Jos joutuu auttamaan vasikkaa ulos, niin siinä vaiheessa, kun etupää on tullut ulos, niin vasikkaa pitää hiukan kiertää eli veto "korkkiruuville". Tällöin vasikan lantio kallistuu hiukan vinoon ja se mahtuu paremmin ulos emon lantioaukosta.
Poikimakarsinassa ei voi oikein käyttää mitään sellaisia vetoliinoja, joissa itsensä joutuu köyttämään letkan jatkoksi. Lehmä jos nousee ylös ja pyörähtää ympäri, eikä vasikka ole irronnut, niin kyllä siinä itsekin lentää seinään.
Tuo riimujen ruostuminen on tuttu ongelma ja kannattaa vaihtaa pintaruostuneetkin riimut uusiin välillä, niin eivät katkea sitten ratkaisevalla hetkellä.
Itsellä on riimut aina taskussa, jos olen poikimista vahtimassa, koska joskus pienikin (ja nopea) apu pelastaa ja riimuilla saa paremman otteen. Semmarin hanskat on kanssa hyvät poi'ituksessa, koska suojan lisäksi antavat hyvän pidon. Käyttää vaan riittävän pientä kokoa, niin eivät ole riimujen välissä, kun koittaa operoida riimuja lehmän sisällä paikalleen.
Hyviltä vaikutti noi antin poikimiset tai vähäiset avustusprosentit. Meillä taitaa avustusprosentti olla 10-15% luokkaa, mutta enempi mä ajattelen, että vaikka pienikin apu menisi ns. tilastoja rumentamaan, niin parempi sekin kuin kuollut vasikka. Ja viime vuosina on sattunut yllättävän monta virheasentoa. Pääosin nuo kyllä poikivat hyvinkin omatoimisesti.
Antille vielä tiedoksi, että emopuolelle ei riitä, että valvoo poikimisen, pitää myös valvoa, että penikka pääsee maidolle. Sen jälkee voi keskittyä tukien nostamiseen.