=1
Laita laskelmaan omia lukujasi, niin homma avautuu paremmin.
Yritän ehtiä jossain välissä avaamaan omiakin lukuja. Nyt kuitenkin pitää keskittyä puinteihin enemmänkin. Josko kaura alkaisi olla puitavissa.
Joo tuota on tullut tutkittua. Siinä vain ei kerrota niitä luomun satotasoja. Tai sitä kuinka suuri osa tavarasta kelpaa korkeampaan hintaan (elintarvike, mallas, leipä) ja paljon menee alempaan hintaan rehuksi. Tähän kun lisätään vielä se, että jos saan nyt pellolta 5 tn/ha ja toiselta 3 tn/ha niin miten satotasot käyttäytyvät luomussa. Tuleeko vitosesta kolmonen ja kolmosesta ykkönen? Sen vuoksi esimerkkejä tässä kyselin. Lannoitteet, kasvinsuojelut, siemenet ja tuet on helppo laskea, mutta konetyö ja myyntitulo vaikeampaa.
Nurmien myynnille ei kannata minun tapauksessa laskea mitään, koska luomurehua ostavia tiloja ei täällä juuri ole.
Ei tässä mihinkään kiire ole. Tämä on kuitenkin sellainen pidempi pohdinta, jos näin radikaalisti aletaan tilan tuotantosuuntaa muuttamaan.
Oma luomuhistoriani on vielä lyhyt, mutta omat vähät kokemukset ovat suunnilleen näin:
Luomuun siirtymisen ensimmäisinä vuosina sadot jäivät surkeiksi. Syynä luonnollisesti se, ettei viljelykierto ollut kohdallaan, eikä latauksia vielä ollut tehty, tai ne oli tehty huonosti. Ohrien sadot ensimmäisinä vuosina jäivät alle 2 tn/ha, papu luokkaa 2,5 tn/ ha, herne yllätti positiiviseti ollen n. 3,5 tn luokkaa.
Nyt näyttää jo paremmalta. Ruis oli kyllä pettymys. Näytti hyvältä, mutta jäi himpun alle 3 tn. Kauran lopullinen sato on vielä hakusessa, mutta kyllä 3 tn pitäisi ylittyä. Papu näyttää tosi hyvältä, samoin kun mallasohra. Ne ovat vielä puimatta.
Luomussakin satotaaso riippuu panostuksesta ainakin jonkin verran. Ilman mitään ravinnepanostuksia, vain viherlannoitusnurmella, savimailla onnistuttaessa sato jää reiluun 3 tn/ha. Epäonnistuttaessa joskus alle 2 tn/ha. Tietysti paha kuivuus tai liika vesi voivat vielä siitäkin alentaa satoa, kuten kemiallisessakin viljelyssä.
Jos kemiallisessa viljelyssä sadot ovat kunnolla tehden 5 tn /ha luokkaa, ovat ne mielestäni luomussa, vain viherlannoituksin, 3 tn luokkaa. Jos taas kemiallisen viljelyn sadot ovat 3 tn/ ha luokkaa, ovat ne luomussa 2 tn/ha luokkaa. Tosin eivät heti, vaan kun viljelykierto on saatu kohdalleen. 3 tn satotaso kemiallisessa viljelyssä viittaa ongelmiin pellolla. Niistä ainakin rakenteellisia ongelmia luomu vähitellen parantaa viljelykiertoon kuuluvien nurmien ja myös omalla kohdallani härkäpavun avulla. 5 vuodessa on ehtinyt maan kuohkeus parantua yllättävänkin paljon.
Lannoitustakin voi tässä käyttää. Karjanlanta, Sianliete, Viljo- lihaluujauho, Arvo kanankakkaa, nyt on tullut markkinoille Soilfoodilta luomukelpoista mädätejäännöstä Haminasta ja olikohan Hämeenlinnasta. Ja on niitä muitakin. Niiden avulla satotaso pitäisi olla mahdollista nostaa yli neljänkin tonnin. Sellaisiakin luomuviljelyn huippuammattilaisia on, jotka ovat pettyneet 4 tn satoihin. Tosiaankin, nurmelle ei tällä päin juuri ole markkinoita.
Toistaiseksi olen viljellyt palkokasvit suoraan rehuksi, koska tarvitsen kokemusta niiden viljelystä. Lisäksi pääpalkokasvi on härkäpapu parempien typensidonta- ja maanparannusominaisuuksien vuoksi, ja sillä on aika heikot elintarvikemarkkinat. Hyvä kuitenkin, että saa latauskasvista jotain myyntitulojakin.
Laatu vaatii luomussa erityisesti valkuaisen vuoksi pohdintaa. Itse viljelen mallasohraa vain ERM maalajeilla, koska muualla viljeltynä valkuainen jäisi luultavasti liian alas. Syysvehnän valkuainen olisi viime vuonna juuri ja juuri riittänyt leipäviljaksi, mutta sakoluku ei, joten rehuksi meni. Kauran olen ottanut vasta viljelyyn. Viime vuonna oli hyvää puhdaskauraa. Pitkän ajan kokemukset vielä puuttuvat.
Hyvä asia on se, että jos sato epäonnistuu, ovat ainakin hukkaan menneet panokset varsin pienet. Kemiallisessa viljelyssä on jo käytetty peittausaineet, lannoitteet ainakin pääosin, sekä kasvinsuojeluaineet merkittävältä osin. Jos sitten sato pilaantuu vaikka itämällä tähkiin, on menetetty tosi paljon taloudellisia voimavaroja.
Yhtenä huonona puolena luomuviljojen markkinoissa olen havainnut suuret vaihtelut. Kun aloitin, oli luomuvehnän hinta pilvissä. Sitten yksi suuri sopimus meni ulkomaiselle toimijalle, ja hinta romahti. Mallasohtalla oli kysyntää ja hintaa pari vuotta sitten. Yhtäkkiä hinta putosi. Nyt taas aivan samoin yhtäkkiä mallasohra onkin taas luomun tuottavimpia kasveja. Markkinoita tässä pitää seurata, ja olla hereillä.
