Katkeran miehen(?) katkeraa puhetta. Jotenkin ei nyt tämä kitinä aukene yhtään. Ja aika tympeää epäsuorasti rinnastaa kumina näennäisviljelyyn, vaativa kasvi joten epäonnistumisiakin tulee väistämättä.
Kuminan (rivien välissä) mainostajat lähettävät ristiriitaista viestiä. Ensiksi korostetaan, että markkinat pysyvät tuottoisina, koska tuotanto on täysin sopimuspainotteista, historiassa on aikoja, jolloin kuminan hinta on romahtanut, ylituotannon vuoksi. Tätä historiaa vasten ei ole järkevää laajentaa viljelypinta-alaa, vaan pyrkiä rajoittamaan sitä, eikö ?
Toinen, lähes päinvastainen viesti on, että lisää viljelijöitä mahtuu ja viljelysuunnan muutos kuminaan on toivottava yhä useammalla tilalla.
Ymmärrän kyllä erikoiskasviviljelyn tarpeet, samalla tavalla kuin juurikkaalla, tärkkelysperunalla, tuoreherneellä. Mutta miten kumina sitten edes eroaisi tyypillisestä erikoiskasvisopimustilasta, kuminanviljelijöiden tilojen keskikoko on lähes kaksinkertainen muihin tiloihin verrattuna, yksittäisen sopimusalan keskikoko on vajaat 15 ha. Merkittävin huomio on, että 37% valtakunnan kumina-alasta sijaitsee Pohjanmaalla. (MTT raportti 136. Kumina tuotantokasvina)
Eli kuminan ura on ollut kirkas ja nousujohteinen, vanhan ajan ojanpyörtänöiden keräily-yrtistä palkkiokesantojen kokeiluihin, siitä edelleen ammattilaisten korkean tukitason sopimuskasviksi. Ja korostan, korkean suhteellisen tukitason kasviksi, koska kustannukset lienevät kuitenkin alemmat kuin sokerijuurikkaalla, perunalla tahi kasvihuoneviljelyllä.
Mutta hyvä, että kiihkeitä kommentteja purkautuu, mikä on viljelijöiden rooli ja hyöty saada laajentumista aikaiseksi.
-SS-