näis mettäkuormaimis ja muuallaki ns maatalouskalustos on tullu aina vain enemmän esille murtumat halkeama yms ja miks musta tuntuu että se on nyt uusis hyvis teräslaaruus se vika.. liika kovia näihin kohteisiin joiden pitäisi joustaakki kuitenki? tottahan ne pöyrällä saa paremmiksi ja kevyemmiksi mutta enemmän on halkeamia yms..
"paskarauran" aikahan vaikka painua oliki mutta kesti nämä aisat ja puomit erilailla, suurimmat syyt sen ajan katkiamisihin oli muus suunnittelus, hitsauksien lopetukset, terävät palkin ohennukset yms mikä nyt ymmärretähän erilailla..
just kattelin tutun kamionin lumikauhaa, ei oo huulilevyäkää viä vaihrettu tuskin kulunukkaa viä mutta soviteosat poikki ja halkeamia mones kohtaa..
samoin on monis "kotimaisis" muiski konehis..
että sillai en vierasta vaikka olis muualla tehtyjä "huonommasta" raurasta olevia eteläisestä etelä-suomesta..
sassi nuista letkutuksista mainitti niin kyllähän nuos mitä mäki oon pirelly ja kattellu niin ei se kuuluisa merkki kotimaisenakaan takaa että siä olis kaikki ok.. on niitä vuores toisiinsa hinkattuja vaihrettu usiee nippu..
Ettei nyt vaan olisi vikaa joko suunnittelussa tai valmistuksessa, ei tavarassa... Houkutus on iso tehdä vielä ohkasemmasta tavarasta kun kerta on kestävää, no liian ohut ei vaan kestä. Tai sitten jos saumat ratkeaa niin onko hitsattu oikein, suurlujuusteräksillä ainakin kannattaa seurata hitsausohjeita. Samaten taivutussäteet kovilla laaduilla, jotkut taipuu paremmin kuin toiset.
Ainakin yksi SSAB:n hitsari meinasi että esim. kauhassa on hyvä tehdä runko ja sovitteet weldoxista joka joustaa hyvin ja sitten kulutusosat hardoxista.
Meinaan tällä sitä, että ei taida näissä ratkenneissa koneissa olla valmistajalla suunnittelu tai tuotanto ihan ajan tasalla, uusien teräslaatujen käyttö vaatii paneutumista. Paljon tehdään maailmalla koneita näistä laaduista ja on saatu kestämään, ei esim. nosturipuomeja enää tehdä mistään viiskakkosesta. Oisko sitten kotimaisten tai eteläsuomalaisten parasta pysyä näissä pehmoisissa teräksissä?