Suurta ääntä lomituksesta pitää ne, jotka on kasvinviljelystä 10 kuukautta lomalla, ja kuka maksaa loman, veronomaksajat, EU,n ja Suomen valtion kautta.
*** Kyllä se ihan näin objektiivisesta näkökulmasta vaikuttaa kuiteskin siltä , että kovin on herkkä asia lomitus karjatilallisille. Tottakai työ on sitovaa ja lomia pitää olla. Se onko nykyaikaa velvoittaa yhteiskunnan niitä kustantamaan , varsinkin jos jo tuotantolaitokset on merkittävästi subventoituja. Ehkä sitä tulosta pitäisi viivan alle jäädä ihan lomiinkin jos niinkuin yrittäjä statusta halutaan ylläpitää. Eri asia tietenkin , mikäli mieltää itsensä rengiksi ja ajattelurata on tuttua ; Mulle kuuluu sitä ja tätä kun niin on joskus ollut.
Olisihan se kiva, jos me maidontuottajat ja muut saataisiin määritellä ne hinnatkin noille tuotteille..ei siinä paljoa kilpailua tunneta. Ei me lyöty venäläisiä näpeille, eikä luovuttu riemusta kiljuen maitokiintiöistä.
Näitä meidän tuottavuustekijöitä rajataan ihan muualta..ei ole paljon tavallisella elukanhoitajalla sanomista noissa kinkereissä. Jos tuo lomitus on nyt se kilpailuetu, mikä me saadaan, niin nostetaanko maitolitran hinta sinne romahduksen edeltävälle tasolle jos me siitä luovutaan?? Tai lihakiloon euron korotus jos ei käytä lomituspalveluja??
Jos tässä hommassa meinaa jaksaa 24/7 niin joskus on hyvä hengähtää..mutta jos se noin muita närästää, niin kyllä Suomi jonkun viljanviljelijän vielä kestää..mutta kestääkö koko maata viljalla.. 
Ai, niin..en ole lomituspalveluja kolmeen vuoteen käyttänyt, ettei ole oma lehmä ojassa..enkä ole koskaan sitä äitiyslomaakaan navetasta nauttinut, ettei nyt vain jäisi kaihertamaan.. 
Yhteiskunta kulkee aivojen kautta. Ihmisen pitäisi keksiä, millä tulee toimeen. Pulkin tuotolla ollaan siinä asemassa, mikä pulkin hinta on maailmalla. Toki huoltovarmuuden kannalta sitä pitää tuottaa siihen omaan tarpeeseen nähden. Valtiotasolla lähinnä ruoka.
Se on kuitenkin oma valinta ja siihen pitää suhtautua sen mukaisesti.
Mikä voidaan tehdä täällä, sen voi myös tehdä jossain muualla.
Mikä osataan tehdä täällä, sen tekeminen jossain muualla on haastavaa.
Mitä voidaan ainoastaan tehdä täällä, voidaan ainoastaan tehdä täällä.
Jälkimmäisestä esimerkkinä maantieteelliset seikat, sekä vahvat brändit. Esim. luomu on huteralla pohjalla oleva brändi, koska sen määritykset ovat kirjavia siellä sun täällä maailmassa.
Otetaan kummelisketsi Matti Näsän corollasta esimerkiksi. Teppo vaihtoi tulppia korollaan Burman poikien joulutinasta valmistetulla avainsarjalla. Sitten se vaihtoi "Ari Vatasen" -malliset tulpat.
Jos joku Tuupovaarassa tekisi maailman parhaita, ikuisuuden kestäviä sytytystulppia, jotka maksaisivat satasen kappale, niitä menisi kaupaksi ympäri maailman. Jos ne tosiaan kestävät kauan.
Sitten se virhe tulisi, jos alettaisiin syytää niitä halpahalleihin tai tokamanneihin. Silloin brändistä häviäisi ihmisten alitajunnassa oleva kunnioitus.
Jos niitä myytäisiin ns. kivijalkakaupassa vain stokkalla, niiden omistamisella olisi joku statusarvo.
Maataloustuotteilla brändin arvo pitäisi perustua romantilliseen lähtöarvoon. Kuten nykyään onkin kaikenlaisia vapaita lehmiä ja irrallaan juoksevia koiria. Kuitenkin on hankalaa, jos joka kylässä olisi monia eri brändejä. Siitähän ei tulisi mitään. Inflaatio söisi uskottavuuden.
Silloin perus pulkki on vaihtoehto. Mutta siihen pitää myös asennoitua.
